Kun puhutaan julkisen sektorin hankkeiden ja julkisen työllistämisen rahoituksesta, odotusarvoilla yhtäällä ja suoralla hankkeiden rahoituksella on merkitystä. Otan tämän lähtökohdan tällä kertaa analyysin kohteeksi siitä syystä, että odotusarvot näyttäisivät liittyvän sekä nykyisen hallituksemme että oikeistohenkisen uuskeynesiläisen, siis uusliberaalin talousajattelun perusolettamuksiin. Toisaalta työllistämisvastuuta on siirretty Suomessa kunnille, jotka muun julkisen sektorin kanssa kamppailevat lisääntyvän velan ja ja siihen liittyvien rahoitusmahdollisuuksien puutteen kanssa.
Julkinen sektori vastaa siis jo luonteestaan johtuen palveluista, infrastruktuurista ja myös kansalaisten osallistumisesta. Tehtävät rahoitetaan suoraan budjetista, joka sekin on pohjimmiltaan myös velkasitoumus, mutta käytännön kokemuksiin perustuen varmana pidettyä, lähes varmasti toteutuvaa talouden toimintatapaa. Se mitä budjettiin on sisällytetty, se myös toteutetaan ja vain poikkeustapauksissa - kuten nopeasti heikkenevän kasvun ja lisääntyvän työttömyyden oloissa tarkistuksia joudutaan tekemään.
Budjettirahoituksella on selvä "hammasratasyhteys" toimintojen käynnistämiseen ja toteutukseen, olipa sitten kysymys suorasta budjettirahoituksesta tai velanoton avulla käynnistettävästä hankkeiden liikkeellepanosta. Kun puhutaan työllisyydestä ja julkisesta rahoituksesta ja työllisyyteen satsaamisesta, käynnistävät näiden hankkeiden yhteydessä myös erityisesti julkiseen sektoriin liittyvät moninkertaistajat (multipliers). Veroa kantava yhteisö saa aina välittömin tai välillisin verotuksen keinoin satsauksestaan takaisin laskennallisesti jopa puolet ja uudelleen uudelleenkäytettäväksi ja vieläpä saman vuoden aikana. Kun maksettava palkka kiertää vuoden aikana jopa yhdeksän lompakon kautta, muodostaa tämä "volaliteetti" aivan mahtavan moninkertaistajan uudelleenpalkkauksen, verotulojen kertymän ja yksityisen markkinan piristämisen muodossa. Paikallishallinnon työtehtävät merkitsevät myös paikalliselle kulutukselle paljon, kun palkkatulot käytetään pääsääntöisesti elämiseen paikallisessa yhteisössä. Työstä syntyy myös tulosta, jonka kirjanpidon sääntöjen mukaan tulee näkyä myös fiskaalisessa kertomuksessa yhteisön toiminnan tuloksena. Että näin tapahtuisi, olisi siinäkin ilmeisesti vielä korjattavaa. Miten näkyvät sosiaalipalvelut ja terveydenhoito kunnalliskertomuksessa tulostensa osalta?
Paljon puhutaan yksityisen sektorin suuresta ja jopa keskeisestä merkityksestä työllisyydessä ja kasvussa, eikä sitä ole aihetta kokonaan kiistääkään. Yritystoiminnan keskeinen ja ainoa tehtävä jopa yhtiölainsäädännön mukaan on voiton tuottaminen, mikä tekee yritystoiminnan odotusarvoisesta tukemisesta työllisyyden parantamiseksi odotuksia epävarmempaa. Kun yrityksiä tuetaan, odotetaan tuen siirtyvän investointeihin, yrityksen kehittämiseen ja tätä kautta myös työpaikkojen syntyyn. Odotusarvoihin perustuva yritystoiminnan tukeminen on määrältää valtavaa, tekoälyn arvion mukaan jopa 8 mrd euroa vuosittain. Kysyä voidaan - ja pitääkin kysyä: ovatko investoinnit lähteneet liikkeelle? Onko syntynyt uusia työpaikkoja?
Vastauksen näihin kysymyksiin tiedämme kaikki: investoinnit ovat laahanneet vuosia vaivalloisesti jos ollenkaan eteenpäin ja työttömyys on huiman korkealla tasolla. Nyt kun kasvu on lähtemässä liikkeelle, odotusarvoisesti odotetaan että se heijastuisi ainakin "viiveellä" työllisyyteen. Mitään hammasratasyhteyttä näiden odotusten ja työllisyyden kasvun välilä ei ole. Investoinnit voivat suuntautua automaatioon, tekoälyn käyttöönottoon ja uusiin teknisiin sovellutuksiin tai pelkästään katteen parantamiseen, siis voittoihin. Jopa tarkoituksena saattaa olla työvoimakustannusten vähentäminen uusien investointiren ja teknisten ratkaisujen muodossa. Odotusarvoisen oletuksen ja odotetun tuloksen välillä on yhteydetön pimeä pätkä, harmaa odotuksen jakso. Se saattaa toteutua mutta saattaa olla toteutumattakin.
Voidaan myös kysyä, onko yritystoiminnan tulos sopusoinnussa yhteisön arvotavoitteiden kanssa. Aikana jolloin kansalaisesta on yhä enemmässä määrin tullut kuluttaja, ja kun ympäristön - kuten ilmaston, vesien ja maaperän muutokset huonompaan suuntaan vaativat lisää toimenpiteitä, myös yritystoiminnan laadulliseen puoleen on kiinnitetävä enemmän huomiota. Kummallista kyllä, mutta nämä kaksi ristiriitaista kehityssuuntaa tulevat aniharvoin konkreettisen keskustelun kohteeksi. Ilahdutaan jopa tuhoamaan valmistettavien droonien tuotannon liikkeellelähdöstä.
Yhteenvedonomaisesti totean että yhtäällä odotusarvoisen kasvun, odotusarvoisen työllisyyden ja toisaalla suoraan rahoitetun työllisyyden ja kasvun välillä on selkeä ero. Uskon löytyvän muitakin kansalaisia, jotka ovat melko perinpohjin kyllästyneet odotusarvoiseen kasvun odotukseen, joka on ollut niin tyypillistä Orton-Purran-Adlercreuzin-Essayahin hallituksen toiminnalle. Viimeisimmät mielipidekyselyt osoittavat, että vain kaksi prosenttia kyselyyn vastanneita 1300 kansalaisesta jaksoi uskoa hallituksen onnistuvan politiikassaan ja kannatti nykyistä hallituspohjaa, joka harjoittaa tällaista politiikkaa. Jos kahden prosenttiyksikön virhearvio otetaan mukaan, voidaan yhtä hyvin todeta että tällaista politiikkaa ajavaa hallituspohjaa ei kannateta käytännössä ollenkaan.
Jäädäänkö odotusarvoisesti edelleen odottelemaan vai tehdäänkö jotakin joka lähtee toteutumaan välittömästi - se on tästä etenpäin keskeisen valinnan kohteeena.