Saimme vaalienjälkeistä hallitusta muodostettaessa kuulla, että sen ohjelma perustui erilaisten ilmiöiden tarkasteluun, tietynlaiseen poikkihallinnolliseen kokonaisuuksien katselemiseen ja tältä pohjalta rakennettuun hallitusohjelmaan. Lähestymistapa vaikutti tuoreelta ja uusia uria aukovalta, olihan keskeisenä lähtökohtana katsoa, millä tavalla nämä ilmiöt vaikuttavat ihmisen, kansalaisen elämäntilanteeseeen. Lähtökohtana eivät olleet markkinat ja niiden tilanteesta lähtevä talousanalyysi muuten kuin yhtenä, kansalaisen elämään vaikuttavana vaikuttavana tekijänä - myönteisine ja kielteisine piirteineen.
Onko ilmiöpohjainen tarkastelutapa jotakin täysin uutta? Vai onko silläkin historialliset ja jopa ehkä filosofisetkin juurensa? Kun vastaan heti että kyllä on, toivon että se mitä jatkossa asiasta sanon, pysyisi jatkossa pikemminkin kommentoimattomana salaisuutena kuin yllätyksen aiheuttavana käänteenä. Kun tällaisen blogikirjoituksen lukijoita on yleensä kohtalaisen vähän ja kommentoijia vielä vähemmän, uskon tämän ilmiöiden kokonaisuuteen liittyvän sanoman pysyvän edelleenkin pikemminkin luottamuksellisena toivon herättäjänä kuin riidan ja vastakkainasettelun siemenien kylväjänä.
Ilmiö, englanniksi phenomenon, saksaksi Phänomen, ruotsiksi fenomen, ranskaksi phénomène, on filosofiassa hyvinkin merkittävä käsite. Hegelille fenomenologia oli filosofinen lähestymistapa, joka alkaa ilmiöiden eli tietoisessa kokemuksessa meille ilmenevien asioiden tutkimisella. Tavoitteena oli lopulta tavoittaa absoluuttinen, looginen, ontologinen ja metafyysinen Henki tai Mieli (Geist), joka oli ilmiöiden taustalla. Tätä on kutsuttu dialektiseksi fenomenologiaksi.
Ilmiöiden ilmeneminen tarkastelijalle? Tämä oli myös keskeistä Karl Marxin filosofisessa lähestymistavassa. taloudellisissa ja filosofisissa käsikirjoituksissaan hän sanoi kääntäneensä Hegelin fenomenologian päälaelleen, ylösalaisin. Hänelle tietopyramidin keskuksena ja huippuna ei ollut henki, "Geist" joka ilmeni ihmisen vuosisataisena alistumisena yläpuolella olevien auktoriteettien maailmaan, vaan tässä ilmiömaailmassa elävä ja kokeva ihminen, josta oli tuleva heräävän tietoisuutensa kautta sekä itsensä että aikakautensa muovaaja ja kehittäjä.
Aika-ajoin ihminen taipuukin uskomaan johonkin muuhun kuin omaan elämäntilanteeseensa ja itsensä toteuttamisen ensisijaisuuteen. Aina on kuitenkin palattava takaisin todellisuuteen, siihen millä tavalla elämän ja arjen todellisuus ihmiselle ilmenee, tehtävä korjausliikkeitä ja koetettava löytää rakenteita ja ratkaisuja, jotka vihdoin mahdollistaisivat aikaisempaa paremmin "tapaus ihmisen" toteutumisen. Ihmiskeskeinen fenomenologia sallii ihmisen roolin osallistujana, toimijana ja vastuunkantajana.
Työväenliike kehitti tähän ihmiskeskeiseen fenomenologiaan, ilmiöiden kokonaisuuksien hallintaan tarkoitetun käsitteen, kansanvallan. Sen juuret ovat Antiikin Kreikan Demokratia-käsitteessä, jonka mukaan kansan tulee hallita (Demokratia tulee sanoista demos (tavallinen kansa) ja kratos (valta, hallita). Ei ole sattumaa, että työväenliikkeen järjestöt perustettiin alunperin kansanvaltaiselle hallintotavalle ilmauksena ilmiöiden maailman ymmärtämisestä ihmiskeskeisenä, hänen kokemuspiirinsä kautta suodattuvana todellisuutena. Tietoisuus ihmisestä ja ihmisyydestä maailmaa hahmottavana ja muuttavana voimana on siis aina ollut keskeistä työväenliikkeen arvopohjassa. Vähitellen kansanvallan ja demokratian mukainen toimintatapa alkoi saada sijaa yhteiskunnassa laajemminkin.
Maaimalla vannotaan laajalti demokratian nimiin. Valtaanpyrkivät perustelevat toimensa ja motiivinsa demokratian vahvistamisena ja voimistamisena. Se että kaikesta huolimatta demokratian toeuttamisessa epäonnistutaan ja ajoittain ajaudutaan jopa päinvastaiseen, alistavaan, kurittavaan ja ihmisen aineellista ja henkistä tasoa alentavaan tilanteeseen, osoittaa vain, miten lujassa erilaiset ihmisen ulkopuolella olevat voimat edelleen meidän ajassamme edelleen vaikuttavat - ja miten vaativa demokratia on elämäntapana ja yhteistoiminnan välineenä..
Demokratia elämäntapana ja yhteistoiminnan välineenä on siis sekä tärkeä että vaativa väline ihmiskeskeisen ilmiöiden maailman hallitsemisessa. Voisi kuitenkin ilahtuneena todeta että monilla tärkeillä alueilla ihmiskeskeinen fenomenologia on saavuttanut pysyvän aseman. Ajattelen tässä YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallista julistusta, Suomen perustuslakia ja siihen perustuvaa, kansalaista suojelevaa lainsäädäntöä. Se tarjoaa ihmiselle "oikeusvaltion" suojan ja oikeudet. Ihmiskeskeisen fenomenologian avulla olemme harpanneet pitkän ja merkittävän askeleen kohden uutta aikaa, jolloin irrationaalisten voimien hallitsema fenomenologia jää historiaan ihmisen esihistoriallisen ajan päättymisen merkkinä ja uuden aikakauden alkamisena.
Onko käänne maailmassa tähän suuntaan jo tapahtumassa? Sitä emme voi varmuudella sanoa; aina on olemassa mahdollisuus, että ajassa tapahtuu muutos ihmiskunnan historiasta niin tuttujen irrationaalien voimien suuntaan milloin milläkin sloganilla varustettuna. Maailman suurin valtio Kiina rakentaa tiensä kommunistisen puolueen ehdottoman ylivallan nimissä kansalaisen parasta tarkoittavaan suuntaan. USA haluaa toteuttaa sitä muodossa "Make America Great again" vahvojen asevoimien ja autoritaarisen maailmanherruuden kautta. Euroopan Unioni rakentaa visionsa "mahdollisimman tehokkaiden markkinoiden" varaan. Pohjoismainen hyvinvointivaltio lienee yksi niistä harvoista ja ilmeisen onnistuneista rakenteista, joissa yhteinen hyvinvointi on vaikeissakin olosuhteissa rakentunut kansanvallan, demokratian ja kansalaiskeskeisten ilmiöiden maailman, fenomenologian varaan.
Kun hallituksemme on nyt ottanut ohjelmassaan ilmiöiden maailman tarkastelukohteeekseen ja soveltaa tätä ihmis- ja kansalaiskeskeisesti, voisi sanoa historian siipien havisevan taas kerran. Maailma eikä edes Eurooppa ole tässä suhteessa selkeillä vesillä, vaikka Euroopan Unionin monet keskeiset dokumentit yhä uudelleen ja uudelleen vannovat toimivansa demokratian keskeisten periaatteiden pohjalta. Se että lähestymistavoista kiistellään, osoittaa että monia muitakin arvopohjia kuin ihmisen arvon yleismaailmallinemn tunnistaminen ja tunnustaminen on edelleen liikkeellä. Kun Suomen kausi Euroopan Unionin puheenjohtajamaana on nyt alkamassa, voisi vain toivoa että ilmiöpohjainen, ihmiskeskeinen ja kansalaisen asemaa ja voimavaroja vahvistava fenomenologia löytäisi muotoja myös Euroopan Unionin uudistamiseen ja vahvistamiseen.
Onko ilmiöpohjainen tarkastelutapa jotakin täysin uutta? Vai onko silläkin historialliset ja jopa ehkä filosofisetkin juurensa? Kun vastaan heti että kyllä on, toivon että se mitä jatkossa asiasta sanon, pysyisi jatkossa pikemminkin kommentoimattomana salaisuutena kuin yllätyksen aiheuttavana käänteenä. Kun tällaisen blogikirjoituksen lukijoita on yleensä kohtalaisen vähän ja kommentoijia vielä vähemmän, uskon tämän ilmiöiden kokonaisuuteen liittyvän sanoman pysyvän edelleenkin pikemminkin luottamuksellisena toivon herättäjänä kuin riidan ja vastakkainasettelun siemenien kylväjänä.
Ilmiö, englanniksi phenomenon, saksaksi Phänomen, ruotsiksi fenomen, ranskaksi phénomène, on filosofiassa hyvinkin merkittävä käsite. Hegelille fenomenologia oli filosofinen lähestymistapa, joka alkaa ilmiöiden eli tietoisessa kokemuksessa meille ilmenevien asioiden tutkimisella. Tavoitteena oli lopulta tavoittaa absoluuttinen, looginen, ontologinen ja metafyysinen Henki tai Mieli (Geist), joka oli ilmiöiden taustalla. Tätä on kutsuttu dialektiseksi fenomenologiaksi.
Ilmiöiden ilmeneminen tarkastelijalle? Tämä oli myös keskeistä Karl Marxin filosofisessa lähestymistavassa. taloudellisissa ja filosofisissa käsikirjoituksissaan hän sanoi kääntäneensä Hegelin fenomenologian päälaelleen, ylösalaisin. Hänelle tietopyramidin keskuksena ja huippuna ei ollut henki, "Geist" joka ilmeni ihmisen vuosisataisena alistumisena yläpuolella olevien auktoriteettien maailmaan, vaan tässä ilmiömaailmassa elävä ja kokeva ihminen, josta oli tuleva heräävän tietoisuutensa kautta sekä itsensä että aikakautensa muovaaja ja kehittäjä.
Aika-ajoin ihminen taipuukin uskomaan johonkin muuhun kuin omaan elämäntilanteeseensa ja itsensä toteuttamisen ensisijaisuuteen. Aina on kuitenkin palattava takaisin todellisuuteen, siihen millä tavalla elämän ja arjen todellisuus ihmiselle ilmenee, tehtävä korjausliikkeitä ja koetettava löytää rakenteita ja ratkaisuja, jotka vihdoin mahdollistaisivat aikaisempaa paremmin "tapaus ihmisen" toteutumisen. Ihmiskeskeinen fenomenologia sallii ihmisen roolin osallistujana, toimijana ja vastuunkantajana.
Työväenliike kehitti tähän ihmiskeskeiseen fenomenologiaan, ilmiöiden kokonaisuuksien hallintaan tarkoitetun käsitteen, kansanvallan. Sen juuret ovat Antiikin Kreikan Demokratia-käsitteessä, jonka mukaan kansan tulee hallita (Demokratia tulee sanoista demos (tavallinen kansa) ja kratos (valta, hallita). Ei ole sattumaa, että työväenliikkeen järjestöt perustettiin alunperin kansanvaltaiselle hallintotavalle ilmauksena ilmiöiden maailman ymmärtämisestä ihmiskeskeisenä, hänen kokemuspiirinsä kautta suodattuvana todellisuutena. Tietoisuus ihmisestä ja ihmisyydestä maailmaa hahmottavana ja muuttavana voimana on siis aina ollut keskeistä työväenliikkeen arvopohjassa. Vähitellen kansanvallan ja demokratian mukainen toimintatapa alkoi saada sijaa yhteiskunnassa laajemminkin.
Maaimalla vannotaan laajalti demokratian nimiin. Valtaanpyrkivät perustelevat toimensa ja motiivinsa demokratian vahvistamisena ja voimistamisena. Se että kaikesta huolimatta demokratian toeuttamisessa epäonnistutaan ja ajoittain ajaudutaan jopa päinvastaiseen, alistavaan, kurittavaan ja ihmisen aineellista ja henkistä tasoa alentavaan tilanteeseen, osoittaa vain, miten lujassa erilaiset ihmisen ulkopuolella olevat voimat edelleen meidän ajassamme edelleen vaikuttavat - ja miten vaativa demokratia on elämäntapana ja yhteistoiminnan välineenä..
Demokratia elämäntapana ja yhteistoiminnan välineenä on siis sekä tärkeä että vaativa väline ihmiskeskeisen ilmiöiden maailman hallitsemisessa. Voisi kuitenkin ilahtuneena todeta että monilla tärkeillä alueilla ihmiskeskeinen fenomenologia on saavuttanut pysyvän aseman. Ajattelen tässä YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallista julistusta, Suomen perustuslakia ja siihen perustuvaa, kansalaista suojelevaa lainsäädäntöä. Se tarjoaa ihmiselle "oikeusvaltion" suojan ja oikeudet. Ihmiskeskeisen fenomenologian avulla olemme harpanneet pitkän ja merkittävän askeleen kohden uutta aikaa, jolloin irrationaalisten voimien hallitsema fenomenologia jää historiaan ihmisen esihistoriallisen ajan päättymisen merkkinä ja uuden aikakauden alkamisena.
Onko käänne maailmassa tähän suuntaan jo tapahtumassa? Sitä emme voi varmuudella sanoa; aina on olemassa mahdollisuus, että ajassa tapahtuu muutos ihmiskunnan historiasta niin tuttujen irrationaalien voimien suuntaan milloin milläkin sloganilla varustettuna. Maailman suurin valtio Kiina rakentaa tiensä kommunistisen puolueen ehdottoman ylivallan nimissä kansalaisen parasta tarkoittavaan suuntaan. USA haluaa toteuttaa sitä muodossa "Make America Great again" vahvojen asevoimien ja autoritaarisen maailmanherruuden kautta. Euroopan Unioni rakentaa visionsa "mahdollisimman tehokkaiden markkinoiden" varaan. Pohjoismainen hyvinvointivaltio lienee yksi niistä harvoista ja ilmeisen onnistuneista rakenteista, joissa yhteinen hyvinvointi on vaikeissakin olosuhteissa rakentunut kansanvallan, demokratian ja kansalaiskeskeisten ilmiöiden maailman, fenomenologian varaan.
Kun hallituksemme on nyt ottanut ohjelmassaan ilmiöiden maailman tarkastelukohteeekseen ja soveltaa tätä ihmis- ja kansalaiskeskeisesti, voisi sanoa historian siipien havisevan taas kerran. Maailma eikä edes Eurooppa ole tässä suhteessa selkeillä vesillä, vaikka Euroopan Unionin monet keskeiset dokumentit yhä uudelleen ja uudelleen vannovat toimivansa demokratian keskeisten periaatteiden pohjalta. Se että lähestymistavoista kiistellään, osoittaa että monia muitakin arvopohjia kuin ihmisen arvon yleismaailmallinemn tunnistaminen ja tunnustaminen on edelleen liikkeellä. Kun Suomen kausi Euroopan Unionin puheenjohtajamaana on nyt alkamassa, voisi vain toivoa että ilmiöpohjainen, ihmiskeskeinen ja kansalaisen asemaa ja voimavaroja vahvistava fenomenologia löytäisi muotoja myös Euroopan Unionin uudistamiseen ja vahvistamiseen.