Uusista rahoitusvälineistä

SDP:n vaaliohjelman 2015 merkittävä kohta: "Rakennamme uusia kotimaahan sijoittavia rahoitusvälineitä. Esimerkkinä kohteista voivat olla kuntien kiinteistöomaisuuden hoitoon ja yhteiseen infrastruktuuriin sijoittaminen" Näin lukee SDP:n vastikään julkaisemssa "Suunta Suomelle -työtä, tasa-arvoa ja turvallisuutta" vaaliohjelmassa.

Tapanilan työväenyhdistyksen syyskokouksessa tänään 24.11. -14 todettiin iloisena ja tyytyväisenä että yhdistyksen puoluekokoukselle 2014 tekemä aloite uusien rahoitusinstrumenttien aikaansaamisesta julkiselle sektorille on läpäissyt kaikki järjestörakenteen tasot ja tullut mukaan vaaliohjelmaan. Miksi tämä lausahdus on niin tärkeä tulevissa vaaleissa. Kysymys on sosialidemokraatisesta monikärkiohjuksesta, jonka avulla kootaan rahoituksen muodossa ne sympatiat talteen jotka suuntautuvat yhteisen hyvinvoinnin ja julkisen sektorin kehittämiseen.

Miksi sijoittaa vain pörssiin, jossa rahat suuntautuvat yritysten kautta taivaan tuuliin? Miksi ei voida sijoittaa esimerkiksi joukkovelkakirjalainoina julkiselle sektorille, yhteisesti tärkeiksi todettuihin hankkeisiin ja palveluihin? Veronkantoon oikeutettu yhteisö voi laskea liikkeelle joukkovelkakirjalainan hyväksi koetun hankkeen (kuten esimerkiksi SOTE on)rahoituksen varmistamiseksi. Kun useimmissa tapauksissa valtaosa hankkeesta menee suoraan työllisyyteen ja palkkoihin, voi kunta tai valtio veroa kantavana yhteisönä laskea aina saavansa hankkeesta myös verotuloja. Niitä tulee sitäpaitsi moneen kertaan, kiertäähän paikallisesti sopimuspalkkoihin sijoitettu raha ahkerasti kukkarosta toiseen, Sijoittaja voi lisäksi odottaa saavansa pysyvää tuottoa ostamalleen joukkovelkakirjalainalle. Julkisen sektorin rahoitusinstrumentti on sijoituksena välitöntä hyötyä tuottava, oikeita ja tarpeelliseksi katsottuja työpaikkoja luova ja nopean pääomakiertonsa johdosta voimavaroja generoiva väline yhteisen hyvän välittömässä luomisessa.

"Esimerkkeinä voivat olla kuntien kiinteistön hoitoon ja infrastruktuuriin sijoittaminen", sanotaan vaaliohjelmassa. Valitut esimerkit kuvastavat sitä, miten heikosti ymmärretään verotusoikeudella varustetun yhteisön kuten kunnan dynamiikkaa. Kiinteistöt ja infrastruktuuri sellaisenaan eivät maksa veroja ja niillä on työpaikkojen lisääntymisen ja verotulojen kannalta merkitystä vain siinä määrin miten paljon nämä kohteet työllistävät valmistuttuaan. Työpaikkojen lisäämisen kannalta kaikki olemassa olevat tilat ja kiinteistöt kannattaa käyttää tarkkaan hyväksi ja tehdä satsauksia nimenoman työtehtävien ja tärkeäksi katsottujen projektien suorittamiseen. Kuntien kiinteistöt, maaomaisuus ja pääoma ylipäätään toimivat parhaiten takuuna sijoittajille siitä että heidän sijoituksensa ja niiden tuotto voidaan varmistaa. Joukkovelkakirjamuotoinen rahoitusinstrumentti on vain yksi uusi, sosialidemokratian kannalta dynaaminen esimerkki julkisen sektorin rahoitusmahdollisuuksien kehittämisestä. Mm. Keskustapuolueen vilauttelemia rahastoja voidaan tarkastella tästä, julkisen sektorin rahoitusmahdollisuuksia parantavasta näkökulmasta.

http://www.sdp.fi/images/VAALIOHJELMA_PV_hyv%C3%A4ksytty_20141123.pdf

Kolme kirveeniskua

Euroopan talous - sitähän tässä murehtivat kaikki. Valittu politiikka - kuten tiedetään - näyttää vain pahentavan sairautta. Sama tauti on iskemässä hyvällä vauhdilla Suomeenkin. Valittamisen sijasta aion tässä blogikirjoituksessa esittää vaihtoehtoisen lähtökohdan, josta olen kyllä kirjoittanut ja puhunut aikaisemminkin. Analogiana lähestymistapaani tulee Kalevalasta ja sen tarina suuresta tammesta. Tammihan tarkoittaa suomenkielessä paitsi suurta puuta, myös patoa joka estää veden virtaamasta.

Kalevalainen tammi

“Ojenteli oksiansa, levitteli lehviänsä. Latva täytti taivahalle, lehvät ilmoille levisi: piätti pilvet juoksemasta, hattarat hasertamasta, päivän peitti paistamasta, kuuhuen kumottamasta.”

Väinämöinen käy tuota ihmettelemään ja hakemaan mielessään tammelle kaatajaa:

“...oisko tammen taittajata, puun sorean sortajata? Ikävä inehmon olla, kamala kalojen uia ilman päivän paistamatta, kuuhuen kumottamatta.”

Merestä nouseekin pieni mies:

“Nousipa merestä miesi, uros aallosta yleni. Ei tuo ollut suuren suuri eikä aivan pienen pieni: miehen peukalon pituinen, vaimon vaaksan korkeuinen.”

Väinämöinen epäilee pienen miehen voimia ja taitoa suuren tammen kaatamiseen. Yhtäkkiä - tämä on sitä niin tyypillistä Kalevalan ajatonta suggestiota - näkee miehen muuttunehen:

“näki miehen muuttunehen, uuistunehen urohon! Jalka maassa teutaroivi, päähyt pilviä pitävi; parta on eessä polven päällä, hivus kannoilla takana; syltä oli silmien välitse, syltä housut lahkehesta, puoltatoista polven päästä, kahta kaation rajasta.”

Kolmella kirveeniskulla tuo uljas uros rojauttaa pilviä hipovan tammen maahan, päästää pilvet juoksemaan ja päivän paistamaan.

Halusin lyhyin ottein kuvata tuon suuren tammen ja sen kaatamisen tarinan, koska analogia talouteen on niin ilmeinen. Olemme nyt vuosia seuranneet Euroopan Unionissa harjoitettua kurjistavaa, austerity-politiikaksi nimettyä talousajattelua ja maanosa on saatettu pysähdyksiin. Tuo henkinen rakennelma on kuin Kalevalan suuri tammi, joka estää pilvet juoksemasta ja päivän paistamasta.

Tilanne vaikuttaa epätoivoiselta ja olen kuulevinani jo erilaisia vallankumouksellisia ääniä ja ehdotuksia, toistaiseksi enimmäkseen vielä populististen poliittisten voimien suunnalta. Työväenliikkeen äärivasemmiston keino tällaisessa tilanteessa oli hakeutuminen vallankumoukselliseen tilanteeseen ja ns. proletariaatin diktatuurin rakentaminen. Tulokset tiedetään.

Pohjoismaisen sosialidemokratian lähtökohtana oli ja on yhteisen sektorin vahvistaminen, kansankodin luominen ja yhteisiin tarkoituksiin suuntautuvien voimavarojen kokoaminen. Porvarilliselle ajattelutavalle tämä on kuin kirosana, joka Kalle Isokallion jälkiviisaissa 31.10. 2014 esittämän mukaan tarkoittaa mitä suurinta kansan halveksimista. Hänen lähestymistavassaan todeksi otettavaa on vain se vihamielinen ja uhkaava asenne, joka siinä on aistittavissa pohjoismaista, yhteisölliseen motiiviin perustuvaa, avointa ja kansanvaltaista hyvinvointivaltiota kohtaan. Yhteisten resurssien kasvattaminen mahdollistaa työpaikkojen luomisen juuri sinne, missä niitä kaikkein eniten ja jopa huutavaan tarpeeseen olisi saatava: julkisiin palveluihin, uuden vanhuspalvelulain toteuttamiseen, SOTE:n rahoittamiseen. Juuri näihin tarvitaan uusia rahoitusinstrumentteja. Euroopan Unioni on kieltäytynyt siitä, mitä USA:n Fed teki vuosikausia ja ilmeisellä menestyksellä: osti valtioiden joukkovelkakirjalainoja useilla sadoilla miljardeilla. Tulosta on syntynyt, työllisyys parantunut ja tämä uskomattoman ennakkoluuloton projekti on ilmeisesti onnistunut tavoitteessaan.

Valtakunnan, siis kansallisellakin tasolla tarvitaan uusia rahoitusinstrumentteja. Keskustapuolueen esittämä suuri miljardirahasto on tässä katsannossa oikean suuntainen toimenpide, kuitenkin jalostettuna. Työpaikkoja pitää luoda julkisiin palveluihin tärkeiksi koettujen palvelujen mahdollistamiseksi ja sitä kautta yleisen taloudellisen ilmapiirin parantamseksi. Yksityisiin yrityksiin rahaa tunkemalla tilanne ei korjaudu. Kun ostovoimaa ei sopimuksin saada korotettua, voi se tapahtua ainoastaan luomalla uutta työtä, uusia työpaikkoja julkisille puolelle, jonka menestyminen perustuu verotusoikeuteen, työpaikkojen pysyvyyteen, sijoittumiseen kotimaahan ja pääoman kierron kautta myös yritystoiminnan elpymiseen.

Valtakunnallisella lainsäädännöllä voidaan kunnille - mitä ne nyt sitten jatkossa ovatkaan - mahdollistaa suora joukkovelkakirjalainojen tarjoaminen julkisia hyvinvointipalveluja käyttäville ja niihin myönteisesti suhtautuville kansalaisille ja yhteisöille. Sijoituksena niiden tulos voi olla pysyvän tuoton mahdollistaja. Varat, pääomat pysyvät kotimaassa ja tuottavat koko ajan välitöntä hyvinvointia ja elämänlaatua. Sehän talouden tarkoitus toki onkin. Satsaamien yhteiseen sektoriin on nopeasti tulosta tuottava vaihtoehto.

Julkinen hallinto edustaa tässä avointa ja kansanvaltaista, yksityinen suljettua ja autoritääristä rakennetta. Tätä julkisen sektorin eettistä neitseyttä ei pidä vapaakauppasopimuksin tuhota.

Kolme kalevalaista kirveeniskua? Sosialidemokratian - juuri sillä on arvopohjainen mahdollisuus tähän vaihtoehtoon - tulee olla mukana toteuttamassa julkisen sektorin vahvistamiseen tähtääviä rahoitustoimenpiteitä kehittämällä uusia rahoitusinstrumentteja sekä Euroopan tasolla, kotimaan politiikassa ja myös paikallisesti, kuntarakenteissa.

Pienestä miehestä saattaa yhtäkkiä kasvaa uljas uros, joka saa aikaan ihmeitä. Mielestäni tässä on myös Kalevalan suuri, lähestymistavan muutoksen mahdollistava sanoma nykyajalle ja vaihtoehdottomalle, kurjistavalle taloudenpidolle.