Itävallan sosialidemokratia tienhaarassa

Social Europe -verkkolehdessä Robert Misik analysoi Itävallan sosialidemokraattisen SPÖ:n puolueen tilannetta juuri edessäolevan puoluekokouksen alla varsin kriittiseen sävyyn - eikä aiheetta. Puolue suoritti kiivaan puolueen johtamista koskevan taistelun jälkeen jäsenäänestyksen puoluejohtajuudesta, joka päättyi kolmen ehdokkaan, nyt eroamssa olevan Pamela Rendi-Wagnerin, Burgenlandin osavaltion pääministerinä toimivan Hans Peter Doskozilin ja puolueen nuorisojärjestössä ja sen tehtävissä kasvaneen, Traiskirchenin pormestarina yli 70%n kannatuksella toimivan Andreas Bablerin  tasatulokseen. Omien yhteyksieni kautta tiedän että Andreas Babler on perinteistä sosialidemokratiaa edustavana vasemmistososialidemokraattina ja eurooppa-kriittisenä erityisen suosittu SPÖ:n nuoremman polven ja erityisesti "Sozialistische Jugend" - nuorisojärjestöstä tulevien keskuudessa. Tilanteessa on käsitykseni mukaan paljon katastrofin aineksia, mutta katsotaan ensin mitä Robert Misik SPÖ:n puoluejohtaja- ja suuntataistosta Social Europe -verkkolehdessä sanoo:

"Kun tarpeeksi menee pieleen, seuraa usein huonoa tuuria – tämä aliarvioitu versio Murphyn laista on ollut ilmeinen Itävallan sosiaalidemokratiassa tänä vuonna. Kuukausia kestänyt katkera kiista edelsi SPÖ:n viime viikkoina järjestämää kansanäänestystä puolueen johtajuudesta, ja viikko sitten julkistettu tulos oli … epäselvä.

Ehdokkaat olivat:

Pamela Rendi-Wagner, onneton virassa oleva puheenjohtaja, jonka auktoriteettia oli toistuvasti horjutettu ja joka edusti maltillisen progressivismin keskustalaista kantaa;

Hans Peter Doskozil, Burgenlandin pienen provinssialueen kuvernööri, puolueen oikeiston edustaja ja sosiopoliittisissa kysymyksissä konventionaalinen konservatiivi, mutta talousasioissa vasemmistolainen, ja

syrjästä tulleena Andreas Babler, Traiskirchenin kaupungin pormestari, ruohonjuuritason, "paitahihaislllaan esiintyvällä" kansanmielisyydellä ja vasemmistolaisilla ihanteilla esiintyvä  ehdokas, joka tekee vaalityötä läpi maan.

Puolueen johto oli luonut hieman huonosti harkitun valintaprosessin: puolueen jäsenten oli tehtävä valinta jäsenäänestyksessä, mutta ratkaisua ei vaaleissa tullut,koska kukaan ehdokkaista ei saavuttanut jäsenäänestyksessä ehdotonta enemmistöä tai edes selvää voittoa. Tämä on nyt ajanut puolueen kriisiin.

Jäsenten äänestyksen tulos oli erittäin tasainen. Oikeistoehdokas Doskozil sai 33,68 prosenttia, erityisesti eurooppalaisten instituutioiden kriittinen kapinallinen Babler 31,51 prosenttia ja eroava Rendi-Wagner sijoittui kolmanneksi, mutta vain hiuskarvan päässä.

 Doskosil vai Babler?

Molemmat vaihtoehtoehdokkaat – toinen oikeistosta, toinen idealistisesta puoluepohjasta – yrittivät siten esitellä itsensä vakiintuneisuutta vastustavina hahmoina, jotka ovat lähellä tavallisten kansalaisten herkkiä arvoja. Enemmän ruohonjuuritasoa, tavallisen kansan sosialidemokratiaa, vähemmän ammattipolitiikkaa ja pyöritystä pääkaupungin takahuoneista – se on viesti pitkälti ollut .

Molemmat panostivat uskottavuuteen ja tiettyyn autenttisuuteen. Doskozil vetosi aina sosiaalidemokratian puolesta, joka suojelee työväenluokkaa pienin, mutta konkreettisin toimin, mutta muuten lähellä keskiluokkaisten esikaupunkien ja maaseudun työväenluokan perinteisiä konservatiivisia arvoja sosiaalipoliittisissa kysymyksissä. Karkeasti sanottuna hän haluaa yhdistelmän taloudellista vasemmistolaisuutta ja esimerkiksi jäykempää maahanmuuttopolitiikkaa, jossain määrin tanskalaisen sosiaalidemokratian esimerkkiä.

Joten, jos haluat, se on vasen-oikea -yhdistelmä. Doskozilin ympäristössä ihmiset lukevat mielellään saksalaista Die Linken Sahra Wagenknechtiä. He esiintyvät "pragmaattisina" ja maalaavat viholliskuvan vasemmistoliberaaleista kantakaupunkien hipstereistä.

Sitä vastoin Babler on vasemmistolainen talous-  ja yhteiskuntapoliittisissa kysymyksissä. Entisenä tehdastyöntekijänä hän  on maanläheienen tyyppi, ystävällinen, olkapäille läimäyttävä ja siksi tavalliset ihmiset pitävät häntä yleensä "yhtenä meistä" - vähän Bernie Sandersina tehtaan kokoonpanolinjan ulkopuolella. Uudelleen ja uudelleen hän vetoaa sosiaalidemokraattiseen idealismiin, kuvaa puoluetta "protestiliikkeeksi", joka ei ole tyytyväinen vallitseviin olosuhteisiin ja esittää siten tyytymättömiä ja vihaisia ​​niiden puolestapuhujana, joilla ei ole ääntä.

Kotikaupungissaan Traiskirchenissä hän on saavuttanut loistavia vaalivoittoja ja voittanut jopa 73 prosenttia äänistä. Viime viikkoina hän on osoittanut olevansa lahjakas kampanjoija myös liittovaltiotasolla.

Epämiellyttävä dilemma

Ensi viikonloppuna SPÖ:n edustajien on päätettävä Doskozilin ja Bablerin välillä puoluekonferenssissa. Heitä ei voi kadehtia: Jos Babler valitaan, syyte on, että puoluekoneiston toimihenkilöt ovat ohittaneet jäsenten äänet; ei kuitenkaan voi olla niin, että ehdokas, jolla oli takanaan vain 34 prosenttia jäsenistä, nimitetään yksinkertaisesti puheenjohtajaksi, koska hän tuskin saisi enemmistöä, jos toinen kierros järjestettäisiin.

Ei ole selvää, kuinka puolue aikoo päästä eroon tästä sotkuisesta tilanteesta aiheuttamatta lisää syviä haavoja. Äänestys puoluekokouksessa tulee olemaan raskas.

Suoraan sanottuna: jäsenten äänestyksellä oli korkea legitiimiys, mutta ei selvää tulosta; kongressin vaaleilla on selvä tulos, mutta vähemmän legitimiteettiä. Se ei ole miellyttävä dilemma."

Median suhtautuminen

Voiko SPÖ:n, itävaltalaisen sosialidemokratian johtoon nousta puolueen järjestötoiminnassa kasvanut henkilö, joka suhtautuu erittäin kriittisesti "uusliberaaliin" Euroopan Unioniin ja sen "paskamaisiin", markkinaa suosiviin periaatteisiin ja päätöksiin?

Itävallan media - hengeltään samantapainen kuin Suomessakin - on ennen puolueen johtajan valitsevaa kokousta tulevassa viikonvaihteessa alkanut ankarasti arvostella Andreas Bableria hänen eurooppavihamielisyydestään. Täm,änm Babler kuitenkin kiistää; hän ei ole ehdottanut Itävallan eroamista Euroopan Unionista, vaikka sen ainoaksi kanonisoitu ideologinen pohja poikkeaa täysin sosialidemokratian suosimasta vahvan kansanvaltaisen valtion lähtökohdista. 

Hengeltään vapaamielinen Standard lehti kirjoittaa tulevasta puoluejohtajakisasta todeten, että "EU:n pahoinpitelystä tulee Bablerin bumerangi". Lehden mielestä avoimesti Marxia ihaileva ja Euroopan Unionin rakenteisiin kriittisesti suhtautuvasta henkilöstä ei voi tulla SPÖ:n puheenjohtajaa. 

SPÖ:n puheenjohtajakisassa kiteytyy eurooppalaisen sosialidemokratian  kriittinen tilanne, jossa kysymys on yksinkertaisesti hengissä selviämisestä. Kuinka toteuttaa sosialidemokraattisia tavoitteita täysin markkinoille alistetussa, hengeltään uusliberaalissa Unionissa, jonka määräysvalta näkyy jo nyt jokaisen jäsenmaan valtionvarainministeriöiden politiikkasuosituksissa? Sosialidemokraattien johtohenkilöt kelpaavat kansallisella tasolla hallituksiin ja edustamaan jopa Euroopan Unionin hallinossa, mutta sisällöllisesti heidän on irtauduttava sosialidemokratian keskeisistä sovellutuksista, kuten vahvan valtion rkentamisesta tai omapäätöksisestä, taloudellista demokratiaa edustavasta talouspolitiikasta. Babler on kantoineen joutumassa itävaltalaisen median kovan ja usein epäasiallisen ryöpytyksen kohteeksi jo ehdokkaana, samaan tapaan kuin mitä pääministeri Sanna Marin tai peruspalveluministeri Krista Kiuru saivat kokea edellisellä hallituskaudella. 

Katajainen kansani

Saksalainen ystäväni  viidenkymmenvuoden takaa otti yhteyttä, hän oli tulossa risteilyllä poikkeamaan Helsingissä ja ehdotti tapaamista. Luonnollisesti suostuin ja lupauduin näyttämään myös Helsingin keskustaa ja kertomaan jotakin suomalaisuudesta. 

Olin puhelun vastaanottaessani Turussa ja paluumatkalla Helsinkiin lomamökkini sattui reitin varrelle. Poikkesin sinne ja kaivoin varastoistani pienia kuorittuja,  kuivia katajanoksia ja tekaisin niistä santapaperipuhdistuksen ja rengaspääruuvin avulla pieniä kaulassa riiputettavia katajakoruja. 

Olin jo kauan miettinyt syytä, miksi jo parikymmentä vuotta sitten ryhdyin tallentamaan katajanoksia, joita sain myrskyjen ja runsaslumisten talvien jälkeen metsiköstäni maahan painuneena. Mieleeni tuli kokemukseni saamelaisten parissa luonnon, metsän, puiden, kivien ja luonnon erikoisuuksien  suuresta merkityksestä parantavina voimina, joita myös metsät kokonaisuudessaan suomalaisille ja nykyään koko ihmiskunnalle tarjoavat. Olisiko tuollaista shamanistista voimaa siirrettävissä myös noihin katajankappaleisiin?

Itse olen kokenut tuollaisen voiman todellisuuden vuonna 2008 ollessani saksalaisen ryhmän oppaana viikon saamelaisperheen parissa kokemassa elämää porojen kanssa  ja poroaita rakentamassa. Perheen saamelaisrouvalla Armilla oli hänen miehensä Timonkin vakuuttelun mukaan ihmeellistä parantavaa voimaa, jonka hän oli perinyt inarilaiselta isoäidiltään. Hän oli noutanut tämän syntymäkodin raunioista punertavan kiven, jonka hän kantoi mukanaan tutustuessamme saamelaisten pyhään paikkaan Pyhä-Nattasella. Hän kertoi luonnon parantavista voimista, pyysi jokaista pitämään vuorella ringissä istuessamme hetken kiveä sylissään ja toivomaan jotakin parantavaa ja helpottavaa kunkin yksilöllisiin tarpeisiin. Minua oli vaivannut kipeä polvi jo pidemmän aikaa, olin kiivennyt Nattaselle keppiä apuna käyttäen. Toivoin mielessäni helpotusta tähän vaivaan. Poislähtiessämme Nattaselta huomasin puolivälissä rinnettä, että olin unohtanut käyttäni kepin  Nattaselle...

Olen  miettinyt tätä tapahtumaa pitkään läpi vuosien ja kirjoittanutkin siitä mm. Retkeilijä-lehteen. Kysyn itseltäni, olisikohan tuollaista voimaa siirrettävissä katajaiseen puupalaseen muistoksi Suomesta, suomalaisen suhteesta luontoon ja metsään, esimerkkinä katajaisen kansan rajoja ylittävistä voimista?

Pidin saksalaisen ystäväni Lassen pienelle ryhmälle seuraavan lyhyen esitelmän ojentaessani heille muistoksi pienet kaulassa riiputettavat katajankapaleet:

Hyvät ystävät!

Kuuluisa suomalainen kirjailija Juhani Aho kuvasi suomalaisia "katajaiseksi kansaksi", ulkoisesti vaatimattomaksi, joka "taipuu mutta ei murru". 

Itävaltalainen ystäväni kuvasi suomea eiurbaaniksi maaksi, jota hallitsee suhde luontoon, metsään ja järviin. Metsällä ja luonnolla ylipäätään on aina ollut suuri merkitys. Erityisesti tämä näkyy Suomen kansalliseepoksessa Kalevalassa ja alkuperäiskansa saamelaisten kulttuurissa. Kivillä, siirtolohkareilla, puilla, lähteillä, kallioilla ja jyrkänteillä on aina ollut erityisiä luonnonvoimia, jotka ovat olleet pyhiä salaisukusia. Ne ovat parantaneet niin fyysisesti kuin henkisestikin. 

Ympäristöongelmien myötä erityisesti metsien suuri merkitys hiilidioksiodin sitojina on tullut yleisesti hyväksytyksi ja ymmärretyksi. Metsän ja pohjoisen Flooran parantava vaikutus on näkynyt paitsi maailmanöaajuisella makrotasolla, myös mikrotasolla, jota yksittääisissä puissa. Katajan voima, joka on sen kasvaessa muodostunut pelkästä vedestä ja mineraaleista, edustaa edelleenkin maagista voimaa. 

Nyt annan teille muistoksi pienen katajan kappaleet, jotka edustavat ja saamelaisten mukaan sisältävät näitä shamanistisia voimia. Pitätää tätä katajankappaletta kädessänne ja ajatelkaa omaa elämäänne, toiveitanne ja surujanne. Toivokaa jotakin, johon toivotte parannusta.     Omasta kokemuksestani voin sanoa, että tällaisella ajoittaisella meditaatiolla voi olla todella myönteisiä vaikutuksia.

Liebe Freunde!

 Der berühmte finnische Schriftsteller Juhani Aho beschrieb die Finnen als eine „Wacholdernation“, äußerlich bescheiden, die „sich beugt, aber nicht bricht“.

Mein österreichischer Freund beschrieb Finnland als ein nichtstädtisches Land, in dem die Beziehung zur Natur, zu Wäldern und Seen vorherrscht. Wälder und die Natur im Allgemeinen waren schon immer von großer Bedeutung. Besonders deutlich wird dies im finnischen Nationalepos Kalevala und in der Kultur der indigenen Sami. Steine, Felsbrocken, Bäume, Quellen, Klippen und Klippen verfügen seit jeher über besondere Naturkräfte, die heilige Geheimnisse sind. Sie haben sich sowohl körperlich als auch geistig verbessert.

Neben den Umweltproblemen hat sich auch die große Bedeutung insbesondere des Waldes als Kohlendioxid-Binder durchgesetzt. Die heilende Wirkung des Waldes und der nördlichen Flora wurde nicht nur auf der weltweiten Makroebene beobachtet, sondern auch auf der Mikroebene, die sich an einzelnen Bäumen zeigt. Die Kraft des Wacholders, der sich beim Wachsen nur aus Wasser und Mineralien gebildet hat, stellt noch immer eine magische Kraft dar.

Zur Erinnerung gebe ich Ihnen nun die Stücke eines kleinen Wacholders, die diese schamanistischen Kräfte repräsentieren und nach Ansicht der Sámi enthalten. Halten Sie dieses Stück Wacholder in der Hand und denken Sie über Ihr eigenes Leben, Ihre Hoffnungen und Ihre Sorgen nach. Wünschen Sie sich etwas, von dem Sie sich eine Verbesserung wünschen. Aus eigener Erfahrung kann ich sagen, dass diese Art der intermittierenden Meditation wirklich positive Auswirkungen haben kann.

Taas ollaan vedenjakajalla...

Euroopan Unionin tila herättää jatkuvasti ajatuksia sekä makrotalouspoloittisen suuntautumisensa että sisäisen autoritaarisen rakenteensa johdosta. Uskon näillä seikoilla olevan aika paljon merkitystä ja myös vaikutusta siihen, että Euroopan Unioni on yhdessä Yhdysvaltojen ja läntisen arvoyhteisdön kanssa ajautunut vähitellen siihen jännitteiseen ja Ukrainan tuohamiseen johtaneen sodan syntymiseen. Koska Facebook ei suostunut varmuudella päivittämään pitkähköä vastauskirjoitustani Hannu Vesan esittämään ja myös minulle erityisesti suunnattuun haasteeseen, julkaisen samaisen tekstin myös täällä blogisivullani:

Hannu Vesa arvasi aivan oikein, että tämä SDP:n puheenjohtajan Sanna Marinin valitsema linja herättää monia kysymyksia. Olen jo aikaisemmin pohtinut Venäjän agressiota Facebooksivullani pitäen taustana Frankfurtin koulukunnan sosiaalipyskologin Erich Frommin agressioteoriaa.

Minun mielestäni lännen voimakas tunkeutuminen sotilasliittohankkeen merkeissä yhä lähemmäksi Venäjän ydinalueita on oikeuttanut Frommin mainitseman hyvänlaatuisen agression Venäjän omien elintärkeiden etujen ja jopa olemassaolon puolustamiseksi, onhan USA:n labiili poliittinen tilanne ja politiikka "Make America great again" hengessä koko ajan muodostanut uhkan koko suuren Venäjän hajoittamiselle. 

Se, että Venäjää johtaa presidentti Putin, joka on sekä suhteessa omaan maansa demokratiaan ja kansalaisyhteiskuntaan osoittautunut Frommin hyvin kuvailemaksi autoritaariseksi ja sadistiseksi poliitiseksi johtajaksi, on Ukrainaan suuntautuneen odottamattoman hyökkäyksen muodossa tuhonnut pohjaa Venäjän itsepuolustukseksi tarkoitetulta "hyvänlaatuiselta" agressiolta. 

Länsi kokee nyt käyttävänsä tätä hyvänlaatuista agressiota oikeutettuna Ukrainan ja demokratian puolustamisena. Tätä agressiota johtaa Yhdysvallat, jonka tavoitteet sekä Kiinan että Venäjän suhteen ovat jo vuosikymmeniä olleet selkeästi taloudellista ja henkistä yliotetta tavoittelevia juuri "Make America great again" hengessä. 

Agression muuttuminen hyvänlaatuisesta pahanlaatuiseksi ja jopa ydinsodaksi on koko ajan mahdollista ja todennäköisesti yhtä lähellä kuin Kuuban kriisin aikoihin 1960-luvun alussa. 

Kirjoitin tästä ulottuvuudesta analysoidessani prof. Bill Mitchellin kannustamana Euroopan Unionin autioritaarista peruskirjaa ja sen hengen mukaista poliittista arroganssia ja makrotaloudellista uuskeynesiläistä, sosialidemokratian vastaista asennoitumista. Nämä molemmat seikat muodostavat suuren ongelman sosialidemokratialle, mikä tilanne ei ole ensimmäinen liikkeen historiassa. Kirjoitin siitä myös ajatuspaja Tampereen Fb-sivuilla seuraavasti: 

Tämä professori William Mitchellllin arvio Euroopan Unionin uusliberaalista ja pohjimmiltaan hyvin autoritaarisesta, moniarvoisuuden ja varsinkin perinteisen sosialidemokratian suosiman kansanvaltaisen hyvinvointivaltion mahdollisuuden peruskirjatasoisesta poissulkemisesta vaihtoehtona on eurooppalaiselle sosialidemokratialle äärimmäisen vakava paikka. 

Hän kiinnittääkin huomiota - samoin kuin Tampereryhmän ajatuspajakin on tehnyt - eurooppalaisen sosialidemokratian talouspoliittiseen neuvottomuuteen tämän tilanteen edessä. Kuten prof. Mitchell huomauttaa, eurooppalainen sosialidemokratia on taipunut uusliberaaliin Euroopan Unionin taloudelliseen toimintatapaan ja on siten myös osasyyllinen koko maanosan aneemiseen taloudelliseen tilaan. 

Samalla on taivuttu mukaan Euroopan Unionin omajulisteiseen arroganssiin, jonka mukaan Euroopan Unioni muka puolustaa demokratian keskeisiä arvoja. Nykyisen eurooppalaisen poliittisen strategian kokeminen "ainoaksi oikeaksi" on ainakin minulle todella vakava poliittisen harkinnan paikka, niin monet asiat uuskeynisläisen talousajattelun, sanktioiden, vihanpidon ja sotilaallisen voimaan turvautumisen muodossa ovat ristiriidassa sosialidemokratian perinteisen arvopohjan kanssa. 

Tällaista on sattunut sosialidemokratian historiassa aikaisemminkin: Joutuminen kansalaissotaan puolueen johdon enemmistöpäätöksellä oli yli sata vuotta sitten ensimmäinen liikkeen arvopohjaa murtava tilanne. 

Joutuminen toiseen maailmansotaan ja aseisiin tarttuminen yhdessä koko 1930-luvun Suomea ja Eurooppaa riivanneen äärioikeistolaisuuden kanssa oli samalla tavalla vaikea aatteellinen vedenjakaja.

Puolueen jakautuminen 1950-luvulla johtui myös pohjimmiltaan arvoristiriidasta suhtautumisessa ennenkaikkea marxilais-leniniläiseen kommunistiseen liikkeeseen ja yhteistyöhön sen kanssa. Senkin jälkeen aika ja tapahtumat ovat murentaneet liikkeen arvopohjaa, kun osallistaminen ja osallistuminen järjestömuotoiseen toimintaan ja sitä kautta kasvavaan edustukselliseen demokratiaan on käynyt yhä heikommaksi. 

Nyt olemme joutuneet hakeutumaan läntisen suurvallan suvereenisti johtamaan sotilasliittoon ja samalla sopeutumaan sen mukaan tuomaan sotilas- ja valtapoliittiseen vaikutukseen. Kuinka liikkeelle käy näissä myllerryksissä? 

Liikkeen historiaa tarkastellessa voi kuitenkin huomata, että monta kertaa on jouduttu taipumaan liikkeen arvopohjan kannalta arveluttaviin ja jopa väärään suuntaan vieviin ratkaisuihin, mutta aina on kuitenkin vähitellen onnistuttu palaamaan korostamaan liikkeen keskeisiä arvoja, osallistamista, rauhaa, demokratiaa elämäntapana ja yhteistoiminnan muotona, ja myös vahvaa valtiota yhteisen hyvinvoinnin toteuttajana.

 SDP:n Tampereen puoluekokous vei periaateohjelmalausumassaan liikettä nykyiseen, taloupoliittisesti epäanalyyttiseen suuntaan - kuinka tulee käymään syyskuun alun puoluekokouksessa Jyväskylässä? Olemmeko jo irronneet juuriltamme? Vai onko paluu yli sata vuotta kestäneeseen arvopohjan mahdollista?

Boxin ulkopuolelta 7.4.-14.5. 2023

"OutoftheBox" - päivitykseen olen koonnut Facebookissa esittämiäni kannanottoja ja kommentteja lehdistössä ja fb-keskustelussa esiinnousseisiin kysymyksiin otsikossa mainitulta ajalta. Vaikka mukana ei olekaan näihin teksteihin liittyviä  taustakirjoituksia, sisältävät ne joka tapauksessa paljon arvottavaa ja siksi talteenotettavaa periaatteelista ja käytännön tilanteisiin liittyvää tarkastelua. 

14.5. 2023

Australialainen makrotaloutta Modernin Monetaarisen Teorian pohjalle rakentava professori William (Bill) Mitchell- joka on  myös vieraileva professori Helsingin yliopistossa - arvostelee kotimaansa Australian työväenpuolueen johtamaa hallitusta aivan liian varovaisesta ja hengettömästä politiikasta suhtautumisessa ilmastokriisiin ja arvostelee samalla valtavirtatalouden uusliberaalia, demokraattisen valtion dynaamisia mahdollisuuksia ymmärtämätöntä politiikkaa:

"Olen aiemmin kirjoittanut uusliberalismin likinäköisyydestä. On olemassa lukemattomia esimerkkejä siitä, että hallitukset puristavat senttejä ja pennejä leikkauksillaan ja joutuvat sitten käyttämään euroja ja dollareita korjatakseen säästötoimien aiheuttaman ongelman. Ilmastokriisi jyllää kuitenkin  eri mittakaavassa. Ja senttien ja pennien puristaminen nyt aiheuttaa mittaamatonta vahinkoa ihmiskunnalle tulevaisuudessa. Ruokaturva on uhattuna. Kaupunkiympäristöstä tulee kuollutta. Pandemiat lisääntyvät, jos emme lopeta metsien paljaaksihakkuuta ja jos vapautamme ikiroudassa varastoituneita viruksia. Ja kaikki muu, mikä meitä odottaa. Nyt on aika muuttaa käsityksemme julkisen talouden kyvystä. Se on jo luultavasti liian myöhäistä..."

https://billmitchell.org/blog/?p=60829&fbclid=IwAR1-nw6pnjIe9PZ68QtnsASvzjFc9h2KQsEXEfKKWnCpiyDHcgX4mDma0EA

Muutama sana Turkin vaaleista ja Erdoganin raivoisasta hyökkäyksestä mielipidetiedusteluissa johtoasemaan siirtynyttä, politiikaltaan sosialidemokraatiksi hahmottuvaa Kemal Kilicdaroglunisia vastaan. Blogi "Lost in Europa" ihmettelee sitä, että Euroopan Unionilla ei tunnu olevan mitään sanottavaa Trkin asetelmista, vaikka vielä ennen Ukrainassa käytävää sotaa juuri Turkki ja Erdogan olivat EU:n "päävihollisia".

"Mutta nyt Turkilla on valinnanvaraa: Erdoganin ja hänen autoritaarisen AKP-hallinnonsa välillä - ja sosiaalidemokraattisen CHP:n kärkiehdokkaan Kemal Kilicdaroglun ja demokratiaan palaamisen välillä.

Päätöksen ei siis pitäisi olla vaikea. Vaikka EU ei anna vaaleja koskevia suosituksia, EU:n poliitikot eivät koskaan laiminlyö asettumaan populisteja, nationalisteja ja autokraatteja vastaan.

Mutta Turkissa sanotaan – ei mitään. Edes tavanomainen sitoutuminen demokratiaan ja oikeusvaltioon ei kuulu Brysselistä, kukaan ei vaadi kunnollisia vaaleja.

Blogiisti jatkaa:"Tarvitaanko sulttaania vielä?

Miksi? Pelkäätkö Erdogania? Pelätäänkö, että jokainen kriittinen sana voi päättää vaalit Erdoganin eduksi? Vai tarvitaanko sulttaania kuitenkin lopulta – Venäjää vastaan?

Emme tiedä sitä. Vain yksi asia on selvä: hiljaisuudellaan EU:n poliitikot kertovat itsestään paljon, helvetin paljon. Esimerkiksi, että he eivät edelleenkään uskalla puhua suoraan Erdoganille ja hänen kannattajilleen - huolimatta väitetystä järjestelmäkonfliktista "demokraatit autokraatteja vastaan".

Tai että epäiltäessä he ottavat geopolitiikan vakavammin kuin demokratian. Vai epäileekö kukaan, että EU ja Nato jatkavat yhteistyötä Turkin kanssa, jos Erdogan pysyy vallassa? Sulttaani hallitsee, eurooppalaiset ovat heikkoja..."

https://lostineu.eu/tuerkei-wahl-das-vielsagende-schweigen…/

Ilpo Rossi kommentoi Reijo Lehtisen julkaisua, jossa kutsuttiin valheenpaljastajia esiin mkoskien Orpon hallitusohjelmakaavailuja:

“Jos Orpo ymmärtäisi julkisen sektorin ja erityisesti SOTEn voimakkaasti työllistävää roolia, hän saattaisi ennenpitkää ymmärtää myös julkiseen sektoriin liittyvien taloudellisten moninkertaistajien (multipliers, J.M. Keynes) merkityksen. Julkinen sektori ei kerää voittoja, vaan ylijäämä palautuu aina takaisin uudelleenkäytettäväksi. Julkinen rahoitus suuntautuu erityisesti kohtalaisen palkkatason henkilöstöön, joka käyttää ostovoimansa nopeasti ; välittömän ja välillisen verotuksen kautta maksetut palkat palaavat uudelleen julkisen talouden kiertoon; nopea rahan kierto (volaliteetti) merkitsee sitä, että sama raha kiertää amerikkalaisen tutkimuksen mukaan jopa yhdeksän palkkapussin kautta vuoden aikana . Työllisyys suuntautuu julkisella puolella yhdessä päätettyihin kohteisiin, jotka - kuten SOTE kokonaisuudessaan tuottavat tärkeiksi katsottua turvaa ja palveluja. Työsuhteet ovat usein kokoaikaisia ja palkat maksetaan sopimusjärjestelmän puitteissa, mikä merkitsee tehokkainta mahdollista varojen käyttöä. Julkisen sektorin kokonaistoiminta mahdollistaa hankinnoissa suurien kokonaisuuksien yhteistoiminnan ja säästöjä tuovia skaalaetuja, ja näin saadut säästöt lisäävät toiminnallista tehokkuutta. Rahoitus kokonaisuudessaan nostaa kansallista BKT:ta eikä nosta suhteellista velkatasoa vaan moninkertaistajien ansiosta jo lyhyellä tähtäimellä alkaa parantaa velkasuhdetta. Lisäksi kaikki investoinnit ovat velkasuhteita. Julkisen sektorin velka on lisäksi kirjanpitoidentiteetin mukaan yksityisen sektorin ja kansalaisten käytössä olevaa pääomaa - leikkaukset iskevät siten kansalaisiin ja yritystoimintaan. Tässä muutamia seikkoja, jotka osoittavat leikkauksiin perustuvan politiikan olevan yritys saattaa koko kansakunta poliittiseen narkoosiin...

13.5. 2023

Reijo Häkkinen

Mitä sanoo Wahlroos ykkösaamussa " myönteisestä" kokoonpanosta ja tavoitteista?

Vastaa2 pv

Osuvin on valittu, joten osa vastauksista on ehkä suodatettu pois.

Tekijä

Ilpo Rossi

Reijo Häkkinen Tein vähän muistiinpanoja kuuntelun perusteella ja omia peilauksia mukaan sotkien - tällaista jälkeä tuli:"Miksi Sampo ja Nordea pitävät pääkonttorinsa Suomessa? Syynä on ilmeisesti Suomen jäsenyys Euroopan rahaliittoon, joka on viime vuosina jakanut ruhtinaallisia määrällisiä impulsseja yrityksille ja pankkimaailmalle.

Wahlroosin mielipide johtajan strategiasta yrityksessä on mielenkiintoinen ja uskottava. Kysymys on siitä, kuinka esimies antaa työntekijöilleen ja alaisilleen mahdollisuuden osallistua kehitykseen ja uusiin ratkaisuihin tai muokata niitä.

Hän näyttää kannattavan porvarillisen hallituksen muodostamista ja ohjelmatyötä, koska "ei ole mahdollista jatkaa edellisen hallituksen linjoilla." Työttömyysvakuutusluokitus ja dramaattinen verouudistus - yhteisöveroa edelleen alemmaksi - ovat Wahlroosin suuria kysymyksiä. Hän kuitenkin odottaa tuloksia vain pidemmällä aikavälillä. Verokannan marginaaliverokannan alentaminen 25 prosenttiin. Itse palkkaveron alentamista hän ei pidä hyvänä, koska se lisää valtiontalouden alijäämää.

Kaikki muut Euroopassa huijaavat, vain suomalaiset ovat rehellisiä. Valitettavasti rehellisyys ei kannata. Sinisiä silmiä tulee välttää. Yritysveron alennus nykyisestä kolmesta prosentista eli noin 17 prosenttiin on yksi Wahlroosin "pisteistä". Kehaisi Jutta Urpilaista laadullisesti oikealta, mutta määrällisesti liian vaatimattomalta kontrollilinjalta. Vertaa yrityksiä "lypsylehmiin", joita Suomessa ammutaan jatkuvasti. Ruotsissa vuonna 1990 demokraatit tekivät täydellisen ristiriidan. Hänellä näyttää olevan pieni toive uuden hallituksen muodostamisen suhteen.

Metsätalous tarvitsee puuta. Biologiset molekyylit metsätaloudessa ovat toiminta-alue. Vain fossiilisten molekyylien biologisia molekyylejä. Tulevaisuus on biologisiin molekyyleihin perustuvassa "muovissa".

Metsätalous on toimiala, jolla on rajalliset resurssit. Metsätaloudessa olemme sanoneet jo 20 vuotta: ”Näin se nyt on.” Biologisten molekyylien kilpailukykyinen tuotanto pelto-oloissa ei ole mahdollista pohjoisissa maissa, kuten Suomessa.

Valtion avustukset erityisesti yrityksille ovat lasten leikkiä esimerkiksi Saksaan verrattuna. Yleisesti ottaen suuri ongelma on usko valtion suureen säätelyyn - vasemmiston ideologisesti-strategiseen lähtökohtaan.

Eurooppalainen metsäpolitiikka ei sovi Suomeen, sillä metsiä on Suomeen verrattuna vähän. Saksan johtava rooli eurooppalaisessa metsäpolitiikassa on huono lähtökohta Suomelle.

Venäjä on eri maa, on aina ollut ja tulee olemaan jatkossakin.

Euroopan makrotalouspolitiikka. Kuka meni uimaan alasti - kuten amerikkalainen sanonta kuuluu?

Euroopassa on ollut taloudellisia ongelmia jo pitkään. Saksassa vallitsevaa mallia on jatkettu koko sukupolvi. Hän ei murehdi liikaa, vaikka kotitalouden saksalaiset uisivat "ilman uimahousuja".

Kaikilla mahdollisilla alueilla toimivaa yleispankkia ei ehkä enää ole olemassa. Se ei toimi hyvin. Suuret ankat ovat joko tehottomia tai liian monimutkaisten sääntöjen tukahduttamia.

Maailman superrikkaista on tullut uuden aikakauden kosmopoliiteja. En näe hänen rooliaan millään tavalla ongelmallisena.

Suomalaisesta kulttuurista ei ole koskaan keskusteltu talousneuvotteluissa. Miksi emme saa kulttuurilahjakkuuksia jäämään Suomeen, vaan he pakenevat maailmalle? Ilmeisesti maailmaan, joka on täynnä muita taloudellisia mahdollisuuksia - taas piikki Suomen yksipuolisessa poliittisessa ilmapiirissä."

—-

Blogi Lost in Europpa" käsittelee perjantaikirjeessään lerityisenä "vieraspostina" aajasti EKP:n keskuspankkipolitiikkaa ja toteaa korkojen noston olevan kaikkea muuta kuin tästäkeino tarjontaperäiseen inflaatioon. Tämä kirje kannattaa pituudestaan huolimatta lukea tarkkaan, koska se sisältää myös vaihtoehtoisen  - ilmeisesti kuitenkin jo pahasti myöhästyvän - lähestymistavan kansalaisten ostovoiman ja elintason säilyttämiseksi:

"Ennätysvoitot ja inflaatio: Miksi EKP on väärässä

11. toukokuuta 2023

Kun voitot nostavat inflaatiota, korkopolitiikka on väärä lähestymistapa. Euroopan keskuspankki (EKP) on ymmärtänyt tämän, mutta pysyy edelleen väärässä linjassaan. Kirjoittaja on tällä kertaa Norbert Häning blogilla vierailevan kirjoittajan ominaisuudessa.

Rahaa ja lisää ristipostia / Norbert Häring

Huolimatta jyrkästi kohoavista energianhinnoista, häiriintyneistä toimitusketjuista ja kapasiteetin pullonkauloista, viime vuodet eivät ole olleet monelle yritykselle kriisivuosia. Ei ainoastaan  suuret energiayhtiöt raportoi äskettäisistä ennätysvoitoista, vaan myös BMW, Bosch, Hapag Lloyd, Porsche, Viessmann ja monet muut. Esimerkiksi Mercedes-Benz pystyi kasvattamaan voittonsa runsaaseen 20 miljardiin euroon vuonna 2022 "huippumalleihin keskittymisen ja kurinalaisen marginaalin ja kustannusten hallinnan ansiosta", kuten yhtiö ilmoitti.

Kriisi tapahtuu muualla: "Otto Normalverdienerissä" eli "Matti Meikäläisen" tulotasossa. Liittovaltion tilastoviraston mukaan inflaatio oli vuonna 2022 keskimäärin 6,4 prosenttia. Tällä hetkellä se on 7,2 prosenttia (huhtikuun alustava) ja elintarvikkeissa jopa 22,3 prosenttia (maaliskuu). Palkankorotukset eivät ole Saksassa kovin kaukana perässä.

Kriisit, inflaatio ja ennätysvoitot – miten ne sopivat yhteen? USA:ssa opettava saksalainen taloustieteen professori Isabella Weber pohti äskettäin julkaistussa analyysissaan yhdessä kirjoittajansa Evan Wasnerin kanssa kysymystä siitä, miksi suuret yritykset pystyvät ajamaan läpi hinnankorotuksia kasvattaakseen voittoja aiemmin vallinneessa kriisissä. mahdotonta – ja kuinka tämä kiihdyttävä inflaatio yhdistää heitä.

Pähkinänkuoressa heidän yllättävä vastauksensa on: ei huolimatta, vaan energian hintojen noususta, toimitushäiriöistä ja kapasiteetin pullonkauloista johtuen yritykset pystyivät kasvattamaan voittojaan merkittävästi. Weberin lausunnoilla on talouspoliittisia seurauksia. Jos hintojen nousun taustalla on yritysten voitot, muut inflaation torjuntakeinot voivat olla tarpeen. Taloustieteilijä oli liittovaltion kaasun hintalautakunnan jäsen, ja viime syksynä päätetty kaasun hintakatto noudattaa pitkälti Weberin ehdotusta.

Miten yritykset ajavat inflaatiota

Mutta miksi yritykset voivat nyt kasvattaa voittojaan nostamalla hintoja kriisin aikana? Vaikutus on selitetty kahden taloustieteilijän analyysissä seuraavasti: Energiakustannusten laukaisemat jyrkät tukkuhinnat voivat johtaa yritysten epäsuoraan koordinointiin.

Jokainen yritys tietää, että kaikkien muiden on nostettava hintoja tappioiden välttämiseksi. Yritykset eivät enää pelkää, että asiakkaat kääntyvät pois hinnankorotusten jälkeen. Loppujen lopuksi he voivat olla varmoja, etteivät he jää yksin hinnankorotusten kanssa.

Jos on myös toimitus- ja tuotanto- pullonkauloja - kuten Saksan rakennusteollisuudessa tai autoteollisuudessa - näiden kahden taloustieteilijän mukaan siitä tulee jotain perustelua voimakkaisiin hinnankorotuksiin.

Koska yritysten ei tarvitse olla huolissaan markkinaosuuden menettämisestä, jos kaikilla kilpailijoilla on kapasiteettiongelmia. Onhan yrityksillä jo nyt ongelmia olemassa olevien asiakkaidensa tilausten toimittamisessa.

Maatalous, rakentaminen ja kauppa inflaation kiihdyttäjinä

Saksassa maataloudessa oli vahva inflaatiovauhti. Se hyötyi tuotteidensa maailmanmarkkinahintojen voimakkaasta noususta. Se, että maatalousyhtiöt pystyivät nostamaan hintojaan paljon enemmän kuin oli tarpeen kompensoidakseen tuotantopanosten, kuten siementen ja lannoitteiden, hintojen nousua, näkyy arvonlisäyksen kehityksestä. Tämä lasketaan seuraavasti: myynti miinus ennakkopalvelujen kulut.

Edellisen vuoden kustannuksilla ja hinnoilla laskettuna arvonlisäys vuonna 2022 oli viisi prosenttia pienempi kuin vuonna 2021. Tämä tarkoittaa, että maatalous tuotti määrällisesti vähemmän. Toteutuneilla kustannuksilla ja myyntihinnoilla laskettuna arvonlisäys oli 40 prosenttia korkeampi.

Ekonomistit kutsuvat tätä eroa bruttoarvonlisäyksen deflaattoriksi. Mitä korkeampi arvo, sitä enemmän yritykset voivat ajaa läpi hinnankorotuksia, jotka ylittävät niiden korkeammat kustannukset. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2022 voimakkaimmat inflaatiotekijät olivat maatalous, rakentaminen, kauppa, liikenne ja ravintola-ala.

Hinnat pysyvät korkeina, kun inflaatio laskee

Tuloksena on korkea inflaatio, jolla ei ole juurikaan tekemistä palkka-hintakierteen kanssa, jonka kanssa taloustieteilijät ja keskuspankkiirit yleensä kamppailevat.

Perinteisesti palkkoihin keskittynyt Euroopan keskuspankki (EKP) näkee asian nyt näin. Pääekonomisti Philip Lane esitteli äskettäin Frankfurtissa pidetyssä konferenssissa laskelmia, joiden mukaan voittomarginaalit hintaa ohjaavilla aloilla rakentamisessa, maataloudessa ja kontaktiintensiivisillä palveluilla, kuten matkailussa ovat nousseet vuoden 2022 alusta monta kertaa nopeammin kuin yksikkötyökustannukset. . Myös koko taloudessa voittomarginaalien nousu oli yli kaksinkertainen.

Weberin ja Wasnerin mukaan ei pidä odottaa hintojen laskevan uudelleen kaikkialla, kun tilanne ja hyödykehinnat normalisoituvat. Yksi markkinavoimaisten yritysten periaatteista on välttää mahdollisuuksien mukaan hinnanalennuksia.

Sen jälkeen vuotuinen inflaatio laskee jälleen. Työntekijöiden, eläkkeensaajien ja edunsaajien varallisuuden menetys on kuitenkin pysyvää, koska hinnat pysyvät korkeina, kun ne ovat kerran  nousseet.

Hintasääntely koronnostojen sijaan

Weberille ja Wasnerille heidän diagnoosinsa on talouspoliittinen suositus olla luottamatta tavanomaisiin rahapoliittisiin toimenpiteisiin inflaation torjumiseksi tällaisissa tilanteissa.

"Korkeammat korot vahingoittavat työntekijöitä, jotka ovat jo puolustuskannalla nykyisessä inflaatiojaksossa", he huomauttavat. Lisäksi rajoittava rahapolitiikka asettaa suhteettoman taakan pienemmille yrityksille, joilla ei ole markkinavoimaa.

Sen sijaan he suosittelevat toimenpiteitä liiallisia hinnankorotuksia vastaan systeemisesti tärkeillä tuotantoketjun alkupään aloilla, mukaan lukien hintakatot tai jarrut. Markkinoilla, kuten joillakin energiamarkkinoilla, joita hallitsee kourallinen yrityksiä, tällainen valvonta on helpompi panna täytäntöön kuin kilpailluilla markkinoilla, Weber ja Wasner sanoivat.

Harhaopista vallitsevaan mielipiteeseen

Kun Weber   otti ensimmäisen kerran esille hintasääntelyn inflaation torjumiseksi Guardianin vierasartikkelissa vuoden 2021 lopulla, se sai suurta vastustusta. Nobel-palkittu Paul Krugman kutsui ehdotusta "yksinkertaisesti typeräksi". Chicagon yliopisto, radikaalien vapaiden markkinoiden liberaalien pesäke, kysyi koeehdokkailta, mitä "todelliset taloustieteilijät" sanoisivat tällaisesta ehdotuksesta.

15 kuukautta myöhemmin keskustelu kääntyi. Krugman pyysi anteeksi ja puhui hintavalvonnan puolesta. EU on hyväksynyt fossiilisten energiayhtiöiden ylituloveron ja kaasun hintakaton. Ja Kaliforniassa laki, joka sallii sääntelyviranomaisen rangaista öljy-yhtiöitä liiallisista kaasun hinnoista.

Weber pitää näitä toimenpiteitä tervetulleina, mutta pahoittelee niiden toteutumista niin myöhään. "Ne olisivat toimineet paljon paremmin inflaation kiihtymistä vastaan, jos ne olisi otettu käyttöön heti energiamarkkinoiden myllerryksen alussa", hän sanoi Handelsblattille. Hän mainitsee positiivisena esimerkkinä Ranskan, jossa kaasun hintaan puututtiin aikaisemmin ja inflaatio nousi hitaammin.

Mutta koska tällaisia mullistuksia ei todennäköisesti tapahdu, käytettävissä olevien toimenpiteiden arsenaalia kannattaa silti laajentaa vastaavasti. "

https://lostineu.eu/rekordgewinne-und-inflation-warum-die-ezb-falsch-liegt/?fbclid=IwAR1SoH2wPH7w0zIt5koxQcRSsaYuyJjfgrKNwLD1565ufIn89SBNldwK8G4

10.5. 2023

Hallitusneuvottelujen vetäjän Petteri Orpon ja EK:n alaisen ETLAn toimitusjohtajan Aki Kangasharjun puheet siitä, että Suomen taloudellinen tilanne on vaikeampi kuin mitä hän on arvannutkaan, ovat jo vakava merkki siitä että neuvotteluissa on päädytty huomaamaan leikkauslinjan toimimattomuus EU:n kasvu- ja vakaussopimuksen asettamien reunaehtojen puitteissa yritettäessä parantaa Suomen velkasuhteen viitelukuja Euroopan Komission viitoittamaan uuskeynesiläiseen, so. uusliberaaliin suuntaan. Kun leikkausten ja ylipäätän BKT:n supistamisen tielle lähdetään, jokainen toimi vain pahentaa velkasuhteen viiitelukua eivätkä lisäleikkauksetkaan tuo parannusta, päinvastoin. Kun lisäksi EKP:n inflaation vastaiset toimet tarjontainflaation pysäyttämiseksi koronnostoilla vain ohjaavat yrityksiä investointien sijasta hintojen korottamiseen, leikkauslinja pahentaa edelleen tilannetta. Vientivetoinen kasvu ei näytä todennäköiseltä sekään, koska Yhdysvaltojen IRA-laki tulee väistämättä imemään suurta teollisuutta investoimaan USA:ssa eikä vanhalla mantereella. Euroopassa vastaavanlainen laki ei ole mahdollinen, koska EU:n "treatyssä" eli perussopimuksessä tällainen ohjaus on - valitettavasti - jyrkästi kielletty. Suomi pärjää vielä tämän vuoden - kiitos Marinin hallituksen tämän vuoden budjetin kasvua ja työllisyyttä vahvistavien toimien. Sitten alkaa jyrkkä syöksy kohden pohjamutia. Tilannetta pahentaa vielä Ukrainan sodan ja ilmastomuutoksen aiheuttaman teknologiamurroksen suuret taloudelliset haasteet, joihin ei pelkillä "Next Generatiuon" ohjelman käyttämättömillä avustuksilla ja velkaohjelmilla kyetä vastaamaan. Kuten täällä kommenteissa on todettu, työllisyyden parantaminen kahden hyvin nousujohteisen vuoden jälkeen leikkauksilla ja piiskaamalla ei vaikuta realistiselta tieltä. Velkaa on tehtävä lisää Euroopan tasolla ja BKT:tä supistava leikkauspolitiikka jyrkentää syöksyä alaspäin velkasuhteen prosenttimäärien lähtiessä nousuun. Lyhyesti: Suomi valitsi eduskuntavaaleissa oikeistohenkisen median ja Keskustapuolueen avustamana tuhoisan tien, jolle olisi ollut toimiva vaihtoehto Marinin hallituksen työn jatkamisen muodossa. https://www.mtvuutiset.fi/…/ekonomistit-tuleva…/8693060…

—

Ilpo Rossi kommentoi Martti Muukkosen linkittämää Mika Panzarin kuvaa valtionvelasta ja Suomen varallisuudesta:

Maaliskuun der Spiegel-lehdessä nro 13 oli juttu valtionvelasta suurimmissa keskuspankeissa; Japanin valtionvelka suhteessa BKT:een on 260% eikä korkoja olla nostamssa, USA:n valtionvelka on n. 160%, Euroopan Unionin velkasuhde on vähän yli 80%. Suomen laskennallinen velka on ilman työeläkerahastoja 72,5% eli selvästi alle eurooppalaisen keskiarvon. Esim. Saksassa vaatimaton - vähän yli 500 / euroa /kk alimmillaan 40 vuoden työsuhteesta - Rentner-työeläke maksetaan suoraan valtion budjetista. Tämä selittää Pantzarin vertausta Norjaan ja Luxemburgiin…

Ilpo Rossi kommentoi Ulla-Maaija Rajakankaan tokaisua "SDPssa on aina ollut valtataistelua, koska onneksemme meitä ei ole valettu samasta muotista. Yleispuolue meidän pitäisi olla, johon voi samaistua eri tahoilta."

Ilpo Rossi: "Sen verran voin ymmärtää tätä valtataistelukäsitettä, että esimerkiksi ehdokasasettelussa puolue-elimiin ja vaaleihin käytäntö näyttää aikaisemmasta muuttuneen. Aikaisemmin ei asetuttu itse ehdokasehdokkaaksi, vaan puolueyhdistyksen kokous asetti ehdokkaita kokouksessaan. Ehdokkuus perustui selvästi koeteltuun kansalaiskuntoon ja kokemukseen, ja ehdokkaaksi asettaminen oli osoitus tästä. Myöskään järjestön palkattu toimihenkilö ei voinut asettua ehdokkaaksi, hänhän oli jo erityisasemassa ja vastuussa tästä tehtävästään. Ilmeisesti myös kunnallisjärjestöt ja piiritoimikunnat etsivät ja hakevat ehdokkuuksia ohi puolueyhdistysten. Kyllä SDP:ssä ja sen linjauksista on viljalti erilaisia mielipiteitä ja strategisia lähtökohtia, jopa hyväksyttyjen ohjelmien kanssa ristiriidassa olevia. Omaksutun arvopohjan lähtökohdista lähestytään koko kansakuntaa ja kaikkia kansalaisia. Tämä asettaa vahvoja rajoituksia valtataistelulle."

—

Ilpo Rossi kommentoi Martti Muukkosen perjantaipostausta

Brysseliläinen bloggari "Lost in Europe" totesi eräässä postauksessaan, että Saksan valtionvelassa ei ole huomioitu sitä 200 miljardin euron erää, jonka Saksa otti käyttöön budjettinsa ulkopuolisesta "rauhanrahastosta" laittaakseen puolustuvoimansxa edes joinkinlaiseen kuntoon. Toisaalta Suomen osalta julkista tehtävää hoitavat työeläkerahastot - niiden arvo on noin 250 mrd euroa - on jätetty kokonaan BKT-laskelman ulkopuolelle, vaikka niiden avulla varmistetaan työeläkejärjestelmän suorituskyky pitkällä tähtäimellä. Hallitusneuvotteluja vetävän Orpon synkkä kuva on tarkoitushakuista teatteria, koska Kokoomuksen esittämillä toimilla saatetaan päätyä jopa kokonaistyöllisyyden huoimattavaan heikkenemiseen. Tästä kertoo BIOS-ekonomisti Jussi Ahokas Kansan Uutisille antamassaan haastattelussa... https://www.ku.fi/…/4869642-hallitus-voi-tehda-vmn….

Tekijä

Ilpo Rossi

Kuka on syyllinen inflaatioon, hintojen nopeaan ja suureen nousuun.

Venäjän sanktiot ja suurrestiu nousseet energianhinnat. Tästä seuraa mm. se että ulkomallta tulevat tuotteet, erityisesti kasvihuoneissa kasvatettavat vihannekset kuten kurkut ja tomaatit ovat kallistuneet huomattavasti. Kuitenkin, esimerkiksi kaasun hinta on jo laskenut korkeimmista luvuista, mutta jo hintoihin siirtyneety korotukset ovat jääneet - ilmeisesti pysyvästi - voimaan.

Amerikkalainen särötekasu, jonka tuotantokustannukset ovat huomattavasti venäläistä siperiankaasua korkeammat ja jonka kuljettaminen valtameren yli Amerikasta Eurooppaan tulee maksamaan n iin paljon, että kaasun hinta tule joka tapauksessa ilmeisesti moninkertaisdtumaan.

Sama kehitys koskee myös siperiasta tuotua öljyä, jotka ostetaan nyt mm. Intiasta ja kuljetetaan merityse pakotteiden hallitsemaan Eurooppaan. Se merkitsee öljyn hinnan huomattavaa kallistumista. Kaasua ja öljyä välittävät suuryritykset tekevät näillä toimilla supersuuria voittoja.

Samaan aikaan ovat viljan ja viljatuotteiden hinnat kohonneet jyrkästi, kiitos Ukrainassa käytävän sodan. Venäjä ja Ukraina tuottavat 30% maailman vehnäsadosta, jonka vientiä sekä sota että myös asetetut pakotteet ja meritien sulkemiset vaikeuttivat suuresti. Maateitse Ukrainasta tuotu vilja pudotti Puolassa ja Unkarissa viljan hintaa niin suuresti, etttä maanviljelijät ryhtyivät vastatoimiin. Tästä seurasi viljan tuonnin pysähtyminen läntiseen Eurooppaan ja paine hintojen nostamiseen edelleen. Tämä kaikki, pakotteet ja kuljetusten pullonkauluat aiheuttivat sen että leivän hinta on marketeissa noussut nopeaa vauhtia "bergauf" eli kuten vuoren rinnettä kiiveten.

Samaan aikaan ovat hinnat muillakin aloiulla nousseet kovasti, enemmän kuin mitä työtaisteluiden avulla saavutetut ja osittain hintojen nousua korvanneet palkankorotukset ovat aiheuttaneet. Nyt halutaankin saada selvitystä siihen, mikä on ollut syy tähän tarjontaonflaatioon ylisuurten hinnankorotusten muodossa.

Liittopäivöedustaja Sahra Wagenknecht avaa videollaan tätä "greedfalationiksi" kutsuttua uutta ilmiötä. Kuka on syyllinen inflaatioon, hintojen nopeaan ja suureen nousuun.

Venäjän sanktiot ja suurrestiu nousseet energianhinnat. Tästä seuraa mm. se että ulkomallta tulevat tuotteet, erityisesti kasvihuoneissa kasvatettavat vihannekset kuten kurkut ja tomaatit ovat kallistuneet huomattavasti. Kuitenkin, esimerkiksi kaasun hinta on jo laskenut korkeimmista luvuista, mutta jo hintoihin siirtyneety korotukset ovat jääneet - ilmeisesti pysyvästi - voimaan.

Amerikkalainen särötekasu, jonka tuotantokustannukset ovat huomattavasti venäläistä siperiankaasua korkeammat ja jonka kuljettaminen valtameren yli Amerikasta Eurooppaan tulee maksamaan n iin paljon, että kaasun hinta tule joka tapauksessa ilmeisesti moninkertaisdtumaan.

Sama kehitys koskee myös siperiasta tuotua öljyä, jotka ostetaan nyt mm. Intiasta ja kuljetetaan merityse pakotteiden hallitsemaan Eurooppaan. Se merkitsee öljyn hinnan huomattavaa kallistumista. Kaasua ja öljyä välittävät suuryritykset tekevät näillä toimilla supersuuria voittoja.

Samaan aikaan ovat viljan ja viljatuotteiden hinnat kohonneet jyrkästi, kiitos Ukrainassa käytävän sodan. Venäjä ja Ukraina tuottavat 30% maailman vehnäsadosta, jonka vientiä sekä sota että myös asetetut pakotteet ja meritien sulkemiset vaikeuttivat suuresti. Maateitse Ukrainasta tuotu vilja pudotti Puolassa ja Unkarissa viljan hintaa niin suuresti, etttä maanviljelijät ryhtyivät vastatoimiin. Tästä seurasi viljan tuonnin pysähtyminen läntiseen Eurooppaan ja paine hintojen nostamiseen edelleen. Tämä kaikki, pakotteet ja kuljetusten pullonkauluat aiheuttivat sen että leivän hinta on marketeissa noussut nopeaa vauhtia "bergauf" eli kuten vuoren rinnettä kiiveten.

Samaan aikaan ovat hinnat muillakin aloiulla nousseet kovasti, enemmän kuin mitä työtaisteluiden avulla saavutetut ja osittain hintojen nousua korvanneet palkankorotukset ovat aiheuttaneet. Nyt halutaankin saada selvitystä siihen, mikä on ollut syy tähän tarjontaonflaatioon ylisuurten hinnankorotusten muodossa.

Liittopäivöedustaja Sahra Wagenknecht avaa videollaan tätä "greedfalationiksi" kutsuttua uutta ilmiötä. https://www.youtube.com/watch?v=sKYf74YFL8M&t=10s

—-

Ilpo Rossi

Brysseliläinen bloggari "Lost in Europe" totesi eräässä postauksessaan, että Saksan valtionvelassa ei ole huomioitu sitä 200 miljardin euron erää, jonka Saksa otti käyttöön budjettinsa ulkopuolisesta "rauhanrahastosta" laittaakseen puolustuvoimansxa edes joinkinlaiseen kuntoon. Toisaalta Suomen osalta julkista tehtävää hoitavat työeläkerahastot - niiden arvo on noin 250 mrd euroa - on jätetty kokonaan BKT-laskelman ulkopuolelle, vaikka niiden avulla varmistetaan työeläkejärjestelmän suorituskyky pitkällä tähtäimellä. Hallitusneuvotteluja vetävän Orpon synkkä kuva on tarkoitushakuista teatteria, koska Kokoomuksen esittämillä toimilla saatetaan päätyä jopa kokonaistyöllisyyden huoimattavaan heikkenemiseen. Tästä kertoo BIOS-ekonomisti Jussi Ahokas Kansan Uutisille antamassaan haastattelussa... https://www.ku.fi/…/4869642-hallitus-voi-tehda-vmn….

Täsasä kommentoin Jussi Ahokkaan "suoria sanoja" Kansan Uutisten viikkolehdessä...

https://www.ku.fi/artikkeli/4869642-hallitus-voi-tehda-vmn-laskelmissa-100000-tyopaikkaa-tuovat-tyollisyystoimet-mutta-lopputulos-saattaa-olla-tyystin-eri-tyollisten-maara-saattaa-laskea-vaikka-50-000-hen?fbclid=IwAR07pXN42WiTveIhnVt5O3MEDHjMs0CS3tXlH9zFGuYZSCtziKFBbLDV2zg

7.5. 2023

Näyttää siltä, että EU-komissaari Jutta Urpilainen on heräämässä todellisuuteen Euroopan taloudellisten voimavarojen suhteen. Tärkeätä olisi, että Euroopan Unionin peruskirjaa - ja EKP:n perussääntöä -  voitaisiin muuttaa niin, että rahoituskanavat ovat aina auki silloin kun rahaa tarvitaan. Ja erityisen tärkeää se olisi jäsenvaltioiden demokraattisesti perusteltujen tarpeiden ja tavoitteiden suhteen - ja samalla kertaa yhtä utopistista markkinapainotteisessa Euroopan Unionissa. Urpilainen toteaa mm., että

"SUOMEN tuleva hallitus saa ensi töikseen eteensä ison EU-asian, joka herättää taatusti intohimoja. Kyse on rahasta: komissio tekee kesällä väliarvion EU:n monivuotisesta rahoituskehyksestä eli EU-budjetista ja esittää siinä yhteydessä, että EU perustaisi suvereniteettirahaston.

Rahaston ideana olisi nimensä mukaisesti vähentää EU:n riippuvuutta ulkopuolisista maista ja tukea eurooppalaista kilpailu- ja kriisinsietokykyä.

Suomi on vastustanut rahastoa tiukasti. Se kuitenkin etenee vääjäämättä, sanoo EU:n kansainvälisistä kumppanuuksista vastaava komissaari Jutta Urpilainen (sd) HS:n haastattelussa.

Urpilainen muistuttaa, että komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen on antanut monta kertaa lupauksen rahastosta, joka linkitettäisiin budjetin väliarvioon.

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000009554984.html?fbclid=IwAR1wA0XS42UBaP7xQdLcASv-UhuygTl4jM3HETkbdix64AWicG5i4ScLvYQ

5.5. 2023

Helmut Schmidt Future Prize 2023

"Helmut Schmidtin perintö muistuttaa, että demokratian ja innovaatioiden avulla voimme tehdä tulevaisuudesta valoisamman"

Suomalainen sosiaalidemokraatti Sanna Marin saa Helmut Schmidt Future Prize 2023 -palkinnon uraauurtavasta, arvopohjaisesta ja innovatiivisesta politiikastaan. Video sisältää pääministeri Sanna Marinin kiitospuheen kokonaisuudessaan.

https://www.zeit.de/video/2023-05/6326826636112/sanna-marin-through-democracy-and-innovation-we-can-make-the-future-brighter?utm_campaign=ref&utm_content=zeitde_share_link_x&utm_medium=sm&utm_source=facebook_zonaudev_ext&wt_zmc=sm.ext.zonaudev.facebook.ref.zeitde.share.link.x

Profesori Mitchell käyttää mielenkiintoista ilmaisua "Washington-konsensus" siitä ilmeisen automaattisesta toimintatavasta, jossa läntiset keskuspankit peesaavat Fedin korkopäätöksiä. Kysymys ei ole Euroopan keskuspankinkaan kohdalla todellakaan itsenäisyydestä, vaan oppikirjan mukaisesta uus-keynesiläisestä (lue:uusliberaalista) kokeilusta, jonka ympärillä suorastaan väreilee suuren epävarmuuden ilmapiiri. Eräässä toisessa blogipäivityksessään prof. Mitchell kuvailee kahta toisilleen vastakkaista makrotalouspoliittista vaihtoehtoa vuoden 2022-23 Japanin vierailunsa kannustamana. 

https://billmitchell.org/blog/?p=50560

4.5. 2023

Erich Fromm, tunnettu psykoanalyytikko, sosiaalipsykologi ja filosofi analysoi tässä haastattelussa  ihmisen tilaa läpeensä kaupallistuneessa ja mekanisoituvassa yhteiskunnassa, joka pinnallisen onnellisuuden ja  markkina-arvon säilyttävän , "katu-uskottavan"  maskin takana ilmenee epävarmuutena, pelkoina, unettomuutena, erilaisina pakomekanismeina viihteseen, kuluttamiseen, sen eri muodoissa. Jo 1950-luvulklka kirjassaan "Terve yhteiskunta" Fromm osoitti, että muille kuin ihmistä ja ihmisyyttä kunnioittavile arvoille rakennettu yhteiskunta on pohjimmiltaan vakavasti sairas...

https://www.youtube.com/watch?v=3zpz4Nj6PM8

3.5. 2023

Jättileikkauksia ei tarvita, jos yrityssektori todella aidosti panostaa vihreään siirtymään, sanoo BIOS-tutkimusyksikön ekonomisti Jussi Ahokas. Kun yksityinen sektori muuttuu investointien myötä alijäämäiseksi, julkisen sektorin pääomat kasvavat - ilman mitään leiklkauksia. Kirjanpitoidentiteetin - vastaavien ja vastattavien tasapainon - mukaan näin tapahtuu välttämättä...

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000009550732.html?fbclid=IwAR30r8ak4m8_9IT-_V43GHlUQbpKZBMteMQqAJ4Ayc5YI2nH1VTZPZ3eols

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000009550732.html?fbclid=IwAR30r8ak4m8_9IT-_V43GHlUQbpKZBMteMQqAJ4Ayc5YI2nH1VTZPZ3eols

Iltalehden jutun

 yhteydessä on linkki Sanna Marinin Helsingissä pitämäänm vappupuheeseen, jota jälkipörssin vakiokeskustelija Pia-Noora Kauppi piti tiistaiaamun lähetyksessä värittömänä ja sisällöttömänä, "paperista luettuna". Minä veikkaan, että maailmalla tätä puhetta pidetään monella tavalla järisyttävänä ja haastavana myös näihin päiviin saakka liennytyksen ja kansainvälisten jännitteiden purkamiseen tähdänneen kansanvaltaisen työväenliikkeen kannalta - tapahtumassa on selvä paradigman muutos.. Myös puheen talousosuus korosti  talouteen liittyviä ihmisarvoja ja -oikeuksia tavalla, joka jyrkästi poikkeaa nyt hallituksesta ja sen uudesta ohjelmasta neuvottelevien suurten puolueiden, Kokoomuksen ja Perussuomalaisten poliittisesta lähestymistavasta. Sanna Marin - poliittinen timantti joka herättää kunnioitusta ja arvostusta maailmalla.

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/807e6379-3cb9-49ed-bfea-98c587b29a5b?fbclid=IwAR18UlNVLQCzvjcnymh7goD_cBb3C4RFaJRO_wXcsKEQ18vquM_dbmf3WH4

—

Ilpo Rossi

Veikko Salonen Kuuluisa MMT-professori Bill Mitc hell kirjoittaa tänään blogissaan Australiassa vallassaolevan työväenpuolueen talouspoliittisesta linjasta, jota hän pitää uusliberalistisena, valtavirtaa myötäilevänä ja vahinkoa aiheuttavana. Syynä on pyrkiminrn valtiontaloudessa ylijäämien aikaansaamiseen (jota myös meidän Kokoomuksen velkojen lyhentämispolitiikka tarkoittaa): Hän kirjoittaa: "Finanssilausunto, jonka tarkoituksena on lisätä työttömyyttä ja ajaa enemmän työttömiä köyhyyteen

10. toukokuuta 202

Eilen illalla (9. toukokuuta 2023) Australian hallitus toimitti viimeisimmän julkisen talouden selvityksen (alias "Budjetti") ja takasi siten, että työttömyys nousee. Tarkoitettu huono-osaisten australialaisten elintason sabotointi. Kaikki hype koski pientä julkisen talouden ylijäämää, joka ilmoitettiin ikään kuin se olisi jonkinlainen kunniamerkki, johon poliitikot pyrkivät. Jos he menivät köyhien koteihin; jos he vierailivat julkisessa sairaalajärjestelmässä, joka on edelleen jännittynyt Covidin seurauksena jne. ja vuosien verotuksen laiminlyönnin vuoksi; jos he tutkivat ilmastotieteen tilaa; ja jos he vain avaisivat silmänsä yleisesti, he näkisivät, että julkisen talouden ylijäämä on osoitus historiamme tässä vaiheessa siitä, että tämän päivän tärkeimmät haasteet jätetään tarkoituksellisesti huomiotta. Tarpeeksi varma, Hallitus jakoi pienituloisille perheille elinkustannusapua - muutamia pennejä. Mutta ylijäämää kirjattaessa he silti kieltäytyivät nostamasta työttömyysetuuden saajia köyhyysrajan yläpuolelle ja varmistivat, että he joutuisivat edelleen samaan elämään köyhyydessä. Prioriteetit ovat kaikki vääriä, ja tämä on työväenpuolueen toinen uusliberalistinen yritys." https://billmitchell.org/blog/?p=60824

10.5. 2023

Ilpo Rossi

Toimittaja Teemu Muhonen päivän Helsingin Sanomien kirjoituksessaan:"Orpon leikkaustavoite olisi jopa viisinkertainen verrattuna Sipilän hallituksen leikkauksiin.

REALISTISESTI arvioiden siis jopa viisi miljardia Orpon lupaamasta kuuden miljardin euron tasapainottamisesta pitäisi saavuttaa suorilla menosäästöillä. Jos uusi hallitus tekisi lainkaan menolisäyksiä tai keventäisi verotusta, leikkaustarve kasvaisi entisestään.

Kyse olisi poikkeuksellisen mittavasta leikkausharjoituksesta. Esimerkiksi Juha Sipilän (kesk) hallitus leikkasi valtiovarainministeriön mukaan nettona yhden miljardin, huomautti taloustieteilijä Vesa Vihriälä. Orpon leikkaustavoite olisi siis jopa viisinkertainen.

MIKSI Orpo sanoi, että kuuden miljardin tasapainotus hoidetaan ensisijaisesti muilla keinoilla kuin suorilla säästötoimilla?

Yksi vaihtoehto on, että hallituksen muodostaja on luopumassa järeästä vaalilupauksestaan. Uusi hallitus voisi väistää suuret leikkaukset päätöksillä, joiden se itse uskoo kohentavan talouskasvua ja julkisen sektorin tehokkuutta miljardien eurojen edestä.

Ero olisi se, ettei toimille ei olisi valtiovarainministeriön vaikutusarviota: odotetut säästöt perustuisivat ennen kaikkea toiveisiin. Tällöin kuuden miljardin euron lupaus jäisi paperille, mutta Orpo olisi käytännössä luopunut siitä.

—

Ilpo Rossi

"SAK on Säätytalon neuvotteluiden keskellä rummuttanut vahvasti sen puolesta, että työttömyysturvaa ei heikennettäisi. SAK:n mukaan heikentäminen ei ole työllisyystoimi vaan leikkaus, ja sen ajoitus olisi nyt ”erittäin kehno”.

Kokoomus kertoo tavoittelevansa ansiosidonnaisen uudistuksilla kannustinloukkujen purkamista ja työllisyyden lisäämistä säästöjen ohella.

Villman huomauttaa, että ansiopäivärahojen saajat ovat pääosin melko pienituloisia.

Vuonna 2022 ennen työttömyyttä palkkatulo oli yleisimmin 2 000–2 500 euroa kuukaudessa. Toiseksi yleisin palkkaluokka oli 1 500–2 000 euroa.

– Valtaosa työllistyy nopeasti, alle puolessa vuodessa. Jos katsotaan niitä, jotka ovat olleet pidempään työttöminä, suurin osa on yli 50- tai jopa yli 60-vuotiaita.

Jos kestoa merkittävästi lyhennetään, se kohdistuu näin ollen erityisesti siihen työntekijäryhmään, jonka on vaikeampi saada uutta työtä, vaikka hakisi sitä hyvinkin aktiivisesti." https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000009573327.html

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000009574827.html?fbclid=IwAR1AMeIToVSui5XF5VPJXwvIAdW9fU0OWjVuWacOOjTQglKYDClywPf_ru4

3.5. 2023

Ilpo Rossi

TOIVO HAIMIn linkin pohjalta:

3.5.2023 11.00

Vasemmistoliiton oululainen kansanedustaja Hanna Sarkkinen peräänkuuluttaa ahneusinflaation suitsimista.

Venäjän sota Ukrainassa sekä koronaelpymiseen liittyvät ilmiöt olivat pääsyitä vuosina 2022 ja 2023 nähtyyn nopeaan hintojen nousun. Useat asiantuntijat ja muun muassa Euroopan keskuspankki ovat viime aikoina puhuneet siitä, kuinka suuryritykset pystyvät inflaation varjolla lisäämään voittomarginaalejaan ja nostamaan hintoja entisestään. Ilmiöstä käytetään nimitystä ”greedflation” eli ahneusinflaatio, ja se on noussut jo merkittäväksi hintojen nousua ajavaksi tekijäksi.

Sarkkinen kirjoitti ahneusinflaatiosta Instagramissa tiistaina. https://www.ku.fi/…/4866221-inflaatiota-eivat-kiihdyta…

2.5. 2023

Kuuluisa Modernin Monetaarisen Teorin kehittäjä ja puolestapuhuja, Helsingin Yliopiston vieraileva professori William (Bill) Mitchell kertoo maaliskuussa  2023 julkaistussa videossaan nykyisestä inflaatiosta ja sen aiheuttajista. Covid19-pandemia käynnisti suurten sairastumislukujen johdosta  keskeytyksiä ja pullonkauloja tuotannossa ja tavaratoimituksissa, jota yritykset pyrkivät korvaamaan hinnankorotuksilla.  Sota Ukrainassa ja sen syntyhistoriaan ja sodaksi puhkeamiseen liittyi koko joukko pakotteita ja vastapakotteita, jotka johtivat aluksi energian (öljy, kaasu, sähkö) voimakkaaseen hintojen nousuun. Kysymyksessä ei ole kysyntäperäinen inflaatio, joka aiheutuu mm. palkansaajien voimakkaista palkankorotusvaatimuksista ja niiden läpiajamisesta, johon tarjontapuoli vastaa hintojen korottamisella. Tällä kertaa on kyse tarjontapuolen inflaatiosta, jonka seurauksiin ei ole - pohjainflaatiota lukuunottamatta - kyetty täysin vastaamaan. Keskuspankit ovat reagoineet tähän useampaan kertaan toteutetuilla korkojen nostoilla ja videolla prof. Mitchell kuvaa sitä ajattelutapaa, jolla korkojen nousun oletetaan vaikuttavan. Korot jarruttavat investointeja ja vähentävät erityisesti kasvaneeseen kysyntään liittyviä kulutusmahdollisuuksia. Pureeko korkojen nosto myös tarjontainflaatioon? Prof. Mitchell pitää vastausta vääränä, koska se vähentää edelleen kasvun mahdollisuuksia. Poikkeuksen muodostaa Japanin keskuspankki, joka ei ole lähtenyt korkojen noston tielle, vaan on jatkanut valtion velkakirjojen osto-ohjelmaa ja pitänyt Japanin taloutta tällä tavalla vakaalla linjalla.

Voidaan tietenkin kysyä, onko juuri nyt, nousevan ja toistaiseksi pysähtymättömän inflaation oloissa oikea aika aloittaa suuri valtion menojen ja palveluiden leikkausohjelma velan prosenteissa ilmaistun määrän vähentämiseksi. Suomi ei kuulu Euroopan Unionin velkaisimpiin maihin. Erityisesti Venäjän kaasun varaan infrastruktuurinsa rakentaneet maat saattavat joutua todella lujille, koska korvaava kaasu maailmalta on sekä monin kerroin kalliimpaa ja myös - esim. USA:n tapauksessa - ympäristölle haitallisempaa. Euroopan Komissio edellyttää kuitenkin paluuta Kasvu-ja Vakaussopimuksen pakkopaitaan COVID 19 yhteydessä käyttöönotettujen helpotusten poistuessa käytöstä 2024 alusta. Sukeltaako Eurooppa taloudellisesti - ja sukeltaako Suomi sen mukana?

https://www.youtube.com/watch?v=GgGoP5SrIqk

25.4. 2023

Blogi "LostinEurope" raportoi Venäjän talouden tilasta ja sen öljyn ja kaasun tuotannon tasosta. Saksan Teollisuuden liitto BDI  vaatii mustaa listaa . Venäjän hyökkäys Ukrainaa vastaan ​​on röyhkeä kansainvälisen oikeuden rikkomus, eikä sitä pidä sietää. Siksi tuemme pakotteita . Valitettavasti niiden yrityspohjaisella täytäntöönpanolla on rajansa, koska monet valtiot eivät rankaise Venäjää. Saksan teollisuus ja Itä-Euroopan taloussuhteiden komitea vaativat siksi mustaa listaa estääkseen Venäjän ostamasta pakotteiden alaisia ​​eurooppalaisia ​​tuotteita EU:n ulkopuolisista maista. ( BDI ) Tämä  vaatimus toissijaisiin pakotteisiin tulee  Saksan kaikkia talousalueita kattavalta liitolta, joka on aina hylännyt ne toistaiseksi! BDI leikkii  tässä tulella...

Venäläiset miljardöörit ovat kasvattaneet omaisuuttaan yli puoleen biljoonaan - 500 miljardiin -  dollariin . Forbes Russian mukaan Venäjän rikkaimmat ihmiset lisäsivät varallisuuttaan viime vuonna 152 miljardilla dollarilla huolimatta lännen Ukrainan sodan aiheuttamista pakotteista . Tämä johtuu hyödykkeiden korkeista hinnoista ja toipumisesta valtavista menetyksistä, joita he kärsivät juuri sodan alkamisen jälkeen. Venäläinen Forbes listaa 110 virallista miljardööriä, mikä on 22 enemmän kuin viime vuonna. Näiden miljardöörien yhteenlaskettu varallisuus on kasvanut 353 miljardista dollarista vuonna 2022 505 miljardiin dollariin vuonna 2023. ( Business Insider )

Moskovan hallituspiirien mukaan Venäjän öljyntuotanto pysyy tänä vuonna lähes vakaana länsimaisista pakotteista huolimatta. Se on todennäköisesti 480 miljoonaa tonnia eli noin 9,6 miljoonaa tynnyriä päivässä, tiedot tunteva Venäjän hallituksen virkamiesten kertomana uutistoimisto Reutersille. Jos kaasutuotantoa lisätään, noin 520 miljoonan tonnin kokonaistuotanto jää vain hieman alle viime vuonna saavutetun 535 miljoonan tonnin. Viralliset ennusteet olettavat toistaiseksi vain 490-500 miljoonaa tonnia. Venäjän energiaministeriö ei vastannut kommenttipyyntöön. "Venäjän öljyn kysyntä on pääosin vakiintunut sodan alkaessa syntyneen shokin jälkeen",  yhdysvaltalaisen pankin JP Morganin analyytikkojen mukaan. "Odotamme kysynnän palaavan melkein sotaa edeltävälle tasolle." (Reuters)"

- Toissijaisten pakotteiden aikaansaaminen aiheuttaa paniikkia Saksan teollisuuden piirissä, koska yritystoiminnassa ei tunneta kansainvälisen solidaarisuuden periaatetta...

23.4. 2023

Kommentti Youtubevideoon “Finnish economic debate from a European perspective“

“Kun puhutaan Suomen talouskeskustelusta eurooppalaisesta perspektiivistä, on tietenkin alleviivattava että Eurooan Talousunioniin liittymisen seurauksena Suomi on menettänyt oman rahapoliittisen välineistön ja sen lisäksi Euroopan Komisio ohjaa sekä jäsenvaltioiden taloutta että sitä koskevaa keskustelua "Korjausmekanismin" perustuslakitasoisilla eettisillä ohjeilla. Valtionvarainministeriön ja myös talouden arviointineuvoston on noudatettava korjausmekan ismissa omaksuttua linjaa.  Euroopan Unionin makrotalouspolitiikka noudattaa jo 1970-luvun lopulta markkinaehtoisuuteen perustuvia periaatteita, jossa Euroopan Unioni ei ota vastuuta  valtiosta ja sen vahvistamisesta ja panostaa (Lissabonin sopimus, artikla 2, kohta 3) nimenomaan markkinan ensisijaisuuteen. Vaihtoehto nyt noudatetulle makrotalouslinjalle olisi Modernin Monetaarisen Teorian mukainen endogeeninen, omapäätöksinen raha- ja finanssipolitiikka, jossa demokraattisen valtion vahvistamisella olisi keskeinen rooli. Mikään tarpeelliseksi katsottu velkataso ei ole ongelma itsenäisen keskuspankin omaavalle Euroopan Unionille ja kaikki tarpeelliseksi katsotut hankkeet voidaan rahoittaa, koska uutta rahaa tehdään myös keskuspankin toimenpitein  uusilla velkasopimuksilla. Tunnetu MMT-professori William (Bill) Mitchell on kirjoittanut tästä Euroopan Unionin valtavasta ongelmasta 600-sivuisen kirjan historioineen nimeltä "Eurozone Dystopia: Groupthink and Denial on a Grand Scale" (2015). Kirjasta on tullut  vastikään uusi päivitys. “

19.4. 2023

Simo Niskanen

Ilpo Rossi Niin Ilpo, nyt on se politiikka sotkenut vanhuksien päivät sekaisin. Esim: vähän aikaa sitten oli vanhoja immeisiä kuntoportaille Savivuoren rinteeseen kutsuttuna. Ensin oli ollut millä jalalla astut ensimäiseen rappuseen, jos olit vallasväkeä ollut aikoinaan, niin oikealla jalalla rapulle, jos olit työtä pelkäämätön "rupusakin" edustaja, niin vasemmalla jalalla aloitus. Näin kerrottiin minulle, varmaan kertoivat, että minä uskallan ottaa kantaa hölmöläisten touhuihin. Hyvää kesän alkua sinulle Ilpo ja perheellesi myös. Kun tulet käymään täällä periferiassa (( tämä sana on saanut 200 tuhatta euroa lisää jatkaakseen mollaamista meitä vanhoja ihmisiä)) sanovat sitä Viitasaaren slogan. Ei muuta kuin teippejä liimaamaan. Siis: Vähäpätöinen, syrjäinen, tiettömien taipaleitten takana, ilman mitään tulevaisuutta. Siis: Pikkaisen parempi periferia on tämän näköine, reilut kymmenen vuotta tulevaisuudessa. Tervetuloa.

Simo Niskanen Simo, kiitos taas napakasta ja sujuvasanaisesta vastauksestasi! Eihän sen pitäisi olla ideologinen kysymys, kummalla jalalla ensimmäinen askel rapuille otetaan, eikä edes se että palvelujen hinnat ja henkilöstön määrä pidetään vähintäänkin ennallaan ja tarvittaessa nostetaan jos laki sitä vaatii. Kysymys on perustuslain mukaisesta oikeudesta saada palveluja ja tukea. Viitasaari on niin kaunis paikkakunta, että luulisi sen vetovoimatekijänä houkuttelevan täältä pääkaupunkiseudulta iältään varttunempaa väkeä asumaan ja elämään siellä elämän loppuvuodet. Eläkkeelläolevat ovat hyviä kuluttajia ja maksavat eläkkeelle jäätyään pitkään veroja palvelusten vastapainoksi. Myös eläkkeelläolevan työeläke kiertää kukkarosta toiseen vuoden aikana, siksi se pitää saada tapahtumaan omassa kaupungissa.. Tärkeätä on saada hyviä kuluttajia paikkakunnalle ja niiden mukana alkaa syntyä myös työpaikkoja. Jo pelkkä muutto kalliiksi käyvästä Helsingistä parantaisi myös eläkeläisen asemaa. Ei muuta kuin uusia vuokra-asuntoja eläkeläisille. Kaupungin kannattaisi jopa luvata muuton kustannusten korvaaminen. Pihistelyllä ei pitkälle pötkitä, mutta dynaamisella asenteella ikääntyvien kuluttajien rekrytointi kannattaa... Terveisiä vaan ikäisillemme siellä Viitasaarella...

14.4. 2023

Jyrki Oksa viestitti:

Olin Paloheimon ym. analyysiä vaaleista kuuntelemassa. Hyvä esitys. Talouspuolessa huolestuttaa minusta hoax tai misinformation, jota kokoomus-persut levittää kriisiytyneestä taloudesta. 1) näyttää siltä, että siihen uskotaan yleisesti

2) Verrattiin Suomea ja muita Pohjoismaita, joilla vähemmän valtion velkaa. Suomella noin 70%, muilla noin 30%....nyt tätä pitäisi ruotia: esim. euron syyt...muilla oma valuutta!....keneltä lainat ovat ja onko muissa valtioissa yksityistä lainaa...ym. ---Mitä 

Jyrki

3) Olisiko TSL:stä uuteen talouskoulutukseen, pitäisi luopua uskosta, että ns. asiantuntijat ja työnantajat ja kokoomus-persut saavat opastaa...vähän Ha Joon Changin hengessä, vaikka suoraankin hänen luentosarjansa suomennettuna kelpaisi, kehen ottaa yhteyttä???

Ilpo Rossi

Jyrki - kiitos mielnkiintoisesta postista! Kun verrataan Suomen ja muiden pohjoismaiden velkatasoa, kysyn, millä tavalla tilastoissa otetaan huomioon työeläkerahastot, joiden arvo pyörii tällä hetkellä n. 240 mrd:ssa eurossa. Euroopan Unionin tulkinnan mukaan ne kuuluvat julkiseen varallisuuteen, mutta hallinnointi on yksityisillä työeläkerahastoilla. Muistan kuulleeni että ne on jossakin vaiheessa poislaskettu julkisesta varallisuudesta. Jos ne otetaan huomioon, Suomen julkisen velan aste on alle 40%. Julkisesta velasta huolestuneille voi vain todeta, että EKP:n keskeinen ja ainoa tavoite on inflation hillintä ja lupaus pitä se keskimäärin 2%:ssa vuositasolla. Nyt näyttää siltä että EKP on epäonnistumassa tässä tavoitteessa. Siksi palkansaajaliikkeen onnistuneet työtaistelu- ja neuvottelutulokset yhdessä työeläkkeiden indeksien kanssa aiheuttavatn. 6%:n devalvaation eli euron arvon tosiasiallisen laskemisen. 150 mrd:n valtionvelasta tämä 6% on n. 9 mrd, mikä tarkoittaa että tosiasiallista tarvetta tällaisiin säästöihin ja leikkauksiin ei ole olemassa. Kokoomus on tässä kehittänyt omat tuulimyllynsä ja ryhtyy nyt hallituksessa tasitelemaan niitä vastaan... Muilla pohjoismailla on itsenäinen keskuspankki, jonka avulla ne kykenevät vastaamaan mihin haasteesen tahansa. Omien keskuspankkien avulla muut pohjoismaat pystyvät pitämään oman velkataseensa jopa nollassa, koska keskuspankit voivat omapäätöksisestiluoda rahaa tyhjästä, kuten sanonta kuuluu. Moderni Monetaarinen Teoria ei ole kuitenkaan täysin tavoittanut myöskään muita pohjoismaita.

—

Kirjanpidon tasapainoperiaatteen - kirkjanpitoidentiteetin - mukaan valtion velka on yritysten ja kansalaisten pääomaa. Kokoomuksen säästötavoitteet - siis valtion pääoman lisääminen - tarkoittaa kansalaisten ja yritysten köyhdyttämistä. Julkisen sektorin moninkertaistajat ovat itseasiassa vasta nyt pääsemässä käyntiin,  kun Marinin hallituksen ohjelmallinen työ alkaa tuottaa hedelmää. Kokoomuksen leikkausohjelmat ovat kontraproduktiivisia ja sellaisina täysin käsittämättömiä. Säästötoimet kohdistuvat laajalla rintamalla kansalaisiin, joiden ostovoima väistämättä heikkenee. Tämä on myrkkyä myös kansalaisten ostovoimasta ja kysynnästä riippuvalle yritystoiminnalle, erityisesti ja etenkin palvelualoilla. Konkursseja alkaa tulla ja investoinnit eivät lähde liikkeelle vaikka EKP:n korkojen nostopolitiikka pikapuolin pysähtyisikin. Juuri tätä kautta myös yritysten toimintaympäristö tulee väistämättä heikkenemään. .Oikeistohallitus jättää käyttämättä tajunnan räjäyttävän mahdollisuuden... http://ilporossi.blogspot.com/…/tajunnan-rajayttava…

Vastauksena Reijo Paanaselle 3.4. 2023  “Nyr pukkaa sinipunaa” fb-päivitykseen:

Kirjanpidon tasapainoperiaatteen - kirkjanpitoidentiteetin - mukaan valtion velka on yritysten ja kansalaisten pääomaa. Kokoomuksen säästötavoitteet - siis valtion pääoman lisääminen - tarkoittaa yritysten ja kansalaisten pääoman vähentämistä. Kun Kokoomus lisäksi haluaa vapauttaa yritykset yhteisöllisestä vastuusta, merkitsee se sitä että kansalaisyhteiskunta yksin joutuu ottamaan vastaan leikkausten ja säästötoimien aiheuttaman lisätaakan - menosa olevan kovan inflaation ja hintojen nousun lisäksi. Porvarihallituksen vähemmistöosapuolena joutuu hyväksymään myös koko joukon ikäviä ja sosialidemokratian keskeisiä arvoja vastaan toimivia linjauksia. Yhtenä todella pahana pitäisin indeksien eli automaattisten vakauttajien leikkaamista. Tosiasiassa ne - yhdessä ammattiyhdistysliikkeen melko onnistuneiden palkkataistelujen seurauksena saavat aikaan työeläkkeiden ja palkkojen nousun muodossa jo nyt n. 6%:n devalvaation, mikä alentaa samalla prosenttimäärällä valtionvelan suhteellista aroa. 150 mrd:sta summa on n. 9 mrd euroa - eli juuri se mitä leikkauksilla pitäisi saada aikaan kahden vaalikauden aikana. Kun kaksi vaalikautta on kahdeksan vuotta, ehtii siihen mukaan vielä monta indeksikorotusta ja myös palkansaajien palkkataistelua. Lisäksi muitakin keinoja on olemassa mm. korkojen maksuun. Nyt työnsä päättäneen hallituksen ohjelmalliset päätökset nostavat vielä tämän vuoden ajan työllisyyttä ja vähentävät velanoton tarvetta. Jos saataisiin Kokoomus ymmärtämään että leikkaukset ovat pahinta mahdollista myrkkyä julkista sektoria ja yritysten toimintaa edistävälle kasvupolitiikalle ja tosiasiassa lähes tarpeettomia, sinipuna voisi olla toimiva ratkaisu ilman suuria uusia yhteiskunnallisia uudistuksia.

12.4. 2023

Ilpo Rossi kommentoi Hannu Ikosen postausta koskien Social Europe verkkolehden kirjoitusta, jossa povataan Sanna marinille tärkeitä tehtäviä Euroopan Unionin johtotehtävissä:”"No, ei siellä ole vielä yhtään osaajaa ollutkaan, joten Marin kelpaa hyvin joukon jatkoksi."”

Ilpo Rossi kommentoi Hannu Ikosen postausta: “ Ainoita osaajia ovat olleet ne uusliberaalit poliitikot, jotka onnistuivat sementoimaan markkinoiden unilateraalin johtoaseman Euroopan Unionin peruskirjaan. Tässä suhteessa Euroopan Unioni ei ole sen kummempi kuin Kiinakaan, joka on sementoinut Kommunistisen puolueen autorisoidun aseman perustuslakiinsa. Kuvaavaa on, että pohjosimaisista, kansanvaltaisista hyvinvointivaltioiista ei ole vielä yksikään poliittinen toimija päässyt keskeisiin tehtäviin Euroopan Unionissa. Euroopan Unionin porvarillista ylivaltaa heijastaa käyttäytymissäännöstö, jota kutsutaan "korjausmekanismiksi". Sen mukaan oikeastaan kukaan kansallisissa tai eurooppalaisissa julkisissa tejhtävissä oleva ei saa esittää mitään korjauksia peruskirjan periaatteiden ulkopuolelta. 

Suomen Pankin pääjohtaja on valittu EKP:n riskiryhmän varapuheenjohtajaksi, kertoo Taloussanomat. .Ensimmäinen riski on toteutumassa jo tämän vuoden puolella, jos inflaatiota ei saada taltutettua ja hintatasoa palautumaan takaisin niin alas, että vuositason inflaatio jäisi "keskimäärin" kahden prosentin tasolle. Kuka uskoo todella näin käyvän? Keskuspankkipolitiikassa on Euroopassa jotakin pahasti vialla...

Voiko jokin muu tekijä tai tekijät aiheuttaa rahan devalvoitumisen - ja asettumisen suhtelliselta arvoltaan heikommal tasolle - kuin keskuspankki? Tarjiontapuolen - erityisesti läheisesti energian käyttöön liittyvien - yritysten suuret hinnankorotukset laukaisivat yhtäällä ideksikorotukset ja palkansaajaliikkeen työtaistelut, joiden seurauksena rahan arvo todellisuudessa heikkeni ellei nopeaa paluuta keskimäärin kahden prosentin inflaatioon tapahdu. Johtopäätös: markkinanm hillitön ja kenenkään estämätön voitontavoittelu yhdessä palkansaajaliikkeen välttämättömäksi käyneiden työtaistelujen kanssa näyttivät yksinoikeudella toimivalle keskuspankkipolitiikalle oman rahapolöiittisen voimansa.

Tapani Vauhkonen

Tuskinpa Suomen uudella porvarihallituksella on mitään intressiä edistää Marinin poliittista uraa, pikemminkin päinvastoin.

Vastaus Tapani Vauhkonxelle:

 Kun eurovaalien jälkeen valitaan Euroopan Unionin elimiä, valinta Eurooppaneuvoston puheennohtajaksi Michelin jälkeen, edellyttää valinta kyseisen maan hallituksen tukea tälle valinnalle. Mainitsemistasi syistä Marinin valinta tähän tehtävään -Komission puheenjohtajan tehtävästä puhumattakaan - ei taida tulla kysymykseen. Lisäksi Euroopan Unionin peruskirjaan betonoitu markkinaperusteinen perusorientoituminen syrjii kaikilla tasoilla ja myös käyttäytymissäännostön (korjausmekanismi) muodossa perinteistä pohjoismaista kansanvaltaista hyvinvointivaltiota, joten sosialidemokraatin toiminta näissä elimissä muodostaa vaikean henkilökohtaisen ja periaatteellisen ristiriidan. 

11.4. 2023

Pertti Korhosen vastauksia Helsingin Sanomien Marko Junkkarin artikkeliin uuden hallituksen muodostamisesta, Kokoomuksen leikkauspolitiiklsta ja sen tarpeellisuudesta: nämä mielipiteet on poimittu artikkelin jälkeisestä keskusteluosiosta, jossa Pertti Korhonen vastailee Kokoomuksen leikkauslistaa kiihkeästi puolustavalle Pertti Rinteelle. Lisäksi keskusteluun osallistuu Pertti Hyvärinen, joka on jokseenkin samoilla linjoilla Pertti Korhosen kanssa.

Omana kommenttina totean tässä vielä sen, että keskustelun makrotalpouspohja pysyttelee kokmonaisuudessaan ilman erityisempää kritiikkiä valtavirtatalouden ideologiosesti vaatiman pienemmän valtion ja sen sijasta markkinan isännän roolin korostamisessa. Taloudenpidon tasapainon kannalta ja kaksinkertaisen kirjanpidon edellyttämän vastaavan ja vastattavien identiteetin mukaan valtion velka on aina yritysten ja kansalaisten pääomaa - ja päinvastoin. Valtion velan lyhentäminen tarkoittaa yritysteja/tai kansalaisten velan lisäämistä. Jos yritystuista ei leikata, koko paine kohdistuu klansalaisten tuloihin ja pääomaan. Pertti Korhosen vastaukset ovat kyllä vakuutavia ilman syvempää makrpotalouden analyysiakin.

Pentti Korhonen: EU:n keskimääräinen velkasuhde (velka/BKT) on noin 100%, siis reilusti yli Suomen velkasuhteen, joka on noin 73%.

Taloustieteilijä Sixten Korkman on ilmaissut asian siten, että hän nukkuisi yönsä rauhallisin mielin, jos Suomen velkasuhde vakautetaan EU:n keskiarvon tuntumaan.

Ennen vaaleja kolme taloustieteilijää, joukossa Sixten Korkman, kertoivat näkemyksenään, ettei maamme velkaantuminen ole niin huolestuttavalla tasolla kuin on annettu ymmärtää ja velalla on myös peloteltu kansalaisia vaalien alla.

Kuten Sixten Korkman on itse todennut, niin velasta on syytä olla huolissaan, mutta sopivassa määrin. Mihinkään paniikkijarrutukseen ei ole syytä. Mikään talouden laki ei vaadi sitä, että valtion talous pitää saada tasapainoon kahdessa vaalikaudessa, näin siis ainakin Sixten Korkmanin mukaan.

---

Pentti Korhonen: Jos kerran EU:n keskimääräinen velkasuhde on noin 100% ja euromaidenkin yli 90%, niin selvää lienee, että aika moni muukin jäsenmaa Suomen ohella on jo ylittänyt tuon maagisen 60% rajapyykin, joka EU:n vakaus- ja kasvusopimuksessa on joskus muinoin paalutettu.

Ja kyllä, olisi tietenkin parempi mikäli velkasuhteemme olisi muiden Pohjoismaiden tasolla 30-40 prosentin kieppeillä. Vieläkin parempi olisi, jos olisimme tyystin velattomia ja tuskinpa kukaan panisi kovin pahakseen sitäkään, että edellisen lisäksi budjettimme olisivat säännönmukaisesti muutaman miljardin ylijäämäisiä..

Kirittävää siis on ennen kuin noihin lukemiin pääsemme. Onko meillä niin tulenpalava hoppu, että pitää leikata hyvinvointivaltio olemattomiin onkin sitten kokonaan jo toinen kysymys. Vai voisimmeko ottaa velkaantumisen taittamisessa hieman rauhallisemmin, kun velkasuhteemme ei ole kuitenkaan eurooppalaisessa katsannossa kaikkein huonoimmasta päästä nytkään?

Velalla voidaan kuitenkin saada paljon hyvää aikaiseksi. Koulutus- ja TKI-panostukset sekä vihreän siirtymän vaatimat julkiset investoinnit tulevat ensimmäisinä mieleen eivätkä sosiaali- ja terveyspalvelutkaan saisi jäädä lapsipuolen asemaan budjetteja sorvattaessa.

Onko meillä nyt malttia velkaantua tarpeeksi, jotta voisimme vaurastua myöhemmin? Vai painammeko velkajarrun pohjaan sillä seurauksella, että menetämme vihreän siirtymän tarjoamat mahdollisuudet jopa 100 miljardin vuosittaisiin vientituloihin vuoteen 2035 mennessä?

Pentti Korhonen: Kokemus on osoittanut, että suuret EU:n jäsenmaat - Saksa ja Ranska eritoten - saavat tahtonsa läpi muodossa tai toisessa. Jos siis nämä kaksi maata katsovat, että yhteiseen velkaan perustuva järjestely on välttämätön, niin muut maat seuraavat niitä. Italialla ja Espanjalla on oma lehmä ojassa, sillä ne hyötyvät suuresti yhteisvastuun kasvattamisesta korviaan myöten veloissa olevina maina.

En hetkeäkään usko, että Suomi yksinään asettuisi poikkiteloin, koska haluamme olla ratkaisuhakuinen ja yhteistyöhön kykenevä EU:n mallioppilas. Niin sanotut nuukat maat saadaan tukipakettien taakse luovilla ratkaisuilla, joista EU on tullut tunnetuksi hädän ollessa suurin. Italianhan ei esimerkiksi voi antaa sortua velkojensa alla, koska se voisi pahimmassa tapauksessa jopa kaataa eurojärjestelmän.

Seuraavan neljän vuoden aikana - jos siis Orpon hallitus niin kauan pystyssä ylipäätään edes pysyy, jota itse pidän sangen epätodennäköisenä - tulee melko varmasti muutama vakava EU-kriisi, jotka horjuttavat hallitusta pahasti. Perussuomalaiset eivät populistipuolueena ole tottuneita kantamaan vastuuta ja tekemään raskaita päätöksiä. Perussuomalaisten rivit tulevat hajoamaan pahasti vaalikauden aikana, joka voi johtaa puolueen hajoamiseen kahtia. Tällöin menettää Orpon hallitus eduskunnan enemmistön tuen ja joutuu jatkamaan vähemmistöhallituksena. Toinen vaihtoehto on hallituksen ero ja uudet vaalit, joka olisi varmaan selkeintä ja demokraattisen järjestelmämme uskottavuuden kannalta toivottavinta.

En hetkeäkään usko, että Suomi yksinään asettuisi poikkiteloin, koska haluamme olla ratkaisuhakuinen ja yhteistyöhön kykenevä EU:n mallioppilas. Niin sanotut nuukat maat saadaan tukipakettien taakse luovilla ratkaisuilla, joista EU on tullut tunnetuksi hädän ollessa suurin. Italianhan ei esimerkiksi voi antaa sortua velkojensa alla, koska se voisi pahimmassa tapauksessa jopa kaataa eurojärjestelmän.

–

8.4. 2023

7. huhtikuuta vuonna 1957 on minulle tärkeä päivä. Silloin kävelin keväisenä sunnuntaina 6 km. sotainvalidi Akseli Väisäsen kotiin Viitasaaren Ilmolahdella. Siellä pidettiin Ilmolahden Sos.-dem. työväenyhdistyksen vuosikokousta ja halusin liittyä yhdistyksen jäseneksi. Olisin liittynyt jo vuotta aikaisemmin, mutta en tiennyt kokousaikaa ja luulin että liittyminen edellyttää kokouksessa tapahtuvaa ilmoittautumista. Ei silloinkaan paikalla ketään muita nuoria ollut, oli vain kokeneita vanhempia miehiä ja naisia, kunnanvaltuutettu, lautamies ja väkeä arkisen aherruksen keskeltä. Minut hyväksyttiin jäseneksi, mutta jäsenyys merkittiin alkavaksi seuraavan täyden kuun alusta eli 1.5. 1957. Minut valittiin hetimmiten yhdistyksen sihteeriksi ja se jännitti ihan suunnattomasti.

Tuosta ajasta tulee nyt kuluneeksi 66 vuotta. Yhteiskunnallinen uudistustyö on jatkuvaa puurtamista pitkään kestävänä prosessina, joka etenee vain sitä mukaa kuin kansa on valmis hyväksymään uudet, yhteistä hyvinvointia tavoittelevat ulottuvuudet. Mukaanlähtemiseni tapahtui aikana, jolloin sosialidemokratia oli ulkopoliittisessa paitsiossa ja jossa lähinnä poliittisen oikeiston taholta väitettiin, että meillä ei ole varaa yhteiskunnallisiin uudistuksiin. Kaikesta huolimatta on saatu paljon aikaan, Suomi on selvästi pohjoismainen hyvinvointivaltio jossa on hyvä elää. Nyt taas väitetään, että meilä ei ole varaa hyvinvointivaltioon ja että on säästettävä ja heikennettävä jo saavutettua sosiaaliturvaa, yhteiseksi turvaksi luotuja indeksejä ja että on patistettava kansalaisia ottamaan vastaan mitä työtä tahansa ja millä ehdoilla hyvänsä. Tällä kertaa kuitenkin puolustamme kansanvaltaista hyvinvontivaltiota huomattavasti korkeammalla tasolla kuin 66 vuotta sitten. Kuinkahan alas nyt mennään?