Yritysmaailma vai valtio?

 Poliittisen keskustelun ja strategian keskeinen vastakkainasettelu tapahtuu akselilla yritystoiminta - julkinen sektori. Poliittinen valtavirta, joka Euroopasssa on ankkuroitu syvälle Euroopan Unionin ja sen keskeisten instituutioiden (Euroopan Keskuspankki, Euroopan Investointipankki)  peruskirjaan,. rakentuu vahvasti yritystoiminnan  ympärille. Eräänlaisena symbolina ja tämän valtavirran nykyisen mallin soveltamisen avainkohtana voitaneen pitää perustuslakitasoisen Lissabonin sopimuksen toisen artiklan kolmatta akohtaaaa, jossa mm. todetaan että

3.   Unioni toteuttaa sisämarkkinat. Se pyrkii Euroopan kestävään kehitykseen, jonka perustana ovat tasapainoinen talouskasvu ja hintatason vakaus, täystyöllisyyttä ja sosiaalista edistystä tavoitteleva erittäin kilpailukykyinen sosiaalinen markkinatalous sekä korkeatasoinen ympäristönsuojelu ja ympäristön laadun parantaminen. 

"Erittäin kilpailukykyinen sosiaalinen markkinatalous" on se maininta, jossa painopiste asetetaan selvästi yrityspohjaisen markkinatalouden puolelle, olkoonkin että mukaan on otettu myös sosiaalisuuden, ympäristönsuojelun ja ympäristön laadun parantamista. Näistä kaikkein määrätietoisimman aseman on saavuttanut   juuri yrityspohjaisen markkinan vahvistaminen. Kuvaavaa on, että vuosina 2014-22 Euroopan Keskuspankki tuki "markkinan likviditeettiä" ns. määrällisen elvytyksen muodossa kaikkiaan (tekoälyn antaman vastauksen mukaan) lähes 400 mrd:lla eurolla pääjohtajan ehdotuksiin perustuen  ja valuuttaunionin päätöksentekojärjestelmän päätöksellä. Oman muistikuvani ja vuosittaisen seurannan perusteella summa oli kaikkiaan huomattavasti suurempi. Jopa Suomen osuus nousi mainitulta ajalta laskelmieni mukaan yhden silloisen vuosibudjetin määrään eli n. 60 mrd:iin euroon. Keskeistä oli, että keskuspankki voi antaa vastikkeetonta tukea yrityksille ja rahoittaa tämä hanke käytännössä pelkin kirjanpidollisin toimin. Valtiolle ja itsenäisen, keskuspankin omistamalle yhteisölle tämä on aina ja kaikissa olosuhteissa mahdollista ilman pelkoa ajautua konkurssiin.

Koko Euroopan Unionin jäsenyytemme ajan Euroopan Unionin panos jäsenvaltioiden makrotaloudelliseen tukeen on ollut "takkusten takana". Asetetun hintatasovakauden seurauksena suurtenkin hankkeiden rahoituksen on pitänyt tapahtua EU:n budjetin raameissa ja velanotto yhteisiin hankkeisiin on vaatinut aina jäsenvaltioiden konsensuspäätöksiä. Tästä on seurannut erinäisiä yrityksiä kiertää tiukkoja rahoituspäätöksiä. Yksi sellainen muoto on "samanmielisten liitto", jolla erityishankkeita rahoitetaan. Tunnetuimpia lienee Ukrainan tueksi parastaikaa toimiva samanmielisten liitto. Toinen erityinen keino on ollut velanotto tavanomaisen vuosibudjetoinnin ulkopuolella, jollaiseen mm. Saksa näyttää saaneen vuonna 2025  luvan ottaa erityisvelkaa 1000 mrd euroa asevarusteluun ja julkisen infrastruktuurin kehittämiseen.  Kaksinkertaisen kirjanpidon mukaan tällaisen ulkopuolisen kassan perustaminen ja olemassaolo ei ole mahdollista, koska kirjanpidon tulee olla fiskaalinen kertomus koko rahankäytöstä. Näin Euroopassa kuitenkin toimitaan.

Euroopan Unionin jäsenyysajallemme on ollut tyypillistä valitus julkisen sektorin liian suuresta koosta ja pyrkimyksen sen kasvun rajoittamiseen. Keskeiseksi keinoksi on muodostunut alunperin Maasrtichtin sopimuksen nimellä tunnettu Kasvu- ja Vakaussopimus, joka tehokkaasti velvoittaa jäsenvaltioita hillitsemään julkisen sektorin velkaa ja siten myös kasvua 60 %:n velkajarrun ja 3 %:n kasvurajoituksen muodossa. Monissa maissa - mm. Saksassa julkisen sektorin investoinnit ovat jääneet vähäisiksi ja siitä on seurannut vakavaa infrastruktuurin rappeutumista. Julkinen sektori on koettu taakaksi joka rajoittaa mahdollisimman kilpailukykyisen markkinan toimintamahdollisuuksia. 

Pohjoismaiset esimerkit vahvasta hyvinvointivaltiosta puhuvat puolestaan kokonaan toisenlaista kieltä. Ne tunnetaan monipuolisesta, julkisin varoin tuetusta koulutusjärjestelmästä, kaikkia koskevasta sosiaalisesta vastuunotosta, terveydenhoidosta ja myös vanhuudenturvasta. Työeläkkeitä varten on koottu jo 1960-luvulta lähtien työeläkerahastoja, joiden rahallinen arvo varmisti jo 1995 Suomen pääsyn Euroopan Unioniin. Tällä hetkellä suomalaisten eläkeyhtiöiden sijoitusten arvo on 30.6. 2026  yhteensä 284 426 mrd euroa. Vaikka nämä suuret euromäärät on lakisääteisesti suunnattu vain eläkkeiden maksuun ja eläkeyhtiöiden hallinnon ylläpitoon, niitä ei lasketa julkisiksi varoiksi samalla tavalla kuin Suomen liittyessä Euroopan Unioniin 31. tammikuuta 1995 ja Euroopan Keskuspankkiin 31.kesäkuuta 1998. 

Makrotalouspolitiikassa taloudellisen keskustelun valtavirta ja myös yliopistokoulutus on seurannut tiukasti uuskeynesiläistä valtavirtaa ja on käytännössä tukahduttanut keskustelun vaihtoehtoisesta makrotalouspolitiikasta. Euroopan Valuuttaunioniin liittymisen myötä jäsenvaltiot ovat menettäneet oikeuden itsenäiseen raha- ja finanssipolitiikkaan. EU:n perustuslakiin nojaten ongelmia poistamaan tarkoitettu korjausmekanismi edellyttää jäsenvaltioilta, niiden alaisilta laitoksilta ja hallintoelimiltä (kunnat mukaanlukien) tiukkaa nykyisen perussopimuksen ja perustuslakitasoisen korjausmekanismin raameissa pidättäytymistä. Tämä koskee valtion hallintoelinten lisäksi mnyös eduskuntaa, kansanedustajia  ja hallintoelinten jäseniä, kaikkia jotka ovat päättävässä asemassa. Tämä selittää suurelta osin sen että makrotalouspolitiikasta, sen suunnasta ja vaihtoehdoista ei käydä julkista keskustelua. Tämä ei tarkoita sitä etteikö vaihtoehtoista, omapäätöksistä (endogeenistä) makrotalouspoliittista linjaa olisi olemassa. Sitä meillä edustaa mm. Uuden talousajattelun keskus UTAK. Menemättä tässä yhteydessä syvemmin sen keskeiseen, endogeenisen makrotalouspolitiikan sanomaan voidaan vain todeta että vaihtoehtoja olisi olemassa. Nykyinen makrotalouspolitiikka on sementoitu yksimielisyyttä edellyttävin päätöksi Euroopan Unionin ja sen instituutioiden peruskirjoihin niin, että edes muutoksen yrittäminen näyttää koetun mahdottomaksi.

Kumpi on siis parempi vaihtoehto, mahdollisimman kilpailukykeinen yksityinen markkina vaiko kansanvaltainen, parhaassa tapauksessa yhteiseen hyvinvointiin pyrkivä "hyvinvointivaltio"?

Valtiovalta Suomessa ja maailman demokratioissa kuuluu kansalle, joten vallankäyttö ainakin teoriassa ja julkisesti moneen kertaan vakuutettuna kuuluu kansalle. Vallankäyttö on siis endogeenista, omapäätöksistä niissä raameissa jotka lainsaadännöllä on sille asetettu. Tätä valtaa käyttää mm. eduskunta, kuntien valtuustot ja yhteiskunnallisten elinten päätöksentekoelimet - sekä kansa vaaleissa, poliittisissa liikkeissä ja kansalaisjärjestöissä.

Yritystoiminta puolestaan on kansalaisten vallankäytön kannalta eksogeenista, ulkopuolella oman vallankäytön. Yritysrakenteet ovat usein hierarkisia, joskus matalampia,  suurissa yrityksissä hyvinkin monipolvisia. Valta kuuluu omistajalle lähes yksinomaan ja sitä korostaa sosiaalisissa suhteissa usein toimitusjohtajan luottamukseen perustuva yksinvalta. Suomalaisen osakeyhtiölainsäädännön mukaan yhtiön tehtävänä on tuottaa voittoa  ja se onkin pohjimmiltaan ainoa yhtiön strategiaa ja ratkaisuja ohjaava  kompassi. Yhtiömuotoon perustuvan markkinan tukemisen uskotaan "odotusarvoisesti" parantavan myös työllisyyttä ja jakavan sitä kautta hyvinvointia laajasti koko kansalle. Vuositasolla jopa 8. miljardiin kohoavat yritystuet ja vero- ym. nelpotukset eivät ole saaneet keskeisessä strategisessa roolissa olevaa työllisyyttä nousuun. Yritystoiminta useimmiten vastustaa kiivaasti työntekijöidensä palkka- ja työolovaatimuksia ja samalla myös järjestäytynyttä ammattiyhdistysliikettä sen pyrkimyksissä kuten työelämää koskevissa vaatimuksissa. 

En malta olla mainitsematta tässä keynesiläistä "antisyklistä" talous- ja työllisyyspolitiikkaa, jonka lähtökohtana oli valtiovallan toimenpitein työllistää julkisiin töihin ja tehtäviin erityisesti matalasuhdanteen ja laman aikoina, jolloin työttömyys alkaa vaivata yhteiskunnallisia oloja. Tämä keynesiläisen makrotalouspolitiikan periaate tunnetaan ja tunnustetaan edelleenkin. Se mikä tekee tästä hänen löytämästään metodista taloudellisen tilanteen erityisen tehokkaan parantajan, ovat julkisiin työllistämistehtäviin liittyvät moninkertaistajat, joita olen toisaalla (täällä, täällä) erikseen ja erityisesti kuvannut. 

Vaikka elämmekin Euroopan Unionin tiukoissa uuskeynesiläisissä (so. uusliberaaleissa) talousraameissa, uskon edelleen että jopa asetetuissa raameissa nykyistä selvästi parempi satsaus yhteiseen hyvinvointiin on mahdollista. Tässä vuosituhannella niitä on meillä kehitetty erityisesti Lipposen, Rinteen ja Marinin hallituksissa. Vahvempaa hyvinvointia toteuttavat uudistukset vaativat samalla tavalla yhtä hallituskautta pidempää jaksoa tuottaakseen pysyvää tulosta.

Yritystoiminta ja sen pohjalle rakentuva markkinatalous on joutumassa USA:n tempoilevan ja yksinapaisen - omaan napaan tuijottavan - talouspolitiikan ja toisaalta jättiläisvaltio Kiinan (Se on yksin suurempi kuin USA ja Eurooppa yhteensä) loistavan makrotalouspolitiikan, kokonaisvaltaisten tuotantoketjujen, korkean teknologian ja jalostusasteen haasteissa väliinputoajaksi. Ei ole mitään syytä moittia Kiinaa menestyksestään eikä mitään erityistä syytä kehua läntistä arvoyhteisöä yksinapaisuudestaan. Tarvitsemme myös Euroopassa uusia aloitteita ja uusia näkymiä. Näköpiirissä ei ole kuitenkaan voimia, jotka meillä yltäisivät Kanandan tapaisen omaperäisten ja itsenäisyyttä osoittavien ratkaisujen toteuttajaksi.

Kiinan johtaja Deng Xiaou Ping  totesi joskus 1980-luvun alulla maan etsiessä tietä eteenpäin ja yhteistyötä markkinatalouden kanssa:"Ei kissan värillä ole väliä; pääasia että se pyydystää hiiriä". Tämä lausahdus pitää sisällään tärkeän havainnon paitsi valtion yhteistyöstä yritysmaailman kanssa, myös markkinan tehtävästä kansanvaltaisessa tai vähintäänkin kansan etuja palvelevassa valtiossa. Yritysmaailman on pyydystettävä hiiriä, osoitettava tarpeellisuutensa kokonaisuuden kannalta. Sen on tuotettava valtion ja julkisen sektorin ohella palveluja ja tuotteita, jotka palvelevat koko yhteiskuntaa. Ympäristötavoitteet ja ympäristön tila esim. ilmaston kuumenemisen muodossa osoittaa, että anarkistiselle voittoa tavoittelevalle  tuotannolle on asetettavia rajoja ja tehtäviä, jotka palvelevat kokonaisuutta. Kiinalaisessa sosialismissa  seinät näyttävät olevan leveällä ja katto korkealla - mutta ne ovat olemassa. Tämän saa muu maailma pyrkimyksineen todeta Kiinan asettaessa rajoituksia vastauksena USA:n aloittamaan kauppasotaan. Valtio ja kansa määräävät suunnan ja yritysmaailman on palveltava kokonaisuuden ilmeistä etua. 

 

Vahva hyvinvointivaltio - kaikki on mahdollista

Sosialidemokratian poliittinen tavoite on tällä vuosisadalla edelleenkin vahva hyvinvointivaltio ja yhteisen, perustuslakimme mukaisen ihmisen henkinen ja fyysinen vapauttaminen itsensä ja elinyhteisön täyteen toteutumiseen, sosiaaliseen demokratiaan, yhteisölliseen kansanvaltaan.

Tulevien vaalien kannalta on tärkeää katsella rohkeasti mutta realistisesti, mitä mahdollisuuksia tavoitteidemme mukaisen politiikan suunta on saavutettavissa. Poliittinen liike voi tietenkin hehkuttaa vaalitaistossa migreenin rajoille saakka omaa erinomaisuuttaan, mutta tiedämme kokemuksesta että näin tekevät myös muut poliittiset voimat. Suurimpana puolueena sosialidemokratia voisi asettua yhteisrintamaan niiden voimien kanssa, joiden poliittisiin tavoitteisiin vahva hyvinvointivaltio on sisällytettävissä. Olisi kaiketi upeaa, jos jo ennen vaaleja ne voimat jotka tähän samansuuntaiseen, hengeltään avoimeen ratkaisuun pyrkivät, olisivat päätavoitteesta ohjelmallisesti samanmielisiä ja tukisivat toinen toisiaan vaalityössä kansan vakuuttamiseksi asetetun tavoitteen tärkeydestä ja ilmeisestä tuloksellisuudesta.

Jo Rinteen-Marinin hallitusyhteistyössä vakiintui aika selkeä pohja edelläkuvatunlaiselle poliittiselle massaliikkeelle. Sosialidemokratian lisäksi Vasemmistoliitto ja pääasiassa myös Vihreät näkivät vahvan valtion parhaana pohjana tavoitteidensa toteutumiselle. Keskustapuolue oli mukana myös tässä hallituksessa, joskin sen talouspoliittiset linjaukset lähtivät vahvasti konservatiivien suosimasta "yövartija" -valtion mallista, jossa pääpaino asetettiin valtionvelan euromääräiselle supistamiselle ja oikeistopuolueiden johdonmukaisesti ajamalle säästöpolitiikalle, mikä merkitsi valtion mahdollisuuksien kaventamista. Ruotsalainen kansanpuolue oli lojaali Marinin hallituksen politiikalle, vaikka onkin nyt Orpon pääministerikaudella ollut tukemassa päinvastaista politiikkaa. Ruotsinkielisessä väestössä löytyy sekä oikeistolaista että myös vahvaa vasemmistolaista ajattelua. RKP:ssä laskettaneen, että puolueelle on sen itsensä kannalta eduksi tukea vuorovedolla kumpaakin siipeä ja tähän taktikkaan nojautuen vain pysytellä mukana hallituksessa.

Vaaleissa on tärkeää saada äänestäjät, kansa vahvasti tietoiseksi vahvan hyvinvointivaltion tavoitteesta ja mahdollisuuksista. EU:n asettamat kasvun ja vakauttamisen rajat obvat prosenttipohjaisia, eivät euromääräisiä. Tästä lähtökohdasta sekä vahvan että heikon valtion strategiat ovat mahdollisia, olkoonkin että nykyinen konservatiivipohjainen Euroopan Komissio ajaa pääsääntöisesti liian suureksi katsotun hyvinvointivaltion pienentämistä ja valtion menojen karsimista suosien samalla sille itselleenkin vaaraksi muodostumassa olevaa ylikansallista konsernikapitalismia. Prosenttipohjaista velkaaa voidaan supistaa valtiota vahvistamalla. Marinin hallitus oli jo lähellä onnistua tässä tavoitteessa. Sen työn ohjelmallinen katkeaminen yhteen kauteen keskeytti suurenmoisen kehityksen ja käänsi poliittisen ja taloudellisen suunnan jyrkkään laskuun.

Tavoite vahvasta hyvinvointivaltiosta voisi olla niiden poliittisten voimien yhteinen agenda, joiden poliittisia tavoitteita se heidän omastakin mielestään voi vahvistaa ja tukea. Eduskuntavaalin sanoman selkeyttäminen ja avaaminen kansalle jo etukäteen toisi itse vaaliin ymmärrettävyyttä ja yhteiskunnallista tietoisuutta. Vaalin keskeinen  sanoma ei olisi poliittisten puolueiden kehuminen ja ylistäminen, vaan vaalilla tavoiteltavan yhteiskuntamallin avaaminen. Vahvalle hyvinvointivaltiolle on kaikki mahdollista. Tämän mahdollisuuden antaminen suoraan tällaista tukeville puolueille antaisi mahdollisuuden toivoa - todellista toivoa - luovaan politiikkaan. Pitkään jatkuneen poliittisen matalapaineen jälkeen laajapohjainen massaliike voisi olla mahdollinen, varsinkin jos sillä on pelkistetty ja selkeä tavoite. Tätä tavoitetta hakeville puolueille olisi vaaleissa saatava yli 50%:n kannatus. Vain tällä tavalla puheet vaalivoittajan sivuuttamisesta eduskuntavaalien jälkeisessä tilanteessa jäisivät pelkäksi spekulaatioksi.

Vahva hyvinvointivaltio. Kaikki on mahdollista. 

Tällä olisi merkitystä paitsi Suomen, myös koko Euroopan kannalta. Lähes kaikki Euroopan Unionin jäsenmaat kamppailevat taloudellisissa vaikeuksissa ja näköalattomuus tulevaisuuden suhteen on ilmiselvää. Poikkeuksena Espanja on selvinnyt kohtalaisen hyvin, samoin myös Tanska, molemmat vahvemman ja toimivamman hyvinvointivaltion puolestapuhujina. Euroopan Unionin  tasolla vahvan hyvinvointipolitiikan tulisi suuntautua kuitenkin  suoraan Euroopan makrotalousstrategian uudelleenarviointiin ja muokkaamiseen koko maanosan tarpeita ajatellen. Siitä on kuitenkin keskusteltava ja sitä pohdittava eri yhteydessä.

Vahva hyvinvointivaltio. Kaikki on mahdollista. 

Onko yhteinen hyvinvointi vielä mahdollista?

 Tekoälyn antaman vastauksen mukaan elinkeinoelämälle annetut suorat ja erinäisin verohelpotuksin toteutetut tuet nousevat vuositasolla jopa 8 miljardiin euroon Suomessa. Näin suuret tuet ovat mahdollisia siitäkin huolimatta, että EU pyrkii omilla toimillaan rajoittamaan kilpailua vääristävää elinkeinoelämän tukemista. Ei liene kohtuutonta todeta, että julkisen hallinnon suora ja epäsuora tuki yritystoiminnalle tekee sen menestymisen niin riippuvaiseksi valtiosta, että tämä vuodesta toiseen jatkuva yritystoiminnan  tukeminen tarkoittaa  tosiasiallisesti - ja puutteineenkin - vahvaan valtioon nojaavan sosialistisen  talouden ulottuvuuden yhtä vääristynyttä ilmenemismuotoa. Erona julkisen sektorin omiin työllistämistoimiin voidaan todeta ainakin se, että tuet ajautuvat nopeasti julkisen kontrollin ulkopuolelle kilpailuun ja johtamisjärjestelmiin liittyvien rajausten johdosta.

Kun seuraavat eduskuntavaalit ovat nyt lähestymässä ja puolueiden välinen kilpailu poliittisesta linjasta alkaa hahmottua, voidaan kysyä, onko yritysten vuosikausia laajamittaisena jatkunut tuki tuottanut sitä tulosta, jolla sitä perustellaan: kilpailukykyä, työpaikkojen luomista, yleistä vaurastumista? Tämä kysymys on perusteltu, koska kansalaisten yhteiskunnalta saamaa ja odottamaa sosiaalista turvaa on varsinkin Orpon ja Purran johtaman hallituksen toimesta jatkuvasti kiristetty niin, että entistä suurempi määrä heikossa taloudellisessa asemassa olevaa väestöä on joutunut köyhyysrajalle ja jopa sen alapuolelle. Laboren viimeisimpien tutkimustietojen mukaan suurituloiset ovat hyötyneet noin tuplasti niin paljon kuin mitä kaikkein pienituloisimmat ovat menettäneet.

Mitä ilmeisimmältä siis näytää, että uusi hallitus ei voi jatkaa edeltäjänsä linjoilla mikäli suomalaisen yhteiskunnan hyvinvointia, yhdenvertaisuutta ja taloudellista aktiviteettia aiotaan ryhtyä parantamaan. Sosialidemokraattien ja koko vasemmiton yhteinen näkemys on perustunut vahvaan ja toimintakykyiseen valtioon, jota nyt ajetaan alas sekä oman hallituksemme että myös Euroopan Unionin toimesta - perustuuhan koko julkisen velan ja kasvun (velkaraja 60% ja kasvuraja 3% vuosittaisesta bkt:sta) ohjelmallinen supistaminen suoraann EU:n kasvu- ja vakaussopimukseen, paremmin tunnetun Maastrichtin (moneen kertaan täydennetyn) sopimuksen linjauksiin.

Näissä oloissa on siis kysyttävä, onko nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa ylipäätään mahdollista enää pyrkiä täystyöllisyyteen ja kasvun kautta mahdollisesti saavutettavaan yhteiseen hyvinvointiin, vai onko ryhdyttävä tasaamaan pienenevää kakkua uudella tavalla? Molemmat keskustelusuunnat sisältävät runsaasti ongelmia ja äärimmäisen kovaa poliittista vääntöä, vaikka perustuslakimme jo lähtökohtaisesti pitäisi taata kansalaiselle hyvään elämään sisältyvät perusoikeudet. 

Erityisesti haluaisin tässä vielä kerran "vääntää rautalangasta" nimenomaan julkisen sektorin vahvistamisen kautta tapahtuvan yhteisen hyvinvoinnin mahdollistamismallin. Teen sen siksikin, koska edes vasemmistopuolueet eivät ole ohjelmissaan tätä analyysia tehneet. John Maynaard Keynes näki jo 1930-luvulla julkiseen sektoriin liittyvien "moninkertaistajien" suuret mahdollisuudet ja kykeni  Iso-Britannian  valtionvarainministerinä ollessaan nostimaan maan talouden muutamassa sota-aikaan sijoittuneessa vuodessa uudelleen jaloilleen, mistä ansiosta hän sai lordin arvonimen ja ylähuoneen pysyvän jäsenyyden.

Mihin julkisen sektorin moninkertaistava vaikutus oikein perustuu?

Ensimmäinen ja tärkein lähtökohta on julkisen sektorin verotusoikeus. Vaikka julkisen sektorin tehtävänä ei olekaan "tehdä voittoa" samalla tavalla kuin mitä yhtiölainsäädännössä määritellään yritystoiminnan ainoaksi tehtäväksi, juuri verotusoikeus tekee julkisen sektorin kautta tapahtuvasta työllistämisestä vahvan hyvinvoinnin moottorin. Julkisen sektorin työpaikat generoivat yhteisen hyvinvoinnin taloudellista perustaa ja mahdollistavat hyvinvointivaltion toteuttamisen mahdollisuuden. 

Toinen hyvin tärkeä seikka on maksettujen palkkojen nopea kierto (volaliteetti)  "palkkapussista toiseen". Palkansaajat - ja etenkin työttöminä tai pitkään satunnaisissa työsuhteissa olleet kuluttavat välittömästi lähes kaikki palkkatulonsa paitsi jokapäiväiseen toimeentuloon, myös tarpeellisia pitkäaikaishankintoja tehdessään. On laskettu että jokainen kuukausipalkka kiertää vuoden aikana yhdeksän palkkapussin kautta kansantaloudessa. Tälla kierrolla (volaliteetti) on aivan olennainen merkitys julkisen sektorin  moninkertaistajana, maksetaanhan kaikista palkoista välitöntä tai välillistä veroa lähes puolet vuosikierron aikana. Jos tukiohjelmaa jatketaan vuosittain, nostaa se koko kanasantalouden ennenpitkää jaloilleen ja mahdollistaa jopa sitä varten tehdyn lainanoton takaisinmaksun. Kysymys on voimakkaasta moninkertaistavasta vaikutuksesta.

Kun julkisen sektorin palkkausohjelma nostaa työttömiä sosiaaliturvalta ja työttömyysavustusten piiristä itsenäisen toimeentulon piiriin, vähentää se samalla sosiaaliturvan rahoitustarvetta. SDP:n aikaisempi puheenjohtaja Antti Rinne on useampaan kertaan korostanut tämän ulottuvuuden suurta merkitystä. Jo se yksistään saattaa nostaa pahaan laskukierteeseen joutuneen valtion uudelleen jaloilleen.

Suuri merkitys on myös julkisen sektorin pitkäaikaisilla, yhteiseen sopimiseen ja sopimusehtoihin perustuvilla työsuhteilla. Ne luovat paitsi varmuutta, myös mahdollisimman tehokkaan moninkertaistavan vaikutuksen. 

Jokainen työ tuottaa myös sellaisenaan tulosta ja vahvistaa julkisen sektorin rakennetta ja hyvinvointia. Henkilöstön pitäminen mahdollisimman pienenä heikentää moninkertaistajien toimivuutta julkisessa kokonaistaloudessa. Siksi henkilöstömitoitusten kiristäminen ja henkilöstön vähentäminen on risttiriidassa vahvan hyvinvointivaltion toimivuuden kanssa.

Alussa mainitsin julkisen sektorin, erityisesti valtion suorien ja epäsuorien tukien määrän. Kun  yritystoiminnan tavoitteena ei lainsäädännönkään mukaan ole muuta kuin voiton tuottaminen yrityksen omistajille, voidaan julkista sektoria pitää yhteisen hyvinvoinnin  kannalta ylivoimaisena ja tehokkaana perustuslakimme takaamien oikeuksien johdonmukaisena ja välittömänä toteuttajana. Vaikka vain puolet vuosittaisesta 8  miljardin euron summasta saataisiin  käyttää radikaaliin työllistämisohjelmaan  julkisissa ja sitä tukevissa yksityisissä palveluissa ja tuotannossa, muutos - nopea sellainen - on edelleenkin mahdollista. Marinin hallitus oli lähellä onnistua tässä tavoitteessa pienentää velkasuhdettamme vahvemman valtion avulla. Jos Marinin hallitus olisi saanut jatkaa toisen kauden aloittamaansa ohjelmaa, rohkenen sanoa että emme olisi tällaisessa "tuhkatkin pesästä" vievässä alakierteessä, josta maata joudutaan jatkossa pelastamaan.

Jos yhteisen hyvän hakeminen vahvemman valtion kautta ei ole mahdollista, siinä tapauksessa on aloitettava olemassaolevan kakun uudelleenjakaminen tavalla tai toisella. Siihen ei tässä yhteydessä minulla ole mitään ehdotuksia.

Tekoäly ja korruptio

 

Tiistaina 21. heinäkuuta 2026 Eduskunta kokoontuu kesken kesälomakauden käsittelemään hallituksen esitystä ns. Helsinki-Garden tapauksessa, jossa hallituksen pääministeriä, Helsinki-Garden hankkeen puheenjohtajaa Vapaavuorta, hallitusta ja myöskin  Kokoomusta epäillään korruptiivisesta toiminnasta tämän hankkeen läpirunnomisessa vastoin tutkittua tietoa. Hankkeen runnomisen taustalla on  Kokoomuksen yritysosakkailta saama vaalirahoitus ja epäily juuri tämän yrityksen suosimisesta ja palkitsemisesta hankkeen toteuttajana juuri tästä nimenomaisesta syystä.

Tekoälyltä voi kysyä kaikenlaista ja siksi kysäisinkin, onko hallituksen Garden-hankkeessa kysymys korruptiosta? Tähän  monimutkaiseksi väitettyyn kysymykseen vastasi AI seuraavasti:

"Maan hallituksen päättämään Garden Helsinki -areenahankkeen 35 miljoonan euroon valtiontukeen liittyy julkisuudessa esitettyjä epäilyksiä rakenteellisesta korruptiosta ja niin sanotusta hyvä veli -verkostotoiminnasta. Virallista tuomiota tai viranomaistoteamusta korruptiosta ei kuitenkaan ole.Pääministeri Petteri Orpo (kok.) on kiistänyt jyrkästi, että päätökseen liittyisi korruptiota, ja puolustaa tukea hankkeen suurilla työllisyys- ja kasvuvaikutuksilla.Alta löydät tiivistelmän siitä, miksi hankkeesta kohutaan ja miten eri osapuolet asiaa kommentoivat:Mistä epäilyt ja arvostelu johtuvat?Poikkeuksellinen päätösprosessi: Julkisuudessa on ihmetelty sitä, että valtiontuki myönnettiin epäselvissä olosuhteissa ja että päätös tehtiin pitkälti hankeyhtiön omien ruusuisten talousarvioiden pohjalta ilman ministeriön omia vaikutusarvioita.Puoluesidonnaisuudet: Hanketta vetää ja lobbaa Helsingin entinen pormestari Jan Vapaavuori (kok.), ja tuki päätyi hallituksen listoille nimenomaan kokoomuksen ehdotuksesta. Tämä on herättänyt arvostelua puoluekaverin suosimisesta.Asiantuntijoiden arviot: Rikos- ja prosessioikeuden emeritusprofessori Pekka Viljanen on julkisuudessa arvioinut, että tukipäätös saattaa täyttää rakenteellisen korruption tunnusmerkit. Myös julkisjohtamisen emeritusprofessori Ari Salminen on pitänyt rahoituspäätöstä poikkeuksellisena ja epäselvänä.Hankkeen ja hallituksen vastauksetPääministeri Orpon kanta: Orpon mukaan asiassa ei ole kyse korruptiosta. Hän on perustellut tukea sillä, että hallitus etsi ripeitä keinoja lisätä Suomen talouskasvua ja työllisyyttä.Garden Helsingin hallituksen ulostulo: Hankeyhtiön hallitus myönsi tiedotteessaan tehneensä prosessissa "muutamia virheitä ja huolimattomuutta". Yhtiö korostaa, että valtiontuki kattaa alle 10 prosenttia koko hankkeen budjetista. Se on myös ilmoittanut hyväksyvänsä sen, jos valtio haluaa arvioida tukipäätöksen uudelleen.Mitä seuraavaksi tapahtuu?Tapaus on edennyt viranomaisselvitykseen. Oikeuskanslerinvirastolle on tehty asiasta useita kanteluita, ja lisäksi Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV) on aloittanut selvityksen tutkiakseen, onko hankkeen lobbauksessa rikottu avoimuusrekisterilakia."

Kysymys siis ei liene pelkästä hyvän hankkeen huonosta ja epäonnistuneesta tiedottamisesta, kuten pääministeri  15.7. 2026 A-studiossa  aluksi väitti. Toimittajan tiukassa tentissä keskeiset perustelut tuntuivat kuitenkin murenevan pohjia myöten. Tentin päättyessä Petteri oli kolmesti kieltänyt toimintalinjan oikeutuksen: Garden hankkeen johdon, hallituksen toiminnan ja oman puolueensa pitkään rakentaman työskentelytavan rationaalisuuden yritysmaailman kanssa.

Nyt pitäisi selvittää, millaiset suhteet poliittisilla voimilla tulisi olla yritysmaailmaan, jotta aivan ilmeiseltä poliittiselta korruptiolta voitaisiin välttyä. Ensimmäinen tärkeä periaate on se, että yhteiskunnan - valtion ja kuntien - tukea saavien yritysten kirjanpito ja tilitiedot tulisivat olla lakisääteisesti avoimia, jotta voitaisiin seurata tukea saavien yritysten taloustilannetta ja monetaarista toimintaa. Valtion tukea saavalla yrityksellä ei voi olla sellaisia yrityssalaisuuksia, jotka estävät sen taloudellisen toiminnan seuraamisen. Toinen tärkeä periaate on tekoälyn ottaminen käyttöön yritysten kirjanpidon ja tulitapahtumien seuraamisessa. Kuten tiedetään, korruptioon tarjoutuu lukemattomia erilaisia mahdollisuuksia eikä pelkkä vakava lupaus sen välttämisestä ole millään muotoa riittävä este koruptoivien toimintatapojen ehkäisyssä. Valvontakoneisto kasvaa helposti aivan mielettömän suureksi eikä se takaa riittävää tehokkuutta. Tekoälyn avulla voidaan avoimuusperiaatteen toimiessa karsia huomattava osa runttaavasta ja demokratiaa vääristävästä taloudellisesta toiminnasta pois. Kolmas tärkeä periaate on vahvistaa yhteiskunnan tukea demokratiaa ylläpitävälle poliittiselle ja yhteiskunnalliselle toiminnalle. Voidaan luoda "osallistamisen valtaväylä", mikä on muodollista demokratiaa vahvempi toimintatapa avoimen, aktiivisen ja kansanvaltaa vahvistavan yhteiskunnan aikaansaamiseksi.

F-35A hävittäjien toimitukset jäämässä vaillinaisiksi ja Suomen omalle vastuulle

Kun tekoälyltä voi kysyä kaikenlaista, kysäisin Suomen tilaamien F-35A-monitoimihävittäjien aikataulusta ja suorituskyvystä.  

Kysymsys: Suomen ensimmäinen F-35A-monitoimihävittäjä on 20. tammikuuta saapunut Ebbingin lentotukikohtaan Fort Smithiin Arkansasiin. Koska tulee seuraava? Pysyykö USA aikataulussa toimitusten suhteen?

Suomen toinen F-35A-hävittäjä (koneyksilö JF-502) saapui Ebbingin lentotukikohtaan 18. helmikuuta 2026.

Yhdysvallat ja Lockheed Martin pysyvät koneiden fyysisten toimitusten suhteen pääosin aikataulussa, mutta hanketta varjostavat suuret maailmanlaajuiset ohjelmistoviivästykset.

Seuraavat toimitukset ja aikataulu

Suomen F-35-ohjelma etenee parhaillaan seuraavan aikataulun mukaisesti:

Ebbingin koulutuskoneet: Ebbingin tukikohtaan Arkansasiin toimitetaan yhteensä ensimmäiset kahdeksan konetta suomalaisten lentäjien ja mekaanikkojen alkukoulutusta varten. Toinen kone saapui helmikuussa, ja suomalaisohjaaja lensi sillä ensimmäisen kerran huhtikuussa 2026.

Toimitukset Suomeen: Runkonumerosta JF-509 eteenpäin koneet lennetään suoraan Suomeen. Ensimmäisten hävittäjien on määrä saapua Lapin lennostoon Rovaniemelle syksyllä 2026.

Laajentuminen: Karjalan lennosto Kuopion Rissalassa vastaanottaa omat koneensa vuonna 2028. Kaikkiaan 64 koneen laivaston on tarkoitus korvata Hornetit täysimääräisesti vuoteen 2030 mennessä.

Toimitusten haasteet ja Block 4 -viivästys

Vaikka itse lentokoneiden kokoonpano ja fyysiset toimitukset ovat edenneet suunnitellusti, USA:n F-35-ohjelmaa vaivaa merkittävä Block 4 -ohjelmistopäivityksen viivästyminen.

Vajaa varustelu: Suomeen syksyllä 2026 saapuvat koneet ovat heikommin varustettuja kuin alun perin tilattiin, sillä uudet sensorit ja asejärjestelmät sisältävä Block 4 -päivitys on vuosia myöhässä.

Lisäkustannukset Suomelle: Koska päivitys valmistuu Yhdysvaltain tilintarkastusviraston (GAO) arvioiden mukaan aikaisintaan vuonna 2031, Suomi joutuu myöhemmin päivittämään koneensa omalla kustannuksellaan. Tämä ei kuitenkaan estä koneiden käyttöönottoa tai alustavan operatiivisen suorituskyvyn saavuttamista vuoden 2027 loppuun mennessä.

Kysyin myös Kiinan harvinaisten maametallien ja niihin perustuvien tuotteiden asettamista rajoituksista. Kuten tunnettua, Kiinalla on käytännössä yksin etuoikeus harvinaisiin maametalleihin ja niistä valmistettuihin tuotteisiin. Kiina  ei anna lisenssejä harvinaisten maametallien ja niistä valmistettujen tuotteiden sotilaalliseen käyttöön:

Sisältävätkö Suomen tilaamien F-35A-hävittäjien  Block-4 päivitykset  myös harvinaisiin maametalleihin perustuvia tuotteita?

Kyllä sisältävät. Suomen tilaamat Lockheed Martin F-35A -hävittäjät ja niiden keskeiset Block 4 -päivitykset  sisältävät merkittäviä määriä harvinaisiin maametalleihin pohjautuvia komponentteja.Jokainen valmistettu F-35-hävittäjä vaatii arvioiden mukaan yli 400 kilogrammaa harvinaisia maametalleja. Erityisesti Block 4 -modernisaatio lisää koneiden riippuvuutta näistä materiaaleista, sillä päivitys keskittyy radikaalisti uuteen elektroniikkaan, sensoreihin ja konetehoon.Miten harvinaiset maametallit jakautuvat hävittäjässä? Päivitysten myötä koneisiin asennettavat järjestelmät hyödyntävät useita eri maametalleja:Neodyymi ja praseodyymi (Nd, Pr): Käytetään voimakkaissa kestomagneeteissa, jotka ohjaavat lentopintoja liikuttavia sähkömoottoreita.Samarium (Sm): Elintärkeä komponentti ohjusten ohjausjärjestelmissä ja tutka-elektroniikassa korkean lämpötilan kestonsa vuoksi.Dysprosium ja terbium (Dy, Tb): Lisätään magneetteihin estämään niiden demagnetisoituminen taistelutilanteen äärimmäisissä lämpötiloissa.Yttrium (Y): Käytetään suihkumoottorin osien keraamisissa lämpösuojapinnoitteissa (YSZ) sekä tutkasuodattimissa.Europium ja erbium (Eu, Er): Löytyvät ohjaamon hienostuneista digitaalisista näyttöjärjestelmistä ja laseretäisyysmittareista.Block 4 -päivitysten nykytilanne ja haasteetSuomi hankkii koneensa suoraan Block 4 -konfiguraatiossa, mutta ohjelman laajat laitteistopäivitykset (kuten Technology Refresh 3 ja uusi AN/APG-85-tutka) ovat kohdanneet globaaleja viivästyksiä. Yhdysvaltain valtiontalouden tarkastusviraston (GAO) mukaan koko Block 4 -kokonaisuuden valmistuminen on siirtynyt 2030-luvun taitteeseen.Yhdeksi viivästysten ja kustannuspaineiden taustatekijäksi on arvioitu Kiinan tiukentuneet vientirajoitukset harvinaisille maametalleille, sillä Kiina hallitsee valtaosaa niiden maailmanlaajuisesta jalostuksesta ja magneettituotannosta. Tämä on pakottanut Yhdysvallat ja Lockheed Martinin etsimään korvaavia, länsimaisia toimitusketjuja kriittisille komponenteille. 

Kun tiedossa on myös, että juuri viime aikoina Yhdysvaltain ja Kanadan keskinäiset suhteet ovat jännittyneet niin pitkälle, että mm. energiatoimituksissa Kanada on siirtynyt eteläisen naapurin sijasta laajasti kansainvälisille markkinoille suuntautuviin toimituksiin, tein myös kysymyksen tästä kriittisestä ulottuvuudesta F-35A hävittäjien rakentamisessa ja toimituksissa:

Onko Suomen USA:sta tilaamien  5-35A hävittäjien runkomateriaalina käytettävä alumiini valmistettu USA:ssa?

Kyllä, Suomen tilaamien F-35A-hävittäjien runkoon käytettävä erikoisalumiini on pääosin valmistettu ja prosessoitu Yhdysvalloissa. Hävittäjissä käytettävä huippupuhdas sotilasluokan alumiini (kuten vaativat alumiini-litium-seokset) on kriittinen puolustustarvike, jonka valmistusta Yhdysvaltain puolustushallinto (Pentagon) säätelee erittäin tiukasti varmistaakseen huoltovarmuuden ja estääkseen riippuvuuden ulkomaisista kilpailijoista.

Raaka-aineiden ja valmistuksen jakautuminen

Vaikka itse alumiinimetalli ja sen lopputyöstö tapahtuvat Yhdysvalloissa, toimitusketjuun liittyy kansainvälisiä piirteitä:Puhdistus ja seostus Yhdysvalloissa: Yhdysvalloissa toimii enää vain yksi sulatto, joka kykenee tuottamaan puolustusteollisuuden, kuten F-35-hanke, vaatimaa erittäin korkean puhtausasteen alumiinia. Tämän alumiinin jatkojalostuksesta, takomisesta ja lentokonerakenteiden (kuten rungon tukikaarien) valmistuksesta vastaavat amerikkalaiset metallijätit, kuten Howmet Aerospace ja Alcoa. Baksiitin alkuperä: Alumiinin valmistukseen tarvittava raaka-aine, baksiitti, kaivetaan usein Yhdysvaltojen ulkopuolella (esimerkiksi Australiassa, Jamaikalla tai Guineassa), sillä Yhdysvalloissa ei ole merkittävää omaa baksiittilouhintaa. Se kuitenkin jalostetaan ja seostetaan lentokonealumiiniksi Yhdysvaltain maaperällä.

Osakokonaisuuksien globaali ketju: 

Vaikka raaka-aine jalostetaan Yhdysvalloissa, F-35-ohjelma on globaali. Esimerkiksi rungon keskiosia ja tiettyjä alumiinisia ripustimia valmistetaan ja kootaan myös kumppanimaissa, kuten Northrop Grummanin tehtailla tai aiemmin muissa osallistujamaissa. Myös suomalainen Patria osallistuu hankkeeseen kokoonpanemalla F-35-koneiden eturunkoja Jämsän Hallissa vuodesta 2026 alkaen.Yhdysvaltain lainsäädäntö (kuten Buy American Act ja Berry Amendment) vaatii, että puolustusvoimien kriittiset metalliseokset sulatetaan ja prosessoidaan kotimaassa. Pentagon valvoo tätä erittäin tarkasti; vuonna 2022 F-35-toimitukset keskeytettiin hetkeksi, kun yhdestä moottorikomponentista löydettiin kiinalaista metalliseosta, mikä johti ketjun välittömään puhdistamiseen.

Kun USA:ssa vain yksi sulatto valmistaa mm. lentokoneisiin tarvittavaa alumiiniseosta, kysyin:  Valmistetaanko  F-35-koineiden runkoon tarvittavia alumiiniyhdisteitä Kanadassa ja missä määrin?

Kyllä, Kanadassa valmistetaan merkittävässä määrin F-35-hävittäjien runkoon ja muihin järjestelmiin tarvittavia alumiiniyhdisteitä, rakenneosia ja erikoisseoksia. Kanada on ollut mukana F-35-kehitysohjelmassa alusta asti, mikä on mahdollistanut sen, että maassa toimivat ilmailualan yritykset kilpailevat globaaleista komponenteista. Kanadalaisia alumiiniosia käytetään kaikkien maiden – myös Suomen – F-35-hävittäjissä.

Kanadan rooli alumiiniosien ja -yhdisteiden valmistuksessa jakautuu seuraavasti:1. Suuret alumiiniset runkorakenteet (ASCO Aerospace Canada) Suurin ja merkittävin alumiinisten runkokomponenttien valmistaja Kanadassa on ASCO Aerospace Canada (Brittiläisessä Kolumbiassa). Yritys on erikoistunut suurten ja monimutkaisten lentokonerakenteiden suurnopeuskoneistukseen alumiinista, titaanista ja teräksestä. Rooli rungossa: Se valmistaa erittäin kriittisiä F-35-koneen rungon kuormitusta kantavia osia, kuten pääkaaria (main bulkheads), pitkittäisjäykisteitä (longerons) sekä moottorin kiinnitysrakenteita kaikille kolmelle F-35-konetyypille maailmanlaajuisesti.2. Erikoisalumiiniseokset optiikkaan (IBC Advanced Alloys)Maa ei valmista vain perinteistä lentokonealumiinia, vaan myös pitkälle kehitettyjä erikoiseoksia. Vancouverilainen [IBC Advanced Alloys]

Vancouverilainen tehdas on toimittanut ohjelmaan patentoimaansa Beralcast-beryllium-alumiiniseosta.Ominaisuudet: Tämä yhdiste on kolme kertaa jäykempää kuin tavallinen alumiini, mutta 22 % kevyempää. Käyttökohde: Sitä käytetään F-35:n sähköoptisen tähtäysjärjestelmän (EOTS) sensoreiden suojakuorissa varmistamaan rakenteellinen jäykkyys äärimmäisissä lentotiloissa.3. 

---

Suomen tilaamien hävittäjien valmistuksessa on siis myös Kanadalla merkittävä rooli. Kun kauppasuhteet ovat olleet viime kuukausina niin jännittyneitä, että Kanada on pysäyttänyt mm. energiatoimituksia (öljy, kaasu ja vesi), on pelättävissä että edes hävittäjien runko-osia ei saada valmiiksi nykyisissä olosuhteissa.

Oman kysymyksensä muodostaa tietenkin Yhdysvaltain Suomesta tilaamat jäänmurtajat. Siksi kysyinkin kaikentietävältä (?) tekoälyltä:

Tarvitaanko Suomen valmistamissa jäänmurtajissa harvinaisia maametalleja ja niistä valmistettuja tuotteita? Jos kyllä, Missä määrin?

Vastaus tli kiin aptekin hyllyltä: 

Kyllä tarvitaan. Vaikka jäänmurtajan runko on kovaa rakenneterästä, laivan moderni sähköinen voimansiirto, propulsiojärjestelmät sekä ohjaus- ja navigointielektroniikka ovat täysin riippuvaisia harvinaisista maametalleista (REE) ja niistä valmistetuista komponenteista. Määrällisesti niitä tarvitaan sadoista kiloista muutamiin tonneihin aluksen koosta ja teknologiasta riippuen.

Missä ja mihin tarkoitukseen niitä käytetään?

Harvinaisia maametalleja ei käytetä jäänmurtajissa massiivisina metalliharkkoina, vaan pääosin kestomagneetteina, ledeinä, erikoisterästen lisäaineina ja mikrosiruissa. Tärkeimmät käyttökohteet ovat:1. Sähkömoottorit ja generaattorit (Neodyymi, Praseodyymi, Dysprosium)Suomalaiset jäänmurtajat (kuten LNG-murtaja Polaris tai rakenteilla olevat uudet murtajamallit) käyttävät sähköistä voimansiirtoa ja kääntyviä Azipod-potkurilaitteita.Kestomagneettimoottorit: Modernit, korkean hyötysuhteen ruoripotkurimoottorit ja generaattorit hyödyntävät erittäin voimakkaita neodyymi-rautaboori-magneetteja (NdFeB).Miksi välttämätön? Harvinaiset maametallit mahdollistavat moottorien koon ja painon puolittamisen perinteisiin sähkömoottoreihin verrattuna, mikä on kriittistä potkurigondolin rajallisessa tilassa. Dysprosiumia lisätään seokseen, jotta magneetit eivät menetä tehoaan moottorin kuumetessa.2. Navigointi, tutkat ja viestintäjärjestelmät (Samarium, Yttrium, Gadolinium)Arktisessa merenkulussa tutkien, satelliittiyhteyksien ja kaikuluotaimien on toimittava virheettömästi äärimmäisessä kylmyydessä ja tärinässä.

Sotilas- ja viranomaisluokan elektroniikka: Jäänmurtajien tutkajärjestelmissä ja mikroaaltokomponenteissa käytetään samarium-kobolttimagneetteja (SmCo), jotka kestävät neodyymiä paremmin korroosiota ja suuria lämpötilanvaihteluita.Optiikka ja sensorit: Laser-etäisyysmittareissa, valokuitukaapeleissa ja infrapunakameroissa käytetään yttriumia, erbiumia ja gadoliniumia signaalin vahvistamiseen ja kuvanmuodostukseen.3. Runko- ja hitsausmateriaalit (Cerium, Lantaani)Vaikka jäänmurtajan jäävyöhykkeen runko on paksua erikoisterästä (kuten EH36-luokan terästä), teräksen valmistusprosessissa ja hitsauspuikoissa käytetään pieniä määriä ceriumia ja lantaania. Ne poistavat epäpuhtauksia (kuten rikkipitoisuutta) ja parantavat teräksen sitkeyttä ja iskunkestävyyttä nollan alapuolella olevissa lämpötiloissa.

Missä määrin eli kuinka paljon niitä kuluu?

Määrä riippuu suoraan siitä, kuinka suuri osa laivan sähkömoottoreista perustuu kestomagneetitekniikkaan:Sadoista kiloista tonneihin per alus: Yhdessä suuressa tuulivoimalan generaattorissa voi olla jopa tonni harvinaisia maametalleja. Jäänmurtajan teholuokka on usein kymmeniä megawatteja, joten jos aluksen pääpropulsiomoottoreissa käytetään kestomagneetteja, pelkästään niihin voi upota 1–3 tonnia NdFeB-magneetteja, joista puhdasta neodyymiä ja dysprosiumia on satoja kiloja.Elektroniikka ja valaistus: Laivan automaatiojärjestelmissä, led-valonheittimissä, näytöissä ja sadoissa sähköisissä sensoreissa maametallien määrä lasketaan kymmenissä kiloissa per alus, mutta ne jakautuvat tuhansiin pienenpieniin komponentteihin.

Koska Euroopan unioni on lähes täysin riippuvainen Kiinan maametallituonnista, jäänmurtajien kaltaisen kriittisen huoltovarmuuskaluston raaka-aineketjut ovat nousseet suureksi kysymykseksi. Tämän vuoksi muun muassa Euroopan ensimmäisiä maametallien jalostuslaitoksia ja Suomen omia esiintymiä (kuten Soklia ja Korsnäsiä) kehitetään vauhdilla arktisen teollisuuden tarpeisiin.

---

Tiedossa on, että Kiina ei käytännösä lisenssioi sotilaallisiin tarkoituksiin tarvittavia harvinaisia maametalleja ollenkaan ja että kontrolli on tässä suhteessa erittäin tarkkaa. Lukija voi itse arvoida, onko tilattujien jäänmurtajien valmistaminen tarvittavassa valmiudessa mahdollista nykyolosuhteissa.

Kultapohjainen transaktiojärjestelmä tulee uudelleen

 Kiina avaa uuden kullalla tuetun kultapörssin Hongkongissa ensi heinäkuussa  2026, ja tämä muuttaa Yhdysvaltain dollarin tulevaisuuden kansainvälisenä clearingvaluuttana  ehkä jopa lopullisesti Kiina tukee nyt valuuttaansa kullalla ja käyttää tokenisoitua järjestelmää mahdollistaakseen välittömät ulkomaiset tapahtumat 24/7. Yhdysvaltain dollari on todellisissa vaikeuksissa pitkällä aikavälillä.

Nyt Kiina on siis ottanut kullan käyttöön kiinteänä varavaluuttana. Tämä tarkoittaa sitä, että ne kiinalaisia tuotteita ostavat maat jotka eivät ole liittyneet BRICS-nimellä tunnettuun lohkoketjupohjaiseen ja täysin dollarista riippumattomaan kansainväliseen transaktiojärjestelmään, saavat mahdollisuuden ostaa kiinalaisia tuotteita tai tehdä kauppasopimuksia käyttäen maksuvälineenä kultaa. Kiinan kultapörssi sijaitsee Honkongissa ja se määrittelee kullan arvon suhteessa yaniin ja  ulkomaisiin valuuttoihin. Onko dollari tästä eteenpäin kokonaan poissuljettu vaihdon välineenä BRICS-maiden kanssa - se jää nähtäväksi.

Kuten tunnettua, vuoteen 1971 saakka kaikki kansainvälinen kauppa oli sidottu kullan arvoon, kunnes ns.  päätettiin siirtyä vapaasti määräytyvään Fiat-maksujärjestelmään, joka perustui pääosin dollariin ja siihenkohdistuvaan luottamukseen. Yhtessä Yhdysvaltain hallitseman SWIFT-transaktiojärjestelmän tämä kaupankäyntikaava on muodostunut paitsi hallitsevaksi kansainvälisessä kaupassa, myös poliittiseksi voimankäyttövälineeksi Yhdysvaltain sulkiessa mm. Venäjän ja Iranin kokonaan tämän järjestelmän ulkopuolelle tarkoituksella estää tai ainakin suuresti vaikeuttaa näiden käymää kansainvälistä kauppaa. 

Tämä johti rankaisutoimien kohteeksi joutuneiden maiden vastatoimiin, joiden oli luotava uusi, kokonaan dollarista riippumaton kansainvälinen transaktio,menettely - siis maksujärjestelmä - voidakseen ylipäätään käydä kauppaa kansainvälisellä tasolla. Nyt tämän ilmeisen hyvin liikkeellelähteneen rinnakkaisen kauppavaihdon välineen rinnalle Kiina on muodostamassa toista dollarista riippumatonta maksujärjestelmää palaamalla yli viidenkymmenen vuoden takaiseen kultakantaiseen maksujärjestelmään. Tarkoituksena on pudottaa heikentynyt USA:n dollari kokonaan pois kruununjalokivialustaltaan vaihtoehtoisten maksujärjestelmien muodossa. Sellaista ei ole vuosikymmeniin ollut juurikaan olemassa. Yhtenä esimerkkinä voitaneen kuitenkin mainita 1900-luvun ja erityisesti sen loppupuolen tavaranvaihtosopimukset Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Tällainen mahdollisuus sisältyy myös uuteen BRICS-pohjaiseen kansainvälieen transaktiojärjestelmään. Erityisesti se mahdollistaa taloueltaan heikosti kehittyneiden maiden osallistumisen komilla tuotteillaan kansainvälieen kaupankäyntiin.

Suuria muutoksia on tapahtumassakoko ajan. Nykyinen media ei tee helpoksi tapahtumisen seuraamista - valitettavasti.

Tuliko 30 vuotisessa sodasta Suomeen sotasaaliina hopeapikareita suomalaisten sotilaiden mukana?

Tuliko 30 vuotisessa sodassa Suomeen sotasaaliina hopeapikareita suomalaisten sotilaiden mukana

-  Tässä tekoälyn vastaus tähän kysymykseen: 

Kyllä tuli. Suomalaiset sotilaat ja upseerit (kuten kuuluisat hakkapeliitat) toi­vat Kolmikymmenvuotisesta sodasta (1618–1648) Suomeen runsaasti ho­pe­aa ja ho­pe­apika­rei­ta so­ta­saa­lii­na. [1, 2]

Mitä Suomeen tuotiin ja minne ne päätyivät?

Ehtoollismaljat ja kirkkohopea: Koska sota käytiin pääosin katolisilla alueilla Keski-Euroopassa, suomalaiset sotilaat ryöstivät ahkerasti paikallisia kirkkoja ja luostareita. Suuri osa maahan päätyneistä hopeapikareista lahjoitettiin kotiseudun kirkoille ehtoollismaljoiksi (kalkeiksi). Tällä haluttiin kiittää Jumalaa sodasta selviytymisestä tai puhdistaa omaatuntoa ryöstelyistä.

Aateliston kartanot: Korkeammat suomalaiset upseerit ottivat sotasaaliiksi arvokasta pöytähopeaa, kuten kannuja, pikareita ja vaaseja, jotka päätyivät koristamaan suomalaisten kartanoiden pöytiä.

Tavallisten sotilaiden saalis: Rivisotilaat ja ratsumiehet ottivat mukaansa kaiken irtoavan ja helposti kuljetettavan arvotavaran. Pienemmät hopeapikarit ja -rahataakat kulkivat kätevästi hevosen satulalaukussa takaisin Suomeen. [1]

Missä esineet ovat nykyään?

Monissa suomalaisissa vanhoissa kirkoissa ja museoissa (kuten Kansallismuseossa) on yhä edelleen tallella Keski-Euroopasta, erityisesti Saksasta, peräisin olevaa 1600-luvun alun hienoa hopeaesineistöä. Osasta esineitä löytyy kaiverruksia, jotka kertovat suoraan niiden lahjoittajasta ja tuontivuodesta.

Sotasaaliin ottaminen oli tuon ajan sodankäynnissä täysin hyväksyttyä, virallista ja jopa suositeltavaa toimintaa, jolla korvattiin usein viivästyneitä tai kokonaan maksamatta jääneitä sotilaiden palkkoja.