Perussuomalaisten eu-puhemaroton eduskunnassa

Tätä kirjoitettaessa 13.5. 2021 perussuomalsiten organisoima keskustelu Euroopan Komission Korona-elvytyspaketistaq on tauolla mutta jatkuu edelleen vielä tänä iltana. Taitaa olla jo kolmas vuorokausi menossa. 

Kävin aamulla kuuntelemassa puolentoistatunnin ajan perussuomalaisten masinoimaa maratonkeskustelua Euroopan Komission "Next Generation" elvytyspaketista. Olen minäkin kritisoinut Euroopan Unionin peruskirjaa ideologisesta yksipuolisuudesta ja lähes yksinomaan markkinoihin tukeutumisesta. Kun sekatalousjärjestelmä jätetään sääntöperusteisesti hyödyntämättä, seuraa siitä juuri sellaista taloudellista vähäverisyyttä joka Euroopan Unionille kaikesta määrällisestä elvytyksestä huolimatta on niin tyypillistä. 

Perussuomalaisten masinoimassa keskustelussa tätä EU:n rakenteellista yksipuolisuutta ei ole arvosteltu, koska puheenjohtaja Halla-ahon - ja hänen mukanaan koko eduskuntaryhmän -  suhde valtioon ja julkiseen sektoriin ylipäätään on äärimmäisen nuiva. Perussuomalaisten puheenvuorojen talouslogiikka on pohjimmiltaan samaa uusliberaalia, puritaanista säästöpolitiikkaa kuin mitä Kokoomus ja kristillisetkin edustavat. Sivumennen on todettava, että näillä asenteilla, varsinkin jos perussuomalaiset pääsevät kuntavaaleissa määräävään asemaan, saatetaan vahingoittaa yhteiseen hyvinvointiin tähtäävää kuntapolitiikkaa mitä vakavimmalla tavalla.

Puhemaratonia perussuomalaiset perustelevat keskustelun tärkeydellä ja välttämättömyydellä, parlamentaarisen käsittelyn keskeisellä elementillä. Taustalla nousee yhä keskeisemmäksi tekijäksi kuitenkin  eduskunnan enemmistön kurittaminen ja kiusaaminen, kuten puhemiehistön kohdalla on tapahtumassa. Tänään äänestetään perussuomalaisten vaatimuksesta puhemies Tarja Filatofin puheenjohtajamenettelyn viemisestä perustuslakivaliokuntaan. Laillisuus ja parlamentaarisuus ovat kääntymässä pahaenteisesti sosiaalipsykologiseksi mobbaamiseksi, jota perustellaan kansallisella ylpeydellä ja isänmaanrakkaudella. Frankfurtin koulukunnan sosiaalipsykologi Erich Frommin mukaan käynnissä olevan keskustelun ainekset ovat hyvin tyypillisesti äärioikeistolaisia ja vaarallisia. Mobbaaminen kääntyy otollisissa olosuhteissa helposti raivoisaksi vihaksi ja kurittamiseksi. Se saa helposti sanallisen solvaamisen ja pilkkaamisen rinnalle myös fyysistä uhkailua ja haavoittamista omaavia piirteitä. Etenkin paikallisella tasolla tällaisia välikohtauksia joudutaan kunnallisvaalien jälkeen ilmeisesti kokemaan. Kysymys on epäproduktiivisesta, autoritaarisesta, sadistisesta ja vahingoittamaan pyrkivästä epäproduktiivisesta kaavautumisesta. On syytä olla tietoinen siitä että tällaisiin reaktioihin kansallismielisyyden äärioikeistolainen retoriikka on johtamassa. 

Tosiasia on että makrotalouteen on parin viime vuoden aikana tullut uusi, modernin monetaarisen teorian mukainen, itsenäisen keskuspankin suvereeni, omiin päätöksiin perustuva endogeeninen elementti, joka mahdollistaa - esimerkkinä Joe Bidenin USA - mitä dynaamisimman valtion finanssipolitiikan. Myöskään tätä piirettä ei nähdä Euroopan Unionin elvytyspaketin ja EKP:n määrällisen elvytyksen taustalla. 

Ennen pitkää näiden kahden elementin, valtion vahvistamisen ja uuden talousajattelun,  on vahvistuttava Euroopan Unionin ja Euroopan Komission politiikassa. Tätähän Euroopan Komission 'omien varojen' mahdollistaminen juuri tarkoittaa. Italian pääministeri Mario Draghin ehdotus kasvu- ja vakaussopimuksen alijäämä- ja kasvurajojen poistamisesta tarkoittaa juuri tarvetta dynaamisempaan valtiojohtoiseen elvytyspolitiikkaan. Saksan luopuminen tiukasta, heidän omaan perustuslakiinsa jo vuonna 1949 kirjatuista rajoituksista velanotolle ja julkisen sektorin kasvulle ovat myös esimerkki avautumisesta uudenlaisen makrotalouspolitiikan suuntaan. 

Jos muutosta ei mahdollisteta, Euroopan Unionin peli on pelattu. Siksi minäkin kannatan elvytyspaketin mukana tulevaa uutta avausta, jonka aineksia tässä paketissa on kuitenkin nähtävissä. Sosialidemokratian olisi näissä oloissa puolustettava edelleen omaa hyvinvointivaltioperiaatettaan ja vahvan valtion mahdollistamista yhtäällä ja toisaalta oltava avoin keskuspankkipolitiikan luomiin uusiin mahdollisuuksiin dynaamisen raha- ja finanssipolitiikan toteuttajana.

Vielä yksi huomio elvytyspaketin Suomen osuuden soveltamisesta käytäntöön. Vaikka pääpiirteittäiset linjat on valtionvaranministeri Matti Vanhasen johdolla jo saatu aikaan, yksityiskohtainen toteutus on edelleenkin täysin auki. Jos elvytyspaketti suunnataan pelkästään markkinaratkaisuihin, mitää Vanhansen mainitsemaa 'jonojen lyhentämistä' terveydenhoidon alalla ei tule tapahtumaan. Täytyy siis edelleen odotella, miten tämän paketin kohdalla tulee käymään ja mitä käytännön ratkaisut tulevat olemaan. 

Taloudelliseen kansanvaltaan

Kun aikanaan, jo yli kuusikymmentä vuotta sitten opiskelin demokratian ulottuvuuksia Työväen Akatemiassa, kansanvaltaan katsottiin kuuluvan useita ulottuvuuksia. Puhuttiin poliittisesta, taloudellisesta ja sivistyksellisestä kansanvallasta. Poliittisesta  demokratiasta on näidenkin vuosikymmenten aikana käyty ankaraa taistelua. Työväenliike otti alusta alkaen toimintamuodokseen henkilö ja ääni periaatteen osuustoiminnassa, ammattiyhdistysliikkeessä ja omissa joukkojärjestöissään. Tuon askeleen mittavuutta ei kannata aliarvioida. Myös moderni yhteiskunta joutuu miettimään, miten yksilön vapaus, ihmisoikeudet ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen voidaan kytkeä yhteen. Vastaus ei ole anarkia, kaikkien sota kaikkia vastaan, eikä myöskään passiivisuus, vaan demokraattista elämäntapaa ja osaamista vaativa kansanvalta. Sen pohjalle meidän  hallitusmuotomme ja perustuslakimme rakentuvat.

Taistelussa poliittisen demokratian puolesta täytyy koko ajan olla valppaana. Sodan jälkeinen sosialidemokratian ja neuvostopainotteisen marxismi-leninismin suuri periaatteelinen ero liittyi juuri käsitykseen demokratiasta. Vuonna 1919 perustettu Suomen Kommunistinen puolue hylkäsi selvin sanoin demokratian ja rakensi toimintansa aina 1980-luvun lopulle 'kommunistisen puolueenm johtavan roolin' varaan. Sosialidemokratian tehtäväksi jäi puolustaa monipuoluejärjestelmää valtiollisella tasolla ja suhteellista vaalitapaa myös työväenliikkeen suurissa joukkojärjestöissä kuten osuuskauppaliikkeessä ja ammattiyhdistysliikkeessä. Tähän vastakkainasetteluun perustuu sosialidemokraattien aatteellisesta lähestymistavastaan käyttämä sanapari "demokraattinen sosialismi"

Kun kuuntelee tänään Suomen perustuslaillisten puheenjohtajan Halla-ahon  kritiikkiä Marinin hallitusta kohtaan, keskeinen perustelu näyttää olevan liian vahva valtio, joka raskaiden verojen muodossa estää yksilön vapaan toiminnan. Kokoomuksen Orpon mukaan valtio käyttää kansalaisten varoja ja taloudellisen vastuun tulee hänenkin mukaansa olla yksilöllä. Näistä anarkistisista lähtökohdista nousee opposition jatkuva kritiikki hallitusta ja sen politiikkaa vastaan. Vaaditaan kehysraameissa pysymistä, niihin palaamista ja sopeutustoimia, vaikka toisaalta myönnetäänkin että ilmasto-, ympäristö, digitalisaatio tai maanpuolustus vaativat yhteisiä ponnisteluja. Vastakkain ovat yksilölliset, usein anarkistiset tarpeet ja toiveet - ja sitten yhteisiin, kansanvaltaisiin päätöksiin perustuva lähestymistapa. Lyhyesti, kansanvaltainen hyvinvointivaltio ei ole yksilöllisyyden vastakohta, vaan askel anarkiasta ja passiivisuudesta korkeammalle, yhteensovitetun toiminnan tasolle 

Taloudellisen demokratian kannalta tärkeää olisi saada talouden kokonaiskuva ja kehittäminen itsesäätöiseen, siis kansanvaltaiseen hallintaan sen sijasta että Adam Smithin "näkymätön käsi" jatkuvasti puuttuisi ulkoapäin taloudellisten prosessien hallintaan. Makrotaloudessa puhutaankin endogeenisesta, itsesäätöisestä ja eksogeenisesta, ulkoa ohjatautuvasta lähestymistavasta. Menemättä kovin syvälle yksityiskohtiin voidaan todeta että nykyinen, valtavirtaan edustava, hengeltään uusliberaali talousajattelu lähtee juuri eksdogeenisesta, ulkoa ohjautuvasta, jatkuvasti uusia ja epämääräisiä uhkia luovasta talouskäsityksestä. 

Modernin Monetaarisen Teorian mukainen itsesäätöinen, endogeeninen talousajattelu  näyttää nyt nousevan valtaan erityisen selkeästi USA:ssa presidentti Joe Bidenin hallinnon ansiosta. Itsesäätöisyys tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että velkaa ei tarvitse pelätä, koska maan keskuspankki pysytyy vastaamaan mihin tahansa taloudelliseen haasteeseen vaikka USA:n velkakello tikittää yli kahdenkymmenen tuhannen miljardin lukemissa. Uusiin hankkeisiin tuleva raha ei ole amerikkalaisten etukäteen säästämää, vaan velalla luodaan uusia projekteja, jotka 'oppikirjan mukaan' kuitataan kirjanpidossa nollaantuneiksi kun  projekti on toteutunut. Myöskään kirjanpitomme ei tosin osaa täysin kuvata niitä laadullisia ulottuvuuksia, joita hyvinvointivaltiota vahvistavilla ingfra- ja palveluhankkeilla luodaan. Tältä osin poliittisen talouden fiskaalinen toimintakertiomus ei ole täysin tyydyttävä. Pitää vielä mainita, että raha siis syntyy tyhjästä velkapäätöksillä ja kirjanpitoulottuvuutena. Sen tukena on yksinkertaisesti vain luottamus ja valuutan vaihdettavuus. Kultakannasta luopuminen , sitoutuminen kullan arvoon päättyi jo viisikymmentä vuotta sitten Pretton Woods-sopim uksen irtautumispäätöksillä.

Endogeeninen, itsesäätöinen moderni raha- ja finanssipolitiikka (MMT) edustaa taloudellisen demokratian  suurta harppausta uudelle, edelleen moniarvoiselle tasolle. MMT on ideologisesti neutraali lähestymistapa, jota voidaan käyttää erilaisiin ideologisiin tarkoituksiin. 

Selvyyden vuoksi on tässä todettava, että Euroopan Valuuttaunioniin liittymisen myötä menetimme myös oman valuutan ja myös huomattavalta osalta päätösvallan raha- ja finanssipolitiikasta. Euro on meille eksogeeninen, ulkoapäin ohjautuva valuutta eikä meillä ole itsenäistä, omaa keskuspankkia. Siksi olemme suurelta osin riippuvaisia Euroopan Keskuspankin rahapolitiikasta ja Euroopan Komission finanssipolitiikasta. EKP ei toimi Suomen hallituksen viimekätisenä lainanantajana, vaan päinvastoin: Euroopan Unionin peruskirjassa EKP:n ja Komision vastuunotto valuuttaunionin jäsenmaiden lainoista on jyrkästi kielletty. Tästä syystä tarvitsisimme aktiivista raha- ja talouspoliittista osallistumista Euroopan Unionin tasolla. Tämä kummallinen muotopuolisuus taitaa koitua Euroopan Unionin kohtaloksi mannertenvälisessä makrotalouspoliittisessa kilpailussa.

Situtuminen pelkästään yritysten, pankkien ja rahoituslaitosten kasvua ja yhteistä hyvää luoviin, oletettuihin mahdollisuuksiin edustaa puoletaan ulkoa ohjautuvaa, odotusarvoista, eksogeenista talousajattelua.  Rahaa syntyy tyhjästä vain yritysten, ahtaasti tulkitun 'markkinan' tarpeisiin. Myös määrällinen elvytys, jota EKP toteuttaa, suuntautuu pankkien kautta pelkästään yrityksille. Kun tiedetään yritysten kiihkeä pyrkimys irroittautua kaikesta yhteiskuntavastuusta, oikeastaan ainoaksi keinoksi saada sinne pumpattu keskuspankkiraha myös yhteiskunnalliseen vastuuseen on verotus. USA:n uusi Bidenin hallitus onkin kiristämässä huimasti sekä yritysverotusta että vuosittaisia miljoonatuloja keräävien yksityishenkilöiden verotusta.

Itsesäätöisyys, ulkoaohjautuvuus, endogeenisuus ja eksogeenisuus ovat tärkeitä käsitteitä demokratian talousulottuvuuden ymmärtämisessä. Kokoomus, perussuomalaiset ja viimeksi - aivan erityisen selvästi - myös Keskustapuolue puheenjohtajansa Annikka Saarikon esiintuloilla on asettumassa perinteisen valtavirtaisen, eksogeenisen, ulkoaohjautuvan talousajattelun kannalle. Tästä syystä on erityisen huolestuttavaa se, että Annikka Saarikosta on tulossa valtionvarainministeri Matti Vanhasen jälkeen ilmeisesti jo tällä hallituskaudella.

Taloudellinen viisaus ei näy viihtyvän Suomessa, suomalaisessa politiikassa eikä valtavirtaisen, eksogeenisen talouden oppeja toistelevassa ja maailman menoa välilä kauhistelevassa, välillä ihmettelevässä suomalaisessa mediassa. Onneksi meillä on joukko nuoria taloustieteilijöitä, jotka lähinnä sosiaalista mediaa ja Vasemmistoliiton Kansan uutisia hyväksikäyttäen ovat saaneet jonkin verran ajatuksiaan ja analyysiaan julkisuuteen, Suomalainen ja eurooppalainen sosialidemokratia eim ole vielä havahtunut makrotaloudessa menossaolevaan käänteeseen. Suuri talouslaiva on jo kääntymässä ja ennenpitkää se täytyy tulla havaituksi myös sosialidemokratian piirissä. Valtavirran uusliberaali peesaaminen ei tarjoa sosialidemokratian ohjelmallisesti tavoittelemaa taloudellista demokratiaa, itsesäätöistä, kansnvaltaisiin rakenteisiin perustuvaa endogeenista lähestymistapaa.

Toukokuun ensimmäinen on työn vapauttamisen suuri juhlapäivä. Taloudellinen demokratia kuuluu sen saavuttamiseen, olkoonpa se sitten kuinka monen mutkan takana tahansa.