Tuhosuuntaisia illuusioita

Kuuluisia vapauksiaan kehittävä Euroopan Unioni on astumassa tielle, joka todellisuudessa näyttää kokonaan muulta kuin vapauden lisäämiseltä. Tarkoitan Euroopan Unionin taipumusta käyttää pakotteita talouspolitiikkansa ja ulkopolitiikkansa välineinä. Pelkään pahasti, että pian nämä pakotteet ulottuvat myös koko eurooppalaisen yhteiskuntarakenteeseen ja alkavat yhä selvemmin rajoittaa yhteiskunnallisia toimintavaihtoehtoja, poliittista demokratiaa. On aiheellista nostaa esille huoli siitä, että saavutetun hyvän rinnalla Euroopan sydämessä, sen ytimessä muhii tulehdus, mätäpesäke.

Pakottaminen sen eri muodoissa ei ole mikään uusi asia eurooppalaisessa historiassa. Vahvat instituutiot valtio ja kirkko ovat harjoittaneet sitä jo vuosisatoja. Pakottaminen, epäluulon varaan rakentaminen ja jopa kiduttaminen -ja jopa siitä nauttiminen - ovat sävyttäneet maanosan historiaa läpi vuosisatojen ihan nykypäivään saakka. Väkivallasta kertovat museot, keskitysleirit, sotamuistomerkit, taistelupaikat ja vastaavat nähtävyydet kertovat pakottamisen, väkivallan ja jopa kiduttamisen kuuluvan olennaisena osana maanosamme yhteiskuntaluonteeseen.

Suomi on maantieteellisen sijaintinsa vuoksi saanut elää suhteellisen eristynyttä elämää maanosan pohjoiskolkilla eivätkä nuo epäproduktiivisen asennoitumisen ja siitä seuraavan yhteiskuntapolitiikan ilmiöt ole aina päässeet meillä vaikuttamaan sellaisella voimalla kuin mikä mannermaalla on ollut mahdollista. Emme kuitenkaan ole niin puhtaita pulmusia ettemmekö tunnistaisi autoritaarisuuden, väkivallan, omistamisen halun ja nykyään myös kaupallisuuden, so. markkinoiden vimmaista ja paljon tuhovoimaa sisältävää oireryhmää.

Pakottaminen, alistaminen ja nöyryyttäminen eivät ole politiikan ylätason ilmiöinä vailla pohjaa siinä sosiaalisessa todellisuudessa, josta poiliitikoksi ja vastuunkantajaksi kasvetaan. Eurooppalainen perhe on vuosisatoja ollut autoritaarinen ja pakottaminen ja kurittaminhen ovat edelleenkin vahvasti puolustettuja kasvatusmalleja. Parhaiten se näkyy summittaisena "vapaan kasvatuksen" mollaamisena ja kovemman kurin vaatimisena.

Euroopan historia on pullollaan surullisia esimerkkejä pakottamisen ja siitä nauttimisen irrationaalista historiasta. Inkvisiitio, noitavainot, valloitussodat, keskitysleirit, vapauden riistäminen ylipäätään ovat Euroopan historian arkipäivää ajan pitkässä juoksussa.

Kun näillä epäproduktiivisilla asenteilla on juurensa syvällä ihmisen arkielämässä ja sen sosiaalisissa suhteissa, on vain luonnollista olettaa että nämä samat kaavautumat saavat ilmauksia myös eurooppalaisessa yhteiskuntaluonteessa. Kun pakotetaan, asetetaan sanktioita ja rakennetaan poliittisia pakkopaitoja, toteutetaan edelleen sitä historian esimerkeistä nousevaa vastemielistä ja pahamaineista mallia, joka lainsäädännössä on määritelty rangaistavaksi ja kansainvälisissä sopimuksissa koetettu painaa upoksiin tietyn, kohtalokkaaksi osoittautuneen aikakauden ilmentymänä.

Euroopan Unioni on ryhtynyt käyttämään sanktioita pakottaessaan jäsenvaltioita yhtenäiseen, omaksutun talous- ja finanssipolitiikan tiukkaan noudattamiseen. Se on jo nyt merkinnyt kärsimystä, nöyryytystä ja todennäköisin rakenteellisin syin myös kuolemaa siellä jotka ovat niiden kohteeksi joutuneet. Eikö tässä ole kysymys modernista tavasta kiduttaa ja ehkä jopa nauttia siitä?

Ukrainan kriisi on avannut toisen suuren väylän pakotteiden, uhkailemisen ja nöyryyttämisen tielle. Euroopan Unionin piti alun perin aloittaa uusi  rauhan ja demokratian kausi ja olla toimillaan uuden kehityksen takaajana. Euroopan Unioni ryhtyi itse toimiin Ukrainan yhteiskunnallisen arkkitehtuurin muuttamiseksi Unionin rakenteita vastaavaksi. Tämä oli ilmeisellä tavalla ristiriidassa Ukrainan aikaisempien, mm. Venäjän ja sen talousalueen yhteydessä tehtyjen sopimusten kanssa. Se aiheuttikin osaltaan Maidanin aukion mielenosoitukset ja Ukrainan hallituksen kaatumisen. Tällaisia asioita sovittaessa olisi ollut aiheellista varmistaa hankkeen taustoja myös talousalueen keskeisen vaikuttajan, Venäjän kanssa.  Minusta näyttää uhkaavasti siltä, että Eurooppa on ajautumassa yhteiskuntaluonteessaan olevien epäluottamusta lietsovien   ja pitkän historian omaavien epäproduktiivisten toimintakäytäntöjen tielle. Jo hetken näytti siltä että toisen maailmansodan tuhoisuus ja kauhut kääntäisivät ihmisten mielet rakentamaan luottamuksen ja yhteistyön vakaampia rakenteita. Näin ei näytä käyvän, uusi poliitikkojen sukupolvi kantaa alitajunnassaan myös vanhoja tuhosuuntaisia eurooppalaisia luonteenpiirteitä ja niiden mukaisia ratkaisumalleja.

Yhden kerran hairahtuminen voidaan laskea vahingon tai erehdyksen nimiin; toisen kerran samantapaiseen käyttäytymiseen sortuminen saattaa olla sattuma; kolmas kerta osoittaa jo tendenssiä jonka juuret ovat syvällä ytimessä, ihmisen ja kansanjoukkojen luonteenrakenteessa. Löytyykö edellä mainittujen kahden suuren ja ilmeisen tuhoisan linjan ohella merkkejä kolmannesta,  siis tendenssistä?

Olen aikaisemmasssa blogissani "Vapaakauppaloukku" yrittänyt kuvata sitä, miten kaupallinen asennoituminen on selkeämmin markkinoiden käsitteen alla  sivuuttamassa yhteiskunnallisten, poliittisten instituutioiden kautta rakennettua, yhä vieläkin haurasta demokratiaa. Pääosin salassa ja markkinoille  ensi yön oikeuksia antaen on luotu ehdotus,  jota valmisteltaessa ja josta päätettäessä keskustellaan markkinoiden ensisijaisuudesta suhteessa verovaroilla rakennettuihin yhteiskunnallisiin instituutioihin ja niiden toimintaan. Jos tämä vapaakaupan lopullinen hegemonia toteutuu, on poliittinen demokratia menettänyt otteensa yhteiskunnalliseen kehittämiseen ja markkinoiden pakkopaita on todellisuutta. Kansalaiset joutuvat sanktioiden maksajiksi, jos yhteisölliset hankkeet muodostuvat esteiksi yritysten, usein monikansallisten jättiläisten rynnimiselle.  Jos näin käy, mielestäni on kysymys vahvasta tuhosuuntaisesta tendenssistä, jota muutaman kymmenen vuoden päästä yritetään unohtaa tai muistellaan nolona, varoittavana esimerkkinä. Tämä on poliittisessa keskustelussa nostettava esille; nyt uhkaava tilanne ei ole historiaton. Emme voi sallia itsellemme samaa jota toisen maailmansodan kauhujen jälkeen toistettiin: emme tienneet, emme ymmärtäneet.

Ei Eurooppa ole ainoa, vastataan,  samaa löytyy kaikkialta maailmasta, kaikilta mantereilta ehkä Antarktista lukuunottamatta. Totta on - ja se kuvaa ihmisen sosiaalisten taitojen vähäisyyttä, keskenkasvuisuutta ja kyvyttömyyttä vapautua epäproduktiivisista ratkaisumalleista, miljoonien hulluudesta, mikä yleisyydestään johtuen alkaa näyttääkin normaalilta.

Eurooppa on kaiketi mallimaa sekä hyvässä että pahassa. Taideja tiede ovat nousseet täälläkin kukoistukseen. Mutta täältä ovat myös alkaneet monet tuhoavat kehityskulut, jotka ovat yhä uudelleen ja uudelleen  vainonneet ihmisiä, kansoja ja kulttuureita.

Onko meillä voimia vapautua näistä tuhosuuntaisista, epäproduktiivisista ja onnettomuutta ennustavista illuusioista?

Vapaakauppaloukku

Vapaakauppaloukku - transatlanttinen vapaakauppasopimus ilman kansalaisten osallistumista

Saksan Attacin tekstisarjoissa on ilmestynyt pieni kirjanen (ISBN 978-3-89965-592-6) yllämainitulla otsikolla. Euroopan Unionin komissio sai neuvotteluvaltuudet USA:n ja EU:n välisen vapaakauppasopimuksen neuvottelemiseen 13. kesäkuuta 2013. Sopimusta on valmisteltu käytännössä kansalaisilta salassa, mukaan ovat päässeet ainoastaan kansainvälisten suuryritysten edustajat, jotka jo muutenkin ovat syvällä sisällä kaupan vapauttamisen saloissa.

En voi enkä aio tässä käydä erittelemään vielä julkaisemattoman ja aika puutteellisesti järjestetyn ja  rajoittuneeseen informaatioon perustuvaa vapaakauppasopimusehdotuksen sisältöä. Asiaa tullaan puimaan - toivottavasti - perusteellisesti lähimmän vuoden aikana. Riittänee kun totean, että vapaakauppasopimuksia ja kaupan vapauttamista säätelystä on harjoitettu jo pitkään ja vaihtelevalla menestyksellä sitten 1970-luvun.

Euroopan Unionin neljä vapautta, työn, tavaran, rahan ja palvelusten vapaa liikkuminen on keskeistä kaupan esteiden ja säätelyn poistamisessa. Olemme saaneet tästä jo esimakua hankkeiden ja palvelusten kilpailuttamisen osalta niin että tuntumaa kaupan vapauttamiseen alkaa olla jo kaikilla kunnallisia päättäjiä myöten.

Nyt oltaisiin kuitenkin ottamassa radikaali askel kaupan rajoitusten ja esteiksi koetun sääntelyn "lopullisessa" purkamisessa. Pelissä ovat kaikki säätelymekanismit ympäristönsuojelusta, elintarvikkeiden käyttökelpoisuudesta, finanssituotteiden vapaasta kehittämisestä, maatalouden subventioiden, tullien ja verotuksen poistamiseen - ja valtavan paljon muutakin. Näitäkin tärkeämmäksi on muodostumassa investointisuoja, joka tarkoittaa yritysten etuoikeutta kaikkiin, myös julkisiin investointeihin kaikilla yhteisen aktiviteetin alueilla. Ollaan perustamassa erillisiä, julkisoikeuden rinnalla ja demokraattisen kontrollin ulkopuolella toimivia tuomioistuimia, joilla on oikeus määrätä taloudellisia sanktioita ja rangaistuksia julkiselle hallinnolle sen kaikilla tasoilla. Itse tuomioistuinkäytännöstä on syntymässä sellaisenaan valtava bisnesulottuvuus, jossa julkisen hallinnon voimavaroja siirretään yksityiselle sektorille. Esimakua tästä näyttävät saavan jo ns. PIIGS maat, jotka joutuvat luopumaan julkisista yhtiöistään yksityisten toimijoiden hyväksi. Jo nyt löytyy esimerkkejä runsaasti.
Vaihtoehtoisiin toimiin ollaan kuitenkin heräämässä. Yli 50 eurooppalaista kansalaisjärjestöä ovat perustaneet "Alternative Trade Mandate" (ATM) ohjelmaryhmän joka on jo työstänyt keskeisiä perusteita vaihtoehtoiselle, ihmisoikeudet ja demokratian perusvaatimukset täyttävälle kaupalliselle suuntautumiselle. Se on työstänyt 12. kohdan "periaateohjelman", jonka ehdot kansainvälisen vapaan kaupan tulee täyttää. Yhteenvedonomaisesti voidaan sanoa näiden pitävän sisällään kaksi ydinvaatimusta. Kattavat ihmisoikeudet sekä yhteiskuntien oikeuden määrätä itse elinolosuhteistaan. Vaihtoehtoinen kauppamandaatti ATM vaatii kauppa- ja investointipolitiikkaa,

1. joka asettaa ihmisoikeudet, mukaanluettuna naisten ja työntekijöiden oikeudet sekä ympäristönsuojelun  etusijalle ennen yksityisien konsernien intressejä;
2. joka sallii hallitusten ottavan käyttöön näiden omia strategioita suojellakseen maltillista kaupan ja investointien kehittämistä;
3. joka mahdollistaa maille, alueille ja kunnille oikeuden ohjata tuotantoa ja tavaroiden jakoa ja arvioida itse omien tuotteiden ja palvelusten arvoja;
4. joka kunnioittaa muiden maiden ja alueiden oikeuksia kehittää omia rakenteitaan ja sen mukaisesti antaa paikallisille ja alueellisille tuotteille etusija ennen maailmanlaajuista kauppaa, esimerkkinä elintarvikkeet;
5. joka mahdollistaa eurooppalaisille hallituksille ja parlamenteille oikeuden vetää omissa maissaan kotisijaa pitävät konsernit vastuuseen toimintansa sosiaalisista ja ekologisista vaikutuksista, tapahtuipa toiminta  missä päin maailmaa tahansa;
6. joka kunnioittaa ravitsemussuvereniteettia ja sallii valtioille ja kunnille oikeuden asettaa paikallinen ravinnontuotanto etusijalle;
7. joka mahdollistaa sitovat sosiaaliset ja ympäristöstandardit ja täyden läpinäkyvyyden globaaleissa arvontuotantoketjuissa;
8. joka mahdollistaa reilun voitonjaon globaalissa arvonmuodostusketjussa ja sitä kautta pysyvän ja kohtuullisen toimeentulon tuottajille ja työläisille sekä kohtuulliset, maksettavissa olevat hinnat kuluttajille;
9. joka mahdollistaa hallitusten ja parlamenttien ja julkisten laitosten talouden ja rahapalveluiden kunnossapitämisen ja valuutta- ja finanssijärjestelmän sääntelyn sekä rahoituksen  ja  siihen kuuluvien epävarmuuksien säätelemisen;
10. joka sallii vapaan pääsyn tietoon esimerkiksi OpenSource - järjestelmien kautta, perustietojen vaihdon, patenttioikeuksien ja lisenssien avoimuuden varmistamisen innovaatioiden edistämiseksi ja mm. lääkkeiden saamisen mahdollistamiseksi;
11. Tiettyjen alueiden sulkeminen kokonaan pois eurooppalaisista kauppa- ja investointineuvotteluista. Näitä ovat mm. sellaiset julkiset peruselementit kuin vesi, terveys ja koulutus ja rahatalouspalvelut;
12. Valvonnan etukäteis-periaate kaikessa kaupan ja investointien sääntelyssä, yleisön suojaamiseksi mahdollisilta vahingoilta.
(Käännös on bloginpitäjältä)

Seuraa käytävää keskustelua ja toimintaa Alternative Trade Mandate - sivustolla
http://www.alternativetrademandate.org/

Itävallan Attacin TTIP:tä käsittelevä sivu