- Matriarkaaliset ja patriarkaaliset arvot työväenliikkeessä
Varsin merkittävän lisän työväenliikkeen arvoperintöön antaa henkilö, jonka nimi on vähemmän tunnettu käydyissä aatteellisissa keskusteluissa; hän on J.J. Bachofen, jonka kirja “Äidin oikeus” (Mother righ) ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1861. Tässä ja myös muussa tuotannossaan hän on käsitellyt syvällisesti matriarkaalisen ja patriarkaalisen (äiti- ja isäkeskeisen) periaatteen eroja ja vaikutuksia yhteiskunnalliseen kehitykseen. Näiden periaatteiden käsittely tässä yhteydessä on tarpeellista, koska monet työväenliikkeessäkin syvästi vaikuttavista arvoista ja periaatteista on lähtöisin tästä viitekehyksestä.
Tässä käsitelty aineisto on suurelta osin peräisin Erich Frommin tuotannosta, josta löytyy seikkaperäistä aineistoa näiden periaatteiden aatehistoriasta ja toimintayhteyksistä. Seuraavassa esitetyt ajatukset ovat esseestä “The theory of Mother right and its Relevance to Social Psychology (Erich Fromm, The Crisis of Psychoanalysis 1971, Butler and limited, ISBN 0 244 00544 8). Myös suomenkielisestä teoksesta “Olla vai omistaa”, Kirjayhtymä 1977, sivut 170-171, löytyy viittauksia näihin periaatteisiin. Tässä esitetty sanamuoto on kuitenkin allekirjoittaneen.
Äitikeskeisen ja isäkeskeisen periaatteen juuret ovat syvällä ihmiskunnan historiassa, sen mytologiassa, uskonnossa ja toimintaperinteissä. Hyvin keskeistä osaa tässä näyttelee Jumala-kultin kehittyminen. Alkukantainen ihminen palvoi aurinkoa, luonnonvoimia ja siirtyi taitavuutensa kehittyessä palvomaan valmistamiaan ja luomiaan esineitä. Tiedot ihmiskunnan historiasta ja alkukantaisten heimojen uskonnoista vahvistavat tätä kehitysteoriaa. Ihmishahmoinen Jumala on ihmiskunnan kehityksen myöhempiä ilmiöitä, ja maskuliinisen Jumala-hahmon ilmestyminen on viimeisimpiä renkaita tässä uskonnon historian pitkässä ketjussa. Ennen tätä on kuitenkin vallinnut vahva ja voimakas naisjumalien kausi, joka käsityksiltään ja toimintatottumuksiltaan on perusteellisesti poikennut nyt vallitsevasta.
Taustana tälle matriarkaaliselle kaudelle on naisen ja miehen erilainen biologinen rooli yhteisöissä. Äitikeskeinen lähestymistapa korostaa ehdottoman rakkauden periaatetta, armoa ja sääliä, yhteyttä maahan, luontoon ja sukuun. Isäkeskeinen periaate edustaa ehdollista rakkautta, kuria ja järjestystä, hierarkisia arvoja ja järkeen perustuvan oikeudenmukaisuuden toteutumista.
Naisen ja miehen biologinen rooli ovat selvästi erilaisia. Nainen on ennenkaikkea uuden elämän kasvattaja, ensimmäiset kuukaudet kohdussa ja sitten pitkän kasvu- ja kypsymisvaiheen lapsen lähimpänä huolehtijana. Äidin rakkaus lasta kohtaan on ehdotonta, lapsi ei voi sitä ansaita eikä menettää. Jos lapsen tottelemattomuus, epämiellyttävyys, ruumiillinen tai henkinen alikehittyneisyys olisi johtanut lapsen hylkäämiseen, ihmissuku olisi jo kauan sitten kuollut sukupuuttoon ja vähintäänkin jäänyt varsin alkukantaiselle asteelle.
Isän rooli ja biologisesti ohjautunut vastuu lapsen kasvusta ja kehityksestä on löyhäsuhteisempi ja monissa tapauksissa rajoittuu pelkkään uuden elämän siittämiseen. Isän rakkaus lapseensa on ehdollista perustuen lapsen kykyyn miellyttää isäänsä ja muistuttaa häntä sekä suoriutua toivotuista tehtävistä. Lapsen tehtävänä on tuoda arvovaltaa ja täyttää isän tyydyttämättömät toiveet ja fantasiat. Isän rakkaus on ehdollista, sen voi menettää väärällä käyttäytymisellä, mutta sen voi myös saavuttaa katumalla ja alistumalla isän tahtoon. Isän auktoriteetti voi herättää lapsessa suunnatonta ihailua ja halua palvontaan, mutta myös katkeruutta ja tuhovoimaista vihaa.
Matriarkaalinen ja patriarkaalinen yhteisö
Äitikeskeinen ja isäkeskeinen yhteisö ovat luonteeltaan hyvin erilaisia. Ehdottoman rakkauden periaate merkitsee yhteisön jäsenelle materiaalista hyvinvointia ja perusturvallisuuden osalta suojattua yhteisöä. Maallisilla iloilla on tuossa yhteisössä suuri merkitys ja sukupuolisuus kieltämättä muodostaa olennaisen ja voimakkaan mahdollisuuden tyydytykseen ja iloon. Toisen vahingoittaminen äitikeskeisessä yhteisössä tuomitaan ja se on yksi suurimpia paheita. Suku jatkuu äidin kautta eikä yksityisomaisuutta vielä esiinny. Yhteisön järjestys perustuu luonnonlakeihin ja alitajunnalliseen laillisuuteen. Vaistonvaraiusuudella, luonnollisuudella ja sukusidonnaisuudella on paljon merkitystä.
Isäkeskeisessä yhteisössä velvollisuus on iloa tärkeämpi. Olennaista on samaistuminen patriarkaalisen auktoriteettiin. Tottelemattomuus on suurimpia paheita ja syyllisyyden tunteet ovat auktoriteetin määräyksiä rikkovan alituisia seuralaisia. Patriarkaalinen yhteisö kiistää naisen aseman suojelevana äitihahmona ja varmistettuaan valtansa nostaa äitihahmon “heikompana astiana” erityisen suojeluin kohteeksi. Tässä yhteydessä mies on kaiken luoja ja pystyy uskonnollisissa myyteissä jopa synnyttämisen ihmeeseen (vrt. Eevan synty Aatamin kylkiluusta ja Pallas Athenen synty salamana Zeuksen päästä). Isäkeskeinen yhteisö korostaa ajatteluun, järkeen ja toimintaan perustuvaa lähtökohtaa.
Seuraamukset uskonnon kehityksestä
Uskonnon kehityksessä näiden arvojen vastakkainasettelu kärjistyi maskuliinisen Jumala-hahmon syrjäyttäessä äit-Jumalat. Kreikkalaisessa mytologiassa tästä kertoo erityisesti Oidipus-trilogia., jonka Erich Fromm tulkitsee mytologiseksi kertomukseksi äitikeskeisen ja isäkeskeisen uskonnon ja niiden taiustalla olevien uskontoon perustuvien yhteisöjen välisestä valtataistelusta. Mainittakoon että Erich Frommin ja Sigmund Freudin eräs keskeinen ero on juuri Oidipus-trilogian tulkinnassa.- juuri täältähän Freud haki perusteita kuuluisalle Oidipus-kompleksilleen. Kreikan uudet jumalat - kuten kristinuskonkin Jumala-hahmo - edustajat jo selvästi patriarkaalista, ehdollista rakkausperiaatetta. Äitikeskeisen ajattelutavan periaatteet ovat useimmiten vain heikosti säilyneitä ja patriarkaaliset arvot vallitsevia.
Lutherin uskonpuhdistus ja kalvinismi vahvistivat uskonnossa patriarkaalisen periaatteen leimaa ja loivat pohjaa kapitalistisen talous- ja yhteiskuntajärjestelmän synnylle ja arvopäämäärille. Kapitalismin, tämän uuden “teollisen uskon” pohjana on sosiaaliluonne, jossa keskeistä on pelko ja alistuminen patriarkaalisten auktoritreettien valtaan. Ainoana tapana hankkia rakkautta ja hyväksyntää on uhrautuva työnteko, omaisuus, voiton pyynti ja valta. Nämä ovat patriarkaalisen ajattelutavan keskeisiä kulmakiviä.
Psykologiset ja sosiaaliset vastineet
On erittäin tärkeää huomata, että äitikeskeisyys ja isäkeskeisyys eivät ole sidottuja sukupuoleen siten, että nämä periaatteet sitoisivat välttämättä miehen ja naisen tiettyyn psykologiseen ja yhteiskunnalliseen rooliin. Matriarkaalisessa yhteisössä äitikeskeiset arvot sanelevat myös miesten käyttäytymistä ja patriarkaalisessa yhteisössä nainen kehittää piirteitä, jotka ovat otollisia sopeutumiselle. Patriarkaalisen hahmon ei tarvitse myöskään välttämättä olla isä, vaan isän psykologinen ja sosiaalinen vastine yhteisössä. Se, jota totellaan, voi olla siis isä tai äiti, työnjohtaja tai puheenjohtaja, puolue tai valtio, yleinen mielipide tai vakiintuneet tavat. Sama koskee myös matriarkaalisia periaatteita.
Yhteydet työväenliikkeen aateperintöön
Enemmän kuin kukaan muu tuki Friedrich Engels Bachofenin työtä 1800-luvulla. Hänen teoksensa “Perheen alkuperä, yksityisomaisuus ja valtio” perustui juuri Bachofenin kirjaan “Äidin oikeus”. Engels arvosteli Bachofenin uskonnollista lähtökohtaa, mutta ylisti Bachofenin tutkimustuloksia ja niiden merkitystä ihmiskunnan historialle. Myös Marx jätti jälkeensä joukon kirjallista kritiikkiä Bachofenin tuotannosta ja tätä Engels käytti hyväksi työssään. August Bebelin menestysteos “Nainen ja sosialismi” perustuu myös matriarkaaliselle teorialle.
Miksi sitten Bachofenin teokset viehättivät niin voimakkaasti sosialisteja? Olennaiosta äitikeskeisessä periaatteessa on yhteiskunnan arvojen suhteellisuuden osoittaminen. Se osoitti myös, ettei yksiavioinen avioliitto niinkään luonnonlakiin perustuva, vaan tietynlaisten historiallisten olosuhteiden tuote, olosuhteiden joissa patriarkaaliset arvot olivat etusijalla. Lisäksi se antoi erinomaista tukea naisen poliittiselle ja yhteiskunnalliselle vapautumiselle. Vaatimuis naisen tasa-arvosta miehen kanssa sai valtavasti voimaa juuri äitikeskeisten periaatteiden tutkimisesta. Naisasialiike ja pohjimmiltaan myös tämän päivän feminismi ammentavat voimaansa matriarkaalisesta periaatteesta. Tuon periaatteen tavoittaminen on kuitenkin äärimmäisen vaikeaa. Vaarana on ettei pyrkimys tasa-arvoon johdakaan matriarkaalisten arvojen uudelleen elvyttämiseen, vaan naisen porvarillisia, patriarkaalisia ja maskuliinisia piirteitä tavoittelevaan tasa-arvoisuuteen.
Toisaalta Bachofenin teoriat naisen ja miehen biologisista eroista ovat viehättäneet myös konservatiivista leiriä. Nämä erothan näyttävät siunaavan miehen ja naisen välisen ikuisen eron, joka mahdollistaa naisen alistamisen. Samalla konservatiivit kuitenkin mielellään unohtavat, että ehdot eroavaisuuksien seuraamuksille sanelee tiukasti patriarkaalinen yhteiskunta ja että matriarkaalisen yhteiskunnan nousu merkitsisi myös kapitalismin tuhoa. Äitikeskeisyyden voidaan todeta pitävän sisällään monia sosialismin keskeisiä piirteitä.
Merkitys nykyajalle
Ajateltaessa näiden periaatteiden vaikutusta nykyaikaiseen yhteiskuntaan ja sen muuttamista kohden syvempää inhimillisyyttä äitikeskeisten arvojen merkitystä ei voi kiistää. Patriarkaalisen perinteen ansioksi nousee sen luoma pohja nykyaikaiselle, korkeatasoiseen tekniikkaan ja luovaan toimintaan perustuvalle hyvinvoinnille. On helppo yhtyä Frommin esittämään käsitykseen, että ihmisen syvimmän kaipuun kohteena näyttää olevan tiettyjen äiti- ja isäkeskeisten arvojen synteesi, jossa nainen mies, armo ja oikeus, tunne ja järki välittävät ja täydentävät toisiaan. Kohtalokasta on ettei tiukasti patriarkaaliselle, hierarkiselle, ehdollisen hyväksymisen periaatteelle rakentuva yhteisö salli armon käydä oikeuden edellä, vaan rankaisee ankarasti tottelemattomuudesta.
Samoin on mielenkiintoista lainata vielä Bachofenin tekstiä, jonkja mukaan “Matriarkaalisen periaatteen ymmärtäminen voidaan saavuttaa vain yhdellä ehdolla. Tutkijan tulee kokonaan luopua oman aikansa mielikuvista, uskomuksista, jotka ovat täyttäneet hänen mielensä ja siirtää itsensä täysin erilaiseen ajatuksen maailmaan... Tutkija, joka ottaa lähtökohdakseen myöhempien sukupolvien asenteet, tulee ilmeisesti kääntyneeksi pois aiempien aikojen ymmärtämisestä.” (J.J. Bachofen, Mutter Right 1861erngl. ss.81,82, käännös IR.)
Ilpo Rossi, elokuu 1979
Ehdotoman rakkauden periaate nousi yllättäen keskusteluun Uutispäivä-Demarin ja suuren lehtiuudistuksen tekijäksi kaavaillun uuden päätoimittajan Mikko Salmen pienen videoelokuvan johdosta ja ansiosta. Kommentoin sitä linkitäessäni sen sivulleni Facebookiin seuraavasti: "Laitanpahan tässä talteen syyskuun alussa lehtiuudistusta rakentamaan ryhtyvän Mikko Salmen poliittisen avauspuheen, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan vastaa yhteen, minullekin tärkeään sosialidemokratian periaatteeseen. Olla ihmisenä toivottu, odotettu, elää yhteiskunnassa joka on valmistautunut vastaanottamaan ihmisen ja hänen luovan osallistumisensa elämään - tämä pohjimmiltaan matriarkaalinen periaate tulee aika hienosti kuvattua tässä pienessä videoelokuvassa."
Kommenteista huomasin että matriarkaalinen, ehdottoman rakkauden periaate ei oikein tunyunut yhdistyvän kommentoijien mielessä työväenliikkeen arvoperintöön. Frankfurtin sosiaalipsykologinen koulukunta ja siellä erityisesti Erich Fromm on avannut tätä periaatetta nykyihmiselle paremmin kuin ehkä kukaan muu. Äidin rakkaudessa lapseen tulee tuo primitiivinen, ihmiskunnan säilymisen kannalta olennaisen tärkeä periaate selvästi näkyviin kaikissa kulttuureissa ja kaikkina aikoina. Jos pitkän kasvu- ja kehitysvaiheen tarvitseva lapsi asetettaisiin alusta saakka alttiiksi henkiin jäämistä tarkoittavalle kilpailulle, ihmiskunta olisi hävinnyt sukjupuuttoon jo alkuvaiheessaan. Ahdottoman rakkauden periaate tulee näkyviin tänä päivänä mm. suhtautumisessamme pakolaiskysymykseen ja monikulttuurisuuteen.
Numero 6. otsikossa viittaa kuudenteen lukuun tuolloin kirjoittamassani esseekokoelmassa "Sormi joka osoittaa kuuta".
Ilpo Rossi, elokuu 2015