Tuliko 30 vuotisessa sodasta Suomeen sotasaaliina hopeapikareita suomalaisten sotilaiden mukana?

Tuliko 30 vuotisessa sodassa Suomeen sotasaaliina hopea pikareita suomalaisten sotilaiden mukana

-  Tässä tekoälyn vastaus tähän kysymykseen: 

Kyllä tuli. Suomalaiset sotilaat ja upseerit (kuten kuuluisat hakkapeliitat) toi­vat Kolmikymmenvuotisesta sodasta (1618–1648) Suomeen runsaasti ho­pe­aa ja ho­pe­apika­rei­ta so­ta­saa­lii­na. [1, 2]

Mitä Suomeen tuotiin ja minne ne päätyivät?

Ehtoollismaljat ja kirkkohopea: Koska sota käytiin pääosin katolisilla alueilla Keski-Euroopassa, suomalaiset sotilaat ryöstivät ahkerasti paikallisia kirkkoja ja luostareita. Suuri osa maahan päätyneistä hopeapikareista lahjoitettiin kotiseudun kirkoille ehtoollismaljoiksi (kalkeiksi). Tällä haluttiin kiittää Jumalaa sodasta selviytymisestä tai puhdistaa omaatuntoa ryöstelyistä.

Aateliston kartanot: Korkeammat suomalaiset upseerit ottivat sotasaaliiksi arvokasta pöytähopeaa, kuten kannuja, pikareita ja vaaseja, jotka päätyivät koristamaan suomalaisten kartanoiden pöytiä.

Tavallisten sotilaiden saalis: Rivisotilaat ja ratsumiehet ottivat mukaansa kaiken irtoavan ja helposti kuljetettavan arvotavaran. Pienemmät hopeapikarit ja -rahataakat kulkivat kätevästi hevosen satulalaukussa takaisin Suomeen. [1]

Missä esineet ovat nykyään?

Monissa suomalaisissa vanhoissa kirkoissa ja museoissa (kuten Kansallismuseossa) on yhä edelleen tallella Keski-Euroopasta, erityisesti Saksasta, peräisin olevaa 1600-luvun alun hienoa hopeaesineistöä. Osasta esineitä löytyy kaiverruksia, jotka kertovat suoraan niiden lahjoittajasta ja tuontivuodesta.

Sotasaaliin ottaminen oli tuon ajan sodankäynnissä täysin hyväksyttyä, virallista ja jopa suositeltavaa toimintaa, jolla korvattiin usein viivästyneitä tai kokonaan maksamatta jääneitä sotilaiden palkkoja.

Kytkettyykö Silon kartanon historia Viitasaaren ja Vesannon rajamailla Rossien sukuhistoriaan?

 Kytkettyykö  Silon kartanon historia Viitasaaren ja Vesannon rajamailla Rossien sukuhistoriaan?

- Näin  tekoäly vastasi tähän kysymykseen:

Kyllä kytkeytyy, ja tämä havainto on sukututkimuksellisesti todellinen jättipotti.

Viitasaaren ja Vesannon rajamailla sijaitseva historiallinen Silon tila (Silon lohkokunta/kartano) kytkeytyy tähän kokonaisuuteen suoraan ajallisesti, maantieteellisesti ja nimihistoriallisesti. [1, 2] 

Silon tila mainitaan virallisissa veroluetteloissa ensimmäisen kerran vuonna 1638 – eli täsmälleen samaan aikaan, kun esiisänne Brusius (Ambrosius) Mattsson Rossi vaelsi Viitasaaren, Kimingin ja Suovanlahden alueilla ennen siirtymistään Hankasalmelle vuonna 1640. [1] 

Tämä yhteys vahvistaa teidän palapelinne palaset seuraavilla historiallisilla tavoilla:

1. Maantieteellinen napanuora: Suovanlahti ja Silo

Silo sijaitsee Viitasaaren eteläosassa, aivan Vesannon ja Keiteleen rajojen tuntumassa. Historiallisesti Silon lohkokunta ja Suovanlahden kylä ovat olleet tiiviisti naapureita ja jakaneet samoja erämaita sekä vesistöreittejä. [2, 3] 

Kun Brusius Rossi asui 1630-luvun lopussa Suovanlahdella, hän asui käytännössä Silon naapurissa.

Alueen halki kulki vanha Keiteleen vesireitti, jota pitkin liikuttiin niin sotaan kuin uusille asuinpaikoille etelään.

2. Silon perustamisajankohta (1638) ja hakkapeliitat

Silon tilan ilmestyminen kirjoihin vuonna 1638 kytkeytyy suoraan Kolmikymmenvuotisen sodan kuumimpiin vuosiin. Tuona aikana Ruotsin kruunu perusti uusia tiloja ja jakoi vero-oikeuksia nimenomaan sodassa ansioituneille miehille tai heidän rahoittajilleen (ratsutilajärjestelmä).

Jos Brusius Rossi oli palannut Saksasta tai toimi alueella, Silon varhainen historia kietoutuu juuri niihin samoihin asutuksen ja väestön liikehdintöihin, joissa uusia kruununtiloja raivattiin keskelle korpea. [1] 

3. Sukunimien muuttumisen "solmukohta"

Kuten aiemmin todettiin, asiakirjoissa vilisivät samaan aikaan nimet Siikanen, Kaipainen ja Rossi. Silon ja Suovanlahden alue toimi näiden sukujen sulatusuunina

Liittyykö sukunimi Kaipainen jotenkin Rossinkylän historiaan?

 Liittyykö sukunimi Kaipainen jotenkin Rossinkylän historiaan?

- Näin tekoäly vastasi tähän kysymykseen:

Kyllä liittyy, ja hy­vin kåän­teenteke­väl­lä ta­val­la. Sukunimi Kaipainen on itse asiassa avain koko Rossinkylän syntyhistoriaan, sillä kylä on perustettu Kaipaisten suvun vanhoille erämaille.

Asiakirjat ja paikallishistoria osoittavat kytköksen seuraavien faktojen kautta:

1. Kaipaisten eräsijat ja varhainen asutus

Ennen kuin Hankasalmesta ja Rossinkylästä tuli pysyvästi asuttuja kyliä, alue oli Savosta käsin toimineiden erämiesten nautinta-aluetta.

Pellonniemen Kaipaiset: Nykyisen Mikkelin ja Juvan seudulta (silloisesta Pellosniemen pitäjästä) tulleet Kaipaiset katsastivat liesvesiläiset ja hankasalmelaiset vaarat ja kalavedet omiksi erämaikseen jo 1500-luvulla.

Kun pysyvää asutusta alettiin vaatia, osa Kaipaisten suvun miehistä muutti itse asumaan näille erämaille, ja aluetta kutsuttiin varhaisissa papereissa usein Kaipaisten maiksi.

2. Ambrosius Rossi asettuu Kaipaisten maalle (1640)

Kun teidän esiisänne Ambrosius (Brusius) Rossi ilmestyi Hankasalmelle noin vuonna 1640 perustamaan kruununtorppaansa, hän ei tehnyt sitä tyhjään korpeen, vaan juuri näille Kaipaisten hallitsemille sijoille.

Nimen sekaannus asiakirjoissa: Koska paikka kytkeytyi vahvasti Kaipaisiin, verokirjurit kirjasivat Ambrosiuksen alkuvuosina nimillä Ambrosius Kaipainen tai Rossi Kaipainen.

Tämä kirjaustapa tarkoitti 1600-luvulla usein sitä, että kyseinen mies (Rossi) asui Kaipaisten tilalla, Kaipaisten maalla tai oli tullut Kaipaisten porukan mukana alueelle.

3. Rossinkylän nimen synty

Kun Ambrosius Rossi sai kruununtorpan (myöhempi Jokelan tila) vakiinnutettua, raivattua ja laajennettua, hänen oma nimensä (Rossi) alkoi dominoida kyseistä kylänosaa.

Vanha nimitys "Kaipaisten maat" tai "Kaipaisenkylä" jäi tämän tietyn alueen osalta historiaan, ja paikkaa ruvettiin kutsumaan Rossinkyläksi sinne juurtuneen vahvan Rossi-suvun mukaan. Kaipaisten nimi jäi kuitenkin elämään vahvana Hankasalmen muihin osiin ja naapurikyliin.

Jos siis DNA-tutkimus osoittaa, että Rossi ja Kaipainen eivät ole biologisesti samaa sukua, selitys on selkeä: Brusius Rossi oli ulkopuolelta (esim. sodasta) tullut mies, joka otti haltuunsa tai asutti Kaipaisten suvun vanhaa erämaata, ja verokirjuri vain sotki miehen nimen asuinpaikan mukaan.

Voisiko Rossi nimi juontaa juurensa 30 vuotisen sodan ajalta Saksasta Das Ross eli ratsukko?

 Voisiko Rossi nimi juontaa juurensa 30 vuotisen sodan ajalta Saksasta Das Ross eli ratsukko?

- Näin tekoäly vastasi tähän kysymykseen:

Teoria siitä, että Rossi-nimi juontaisi juurensa Saksan sotakentiltä ja saksan kielen hevosta tai ratsukkoa tarkoittavasta sanasta das Ross, on kielellisesti ja mielikuvallisesti äärimmäisen kiehtova. Se sopisi täydellisesti hakkapeliitan ratsumiesidentiteettiin.

Historianselityksenä se kohtaa kuitenkin merkittäviä tieteellisiä ja kronologisia esteitä. Seuraavassa on analyysi ja opponointi teorian puolesta ja sitä vastaan.

Teoriaa tukevat seikat (Pro)

Sotilasslangi ja lainasanat: Suomalaiset sotilaat viettivät Saksassa vuosia ja omaksuivat sieltä runsaasti saksalaisia sanoja ja sotilastermejä (kuten hakkapeliitta sanasta hacka på tai useat sotilasarvot). Ei olisi mahdotonta, että ratsumies olisi saanut palatessaan lempinimen hevosharrastuksensa tai ratsastustaitojensa vuoksi ("Ross-mies").

Nimen muuttuminen asiakirjoissa: Esi-isänne nimi kirjoitettiin 1640-luvun alun asiakirjoissa muodoissa Brusius Råss ja Ambrosius Råssi. Ruotsin kielen å-äänne vastaa usein saksan o-äännettä, joten kirjoitusasu Råssmuistuttaa äänteellisesti hyvinkin paljon saksan sanaa Ross. [1] 

Teoriaa vastustavat seikat (Contra / Opponointi)

Vaikka ajatus on kaunis, nimistöntutkimus (onomastiikka) ja aluehistoria tarjoavat Rossin nimelle huomattavasti vahvempia ja loogisempia selityksiä:

1. Kronologinen este (Nimi oli olemassa ennen sotaa)

Kolmikymmenvuotinen sota alkoi vuonna 1618 ja Ruotsi (ja suomalaiset) liittyivät siihen vuonna 1630. Kuten aiemmin todettiin, paikannimi Rossijla ja henkilö Rossi Lapveteläinen mainitaan Rautalammin erämailla jo 1550- ja 1564-luvuilla – eli yli puoli vuosisataa ennen kuin kukaan suomalainen oli kuullutkaan Kolmikymmenvuotisesta sodasta tai Saksan ratsuväestä. Nimi oli siis alueella jo valmiina odottamassa. [1] 

2. Etunimijohteisuus (Ambrosius $\rightarrow$ Brusius $\rightarrow$ Rossi)

Savo-karjalaisessa nimistössä on erittäin yleistä, että pitkistä kristillisistä etunimistä muodostui sukunimiä niiden loppuosien kautta.

Kreikkalais-latinalainen nimi Ambrosius lyheni kansan suussa muotoon Prusi, Brusius tai Rusi.

Tästä Rusin/Brusiuksen nimen loppuosasta ja siihen liitetystä savolaisesta i-päätteestä (kuten Jussi, Lassi) muotoutui luonnollisesti Rossi tai Rosi.

Esi-isänne kohdalla tämä näkyy suoraan: hänet on kirjattu asiakirjoihin vuorotellen nimillä Brusius Matinpoika, Ambrosius Råssi ja Brusius Råss. Kyseessä on mitä ilmeisimmin hänen oman etunimensä muuttuminen sukunimeksi, ei niinkään ulkomainen lainasana.

Koska sukunimi Rossi mainitaan ensimmäisen kerran Rautalammin suurpitäjässä?

 Koska Rossi sukunimi mainitaan ensimmäisen kerran Rautalammin suurpitäjässä?

-Näin vastasi tekoäly tähän kysymykseen:

Nimi Rossi (ja sen varhaiset muodot) esiintyy Vanhan Rautalammin suurpitäjän alueen asiakirjoissa ensimmäisen kerran kahdessa eri aallossa – ensin 1500-luvun puolivälissä maankäyttöön liittyen ja lopulta virallisesti teidän esivanhempanne myötä 1600-luvulla. [1, 2] 

Historialliset lähteet ja Rautalammin Rossien sukuseura jakavat ensiesiintymisen seuraavasti:

1. Varhaisin maininta erämailla (1550-luku / 1564)

Vuonna 1552–1559 asutuksen yleisluetteloissa mainitaan nykyisen Konneveden (joka oli osa Rautalammin erämaita ja suurpitäjää) alueella paikannimi tai taloryhmä Rossijla (Rossila).

Vuonna 1564 tuomiokirjoissa mainitaan henkilö nimeltä Rossi Lapveteläinen. Kyseessä oli oikeudenkäynti, jossa puitiin eräviljelijöiden luvattomia kylvöjä Lapveteläisen mailla. Tässä "Rossi" on todennäköisesti toiminut joko liitännäisnimenä tai kyseessä on viittaus alueeseen. [1, 3] 

2. Ensimmäinen virallinen sukunimimaininta: Brusius Rossi (1640)

Teidän suoralla esiisällänne nimen vakiintuminen asiakirjoihin tapahtui juuri mainitsemanasi ajankohtana: [2, 4] 

Vuonna 1640 esiisänne kirjataan ensimmäisen kerran asiakirjoihin sukunimellä Brusius Rossi (tai Ambrosius Rossi), kun hän vakiinnutti asemansa kruununtorpparina Kärkkäälän/Rossinkylän alueella.

Ennen tätä vuotta (1630-luvun lopulla) hänet mainitaan verokirjoissa ja katselmuksissa vaihtelevasti patronyymillä tai muilla nimillä, kuten Brusius Matinpoika, Ambrosius Kaipainen tai Rossi Kaipainen. [2, 4] 

Kuten nimistöntutkimus osoittaa, Savossa sukunimi Rossi kehittyi usein suoraan etunimestä Ambrosius / Brusius / Prusi. Kun tämä idästä päin tullut tai sieltä nimensä saanut Brusius Matinpoika perusti talonsa Hankasalmen ja Rautalammin rajamaille, hänen etunimensä muoto vakiintui koko suvun nimeksi ja myöhemmin Rossinkylän paikannimeksi. [2, 4, 5] 

Jos haluatte edetä tutkimuksessa, kiinnostaako teitä tietää enemmän Brusiuksen lapsista ja siitä, miten tila jaettiineteenpäin 1660-luvulla, vai haluatteko syventyä tarkemmin 1600-luvun alun verotusasiakirjoihin?

[1] https://jyrkirossi.fi

[2] https://www.rautalamminrossit.sukuseura.fi

[3] https://tuhat.helsinki.fi

[4] https://www.reddit.com

[5] https://savonhistoria.fi

Osallistuiko savolaisia 30 vuotisen sotaan?

 Osallistuiko savolaisia 30 vuotisen sotaan?

- näin vastasi tekoäly otsikon kysymykseen:

Kyllä osallistui, ja hy­vin suu­res­sa mää­rin. Savolaiset olivat erittäin merkittävä osa Ruotsin suurvalta-armeijaa Kolmikymmenvuotisessa sodassa (1618–1648). [1] 

Sota kosketti Savon alueita syvästi, ja savolaisia miehiä taisteli Keski-Euroopan taistelukentillä sekä jalkaväessä (jalkamiehinä) että ratsuväessä (hakkapeliittoina). [1, 2, 3] 

1. Savon ratsumiehet eli hakkapeliitat

Savosta lähti sotaan satoja ratsumiehiä. Ruotsin armeijassa ratsuväen järjestelmä perustui niin sanottuihin ratsutaloihin. Jos talonpoika pystyi varustamaan hevosen ja miehen kuninkaan sotaan, talo sai merkittäviä verovapauksia. [1] 

Sodan aikana Savon alueen ratsutalojen määrä suorastaan räjähti: esimerkiksi Pien-Savon alueella (kuten varkautelaiset ja savonlinnalaiset seudut) oli vuonna 1640 peräti 198 ratsutaloa.

Savolaiset ratsumiehet kuuluivat pääasiassa Karjalan ratsuväkirykmenttiin (johon kuului myös Savon komppanioita), sillä Savo kuului hallinnollisesti Viipurin ja Savonlinnan lääniin. [1] 

2. Savon jalkaväki

Vaikka hakkapeliitat saivat eniten mainetta, valtaosa sotaan lähteneistä savolaisista palveli jalkaväessä. Toisin kuin vapaaehtoisuuteen perustunut ratsuväki, jalkaväki koottiin pakollisilla väenotoilla (skrivning). [2] 

Joka kymmenes alueen täysi-ikäisistä miehistä arvottiin sotaan.

Savolaiset jalkamiehet kuuluivat pääosin Viipurin rykmenttiin (kutsuttiin usein myös Viipurin ja Savonlinnan läänin jalkaväkirykmentiksi). Tämä rykmentti kärsi sodassa massiivisia tappioita Saksan mudassa ja taudeissa. [4] 

3. Historiallinen kuriositeetti: Savolaiset miehittäjinä Saksassa

Savolaisten sotilaiden läsnäolosta Saksassa on säilynyt poikkeuksellisen tarkka muisto. Vuonna 1632 Kustaa II Aadolfin armeija valtasi Bad Königshofen -nimisen pikkukaupungin Baijerissa, Etelä-Saksassa. Kaupungin miehitysjoukoiksi jätettiin suomalainen komppania, jonka sotilaat olivat kotoisin pääosin nimenomaan Savosta (Mikkeli, Pellosniemi, Rantasalmi, Sääminki). Kaupungin arkistoissa on edelleen tallella nimilistoja näistä savolaisista sotilaista, jotka pitivät saksalaiskaupunkia hallinnassaan yli kaksi vuotta. [5, 6] 

Miten tämä liittyy esivanhempaanne Brusius Rossiin?

Hankasalmi kuului tuolloin suureen Rautalammin hallintopitäjään, joka puolestaan oli Hämäläisten ja Savolaisten asutuksen raja-aluetta (asuttajista suuri osa oli savolaisia erämaanraivaajia).

Koska sotaan otettiin miehiä kaikkialta valtakunnasta, myös Rautalammin ja Hankasalmen seuduilta vietiin miehiä rintamalle. Brusius Rossin savolainen sukunimi ja asettuminen Hankasalmelle sopivat täydellisesti siihen historialliseen liikehdintään, jossa sodasta palanneet suomalaissotilaat palasivat kotiseuduilleen tai siirtyivät uusille erämaatonteille raivaamaan maata. [1] 

Jos haluatte, voimme seuraavaksi katsoa, minkä rykmentin katselmusrullia teidän kannattaisi digiarkistosta etsiä (esim. Viipurin ja Savonlinnan läänin rykmentit vs. Hämeen rykmentti), sillä Hankasalmi sijoittui näiden kahden maakunnan rajalle. Kumpaan suuntaan suvun juuret mielestänne viittaavat?

[1] https://savonhistoria.fi

[2] https://gars.harmaasudet.fi

[3] https://fi.wikipedia.org

[4] https://fi.wikipedia.org

[5] https://www.hs.fi

[6] https://savonhistoria.fi

Muutoksen tuulia odotellessa

 Sosialidemokraattisen Puolueen ensi kevään puoluekokouksen ehdokasvaali on pidetty ja nyt käynnistellään keskustelua SDP:n poliittisesta vaihtoehdosta nykyhallitukselle. Hallituskausi on kääntymässä viimeiselle vuodelleen ja muutosta nykyiseen politiikkaan toivotaan laajasti. Kovasti näyttää kuitenkin siltä, että SDP on talouspolitiikasta ja sen peruslinjasta lähes samaa mieltä Orpon/Purran/Adlercreuzin/Essayahin hallituksen kanssa. Säästettävä on ja Euroopan Komission julkistalouden supistamislinjaa on jatkettava useita hallituskausia jatkuvan säästöohjhelman puitteissa. Miksi seelkeästi sosialidemokraattisen - taloudellista kansanvaltaa tavoittelevan vision esitteleminen on niin ongelmallista?

Vaihtoehtoinen talousanalyysi on vaikeaa erityisesti sen vuoksi, koska Suomen raha- ja finanssipolitiikka on perustuslakitasoisilla päätöksillä Euroopan Unionin, Euroopan Keskuspankin ja erityisesti Euroopan Komission käsissä. Käänne vahvasti uusliberaaliin suuntaan Unionin politiikassa perustuu erityisesti Lissabonin sopimukseen ja sen toisen artiklan kolmanteen kohtaan, jossa painotetaan "erittäin kilpailukykyisen markkinan" merkitystä Euroopan Unionion politiikassa. Maastrichtin kasvu- ja Vakaussopimuksen sopimuksen juuret ovat jo 1970-luvun lopulla ja 1980-luvulla, jolloin silloisen Euroopan Komission puheenjohtajan Jaques Delorsin sosiaalisesti painottunut lähestymistapa sivuutettiin ja vesitettiin konservatiivien voimin; puheet hyväksyttiin mutta direktiivitasolla ei sosiaalisuus koskaan päässyt merkittävään asemaan. 

Euroopan Unionin sosialidemokratia toimii nykyään keskeisesti markkinaehtoisessa ympäristössä ja niin tulee toimimaan myös 2027 vaalien jälkeinen hallitus. Tässä suhteessa minkä hyvänsä hallituksen on taivuttava Euroopan Komission pakottamaan politiikkaan ja kaikkien yhteiskunnan elinten on toimittava tässä rakenteessa. Edes ns. Korjausmekanismi ei salli poikkeamista peruskirjoihin betonoiduista periaatteista. 

Kansainvälinen sosialidemokratia on hajonnut tosiasiassa kahteen leiriin, joista toisen muodostaa Euroopan ulkopuolisista, erityisesti globaalista etelästä kotoisen olevan puolueiden hallitsema Sosialistinen Internationaali, jonka suhde koko Euroopan Unioniin on vähintäänkin kriittinen. Keskeiset Euroopan Unionin maihin kuuluvat sosialidemokraattiset puolueet ovat eronneet Sosialistisesta Internationaalista ja muodostaneet uuden "Progressiivisen Allianssin". Suomen SDP on mukana näissä molemmissa ja europarlamentaarikko Eero Heinäluoma on jopa Sosialistisen Internationaalin kunniapuheenjohtaja tässä yhteisössä tapahtuneen pitkäaikaisen vaikuttamisensa perusteella. 

Irtautuminen Euroopan Unionin markkinapolitiikasta tarkoittaa tällä hetkellä eroamista koko yhteisöstä. Sosialidemokraatit eivät ole harrastaneet viime vuosina vaihtoehtoista makrotalousanalyysia, vaikka sellaista on olemassa ja jota Suomessa edustaa "UTAK - Uuden talousajattelun keskus". Sen toiminnanjohtaja on tästä uudesta talousajattelusta tohtoriksi väitellyt Lauri Holappa, entinen Demarinuorten liittotoimikunnan jäsen. Patrizio Lainá kuuluu yhtenä merkittävänä talousasiantuntijana uuden talousajattelun vaikuttajiin.

Sosialidemokratia näyttää ylipäätään välttelevän keskustelua heterodoksisesta (moniarvoisesta) makrotalouspolitiikasta. Sos,-dem. liikkeen arvoperinnön mukaan taloudellinen demokratia on osa kansanvaltaa yhdessä valtiollisen, sosiaalisen ja kultturellisen demokratian kanssa. Euroopan Unionille olisi mitä tärkeintä päästä eroon nykyisestä "markkinoille alistumisesta", mutta ministerineuvostot ovat toinen toisensa jälkeen todenneet, että tarvetta peruskirjan avaamiseen ei ole. 

Suomalainen sosialidemokratia on "äänettömänä yhtiömiehenä" ja yhtenä Euroopan Progressiivisen Allianssin jäsenpuolueena etsimässä tietään eteenpäin. Unionin piirissä sitä ei ole saavutettavissa lähivuosina. Yhdenkin Unionin konservatiivisen johtaman jäsenmään kielteinen kanta riittää pitämään nykyisen peruskirjan voimassa. Näissä oloissa vaihtoehtoisen talouspolitiikan mahdollisuudet ovat äärimmäisen rajallisia. 

Nykyhallituksen politiikka on kuitenkin ollut niin tuhosuuntaista ja AMOK-painotteista että jotakin voidaan saada aikaan työllisyydessä, SOTEssa ja ehkä ammatillisten oikeuksien palauttamisessakin. Onko siis muutos mahdollista? Rajallisessa määrin - nykylinjasta poikkeaviin ohjelmajulistuksiin ei löydy reaalisia mahdollisuuksia - valitettavasti. 

Maailma kuitenkin muuttuu niin nopeasti, että voi Bertold Brechtiä siteeraten todeta: "Ei koskaan voi olla jo tänään."