Illuusion kahleissa?

Olen seurannut vuoden verran taloustutkija Jussi Ahokkaan keskuspankkikapitalismia analysoivaa perjantaikirjettä. Jussi Ahokas on toinen kirjan "Rahatalous kuntoon - irti kurjistavasta talopuspolitiikasta" kirjoittajista, jota voi pitää Modernin Monetaarisen Teorian ensimmäisenä suomenkielisenä tienraivaajateoksena. Tämän teorian yksi keskeisiä oivalluksia on se, että keskuspankin avulla itsenäistä raha- ja finanssipolitiikkaa toteuttava valtio ei voi koskaan ajautua konkurssiin. Toinen, juuri tähän aikaan sopiva ja sotatilanteen jossakin määrin kyseenalaistava väite on se, että raha- ja finanssipolitiikka ei oikein toteutettuna eli resursseihin oikein mitoitettuna aiheuta inflaatiota, mitä se ei ole tehnyt nytkään vaikka Venäjältä tuleva energia onkin huimasti kallistunut eurooppalaisen energiariippuvuuden johdosta. Kysyä kuitenkin voidaan, onko eurooppalainen ja ennenkaikkea Euroopan Unionin ja sen keskuspankin EKP:n raha- ja finanssipolitiikka kykenevä vastaamaan ajan suuriin haasteisiin. Euroopan valuuttaunioni muodostaa nimittäin tietynlaisen poikkeuksen suurten keskuspankkien joukossa siksi, että sille on tietoisesti perussäännöissä asetettu tiukkoja rajoituksia kasvu- ja vakaussopimuksen eli ns. Maastrichtin sopimuksen ja sen lisäysten muodossa.

Keskeinen kysymys on, voiko Euroopan komission ja EKP:n johtama raha- ja finanssipolitiikka vastata ajan suuriin haasteisiin? Toinen tärkeä kysymys on, seuraavatko muut keskuspankit - esimerkiksi Venäjän tai Kiinan keskuspankit automaattisesti samoja sääntöjä joita Euroopan Unioni noudattaa? Väärä ja puutteellinen analyysi näissä kysymyksissä saattaa iskeä bumerangina takaisin Ukrainan sodan ja Venäjän tässä yhteydessä tekemien aluevaltausten johdosta tehtyihin sanktioihin ja niihin liittyviin sodan ja valtausten päättymisodotuksiin.

Keskuspankkikapitalismin rajoitteet korostuvat kriisien aikana. Euroopan Valuuttaunionin ja sen keskuspankin EKP:n osalta tämä on näkynyt jo Korona-pandemian aiheuttaman kriisin hoidossa. Jouduttiin tekemään erityisolosuhteita koskevaan artiklaan - tämä artikla viittaa erityisesti luonnonkatastrofeihin - perustuva "ainutkertainen päätös" "Next Generation" tuki- ja velkapaketista, jonka vaikutukset alkavat vähitellen näkyä mm. jäsenvaltioiden tavallista parempana maksuvalmiutena koronarasitteista huolimatta. Oireryhmään kuului myös se piirre, että tätä koronatukipakettia päätettiin suunnata laajasti myös Euroopan Unionin ympäristö- ja digitalisaatiohankkeisiin. Perussäännöt ovat edelleen ennallaan ja nyt paineita koronaepidemian jatkumisen lisäksi aiheuttaa Venäjän Ukrainassa aloittama sota. Sota ja Ukrainan tukeminen tässä tilanteessa on yksi ulottuvuus, joka tulee vaatimaan Ukrainan kanssa vuonna 2014 (vastoin silloin laillisissa vaaleissa valitun hallituksen tahtoa) assosiaatiosopimuksen solmineelta Euroopan Unionilta mittavia ponnistuksia sopimuksen sisältämien talousarkkitehtuurimuutosten lisäksi myös jälleenrakennuksen muodossa - viimeisimmät arviot ovat muistaakseni 60 mrd:n euron luokkaa. Tämän lisäksi Euroopan Unionin asettamat talouspakotteet iskevät laajasti kaikkiin Euroopan Unionin kansalaisiin sodan aiheuttaman tarjontainflaation ja hintojen kallistumisen muodossa. Uusliberaalille arvopohjalle rakennettu Euroopan Unionin konsolidoitu perussopimus, joka asettaa pysyvät, ehdottomat ja lisäksi sanktioidut rajat sekä jäsenvaltioiden budjettien kasvulle että velkaantumiselle, ei ole nykymuodossaan kykenevä vastaamaan ajan suuriin haasteisiin. . Tämä aika osoittaa, kuinka mielettömän suuri virhe tehtiin, kun tällaisia strategisia rajoituksia istutettiin maailman tappiin muuttumattomaksi oletettuun peruskirjaan. Vilkkaalla mielikuvituksella voidaan tietysti rakentaa erilaisia kiertoteitä ja samalla vahingoittaa Euroopan Unionin oikeusvaltioperiaatetta myös Unionin itsensä tasolla, mutta parempi ratkaisu olisi konsensuspäätöksellä luopua peruskirjan keskuspankin toimintaa rajoittavista monetarisista rajoitteista ja sallia myös Euroopan Komissiolle finanssipoliittinen, poliittista demokratiaa vahvistava toimintavapaus. Tällöin voitaisiin poikkeusoloissa paremmin vastata mm. nyt syntyneen tarjontainflaation - ei siis liiallisen palkkojen nousun - aiheuttamiin haasteisiin. Edelleen siis pätee dynaamisen monetaarisen makrotalouslähestymistavan keskeinen periaate: keskuspankin omaava yhteisö tai valtio ei voi ajautua maksukyvyttömyyteen tai finanssipoliittiseen avuttomuuden tilaan.

Keskuspankkikapitalismi Euroopan Unionin ja Valuuttaunionin osalta on nimenomaan yritysintressiin perustuvaa kapitalismia, jossa sen keskeiset uskomukset raha- ja finanssipolitiikasta on vastoin pluralistisen demokratian periaatteita upotettu suoraan pysyväksi tarkoitettuun peruskirjaan. Tästä seuraa, että Euroopan Unioni ei voi sääntöjensä mukaan käyttää oikeastaan ollenkaan raha- ja finanssipolitiikkaa työvälineenään muilta osin kuin luomalla sanktioiden - siis rangaistusten - varaan rakennettua jäsenvaltioiden talouspolitiikan valvontaa ja ohjausta. Minusta näyttää siltä että meillä omaksuttu pitkien aikavälien kehysbudjetointi on tarkoitettu pitämään hallitukset aisoissa ja EU:n sanelemassa talouskarsinassa vaaleista ja hallituksen väristä riippumatta. Nykyisessä, koronapandemian lisäksi nousseessa uudessa haasteessa, Venäjän aloittaman sodan pysäyttämisessä Euroopan Unioni luottaa median tukemana vahvasti siihen, että ennenpitkää sanktiot vaikuttavat ja Venäjä joutuu polvistumaan Euroopan Unionin vaatimusten edessä. On kuitenkin muistettava, että myös Venäjällä on oma itsenäinen keskuspankkinsa ja siihen pätee samat periaatteet kuin mihin hyvänsä oman keskuspankin omaavaan makrotalousvaltioon. Venäjä voi rahoittaa pelkästään keskuspankkinsa toimin EKP:n määrällisen elvytyksen tavoin kaikkia yrityksiään, helikopterirahalla kansalaisiaan ja myös sodankäyntiä tukemalla Putinin hallituksen finanssipolitiikkaa mielin määrin. Tiedossa on että Venäjän keskuspankin hallinnossa on jo nyt Modernin Monetaarisen Teorian tuntijoita. 

Tässä astuu kuvaan myös MMT:n ideologisesti neutraali piirre - modernia makrotalouspolitiikkaa voidaan käyttää niin hyviin kuin huonoihinkin tarkoituksiin. Tänä päivänä näyttää siltä, että makrotalouden uusia ulottuvuuksia voidaan käyttää myös asevarusteluun ja sotilaallisen eskalaation kiihdyttämiseen. Kun kuvaan tulee lisäksi Kiinan, Intian ja muiden EU:n ja USA:n määräysvallan ulkopuolella olevien maiden kautta kanssa käytävä kauppa vaikkapa tavaravaihtona rahaliikenteen jäädytysten ulkopuolella, voidaan sanoa että EU:n ja USA:n sanktioiden tavoite ei tule ilmeisesti onnistumaan. Kansalaisten epätoivo ja suuttumus sanktioiden koettelemassa Euroopassa elintason romahtaessa on vaikeasti pidäteltävä kansanliike - Ranskassa ollaan jo nyt lähellä tällaista vastakkainasettelua. Lisäksi USA:n poliittinen tilanne on myös epävakaa - marraskuussa on odotettavissa täytevaalit, jotka saattavat keikauttaa läntisten arvojen keskeisen globaalin puolustajan politiikan mihin suuntaan tahansa. Muutamista onnistuneista toimista huolimatta USA:n keskuspankkipolitiikka ei näytä kovin rationaaliselta muusssa mielessä kuin siinä, että makrotaloudellisia suunnitelmia ja toimia ei etukäteen paljasteta.

Jo Korona-pandemian hoitoon tarkoitettujen toimenpiteiden voimaansaattaminen hipoi kyseenalaisella tavalla oikeusvaltioperiaatteen mukaista toimintaa itse Unionin tasolla. Erityisesti Saksa asetti  tiukkoja ehtoja sille, että tuki- ja lainapaketin varjolla Euroopan Koimissio ei saa puuttua Saksan valtion itsenäiseen budjettipolitiikkaan. Saksan perustuslakituomioistuin taipui lopulta Euroopan Unionin ja eurooppaoikeuden tulkintaan EU-lainsäädännön autoriteetista suhteessa jäsenvaltioiden perustuslakeihin. Tosin Euroopan Komissio harjoittaa edelleen kasvu- ja vakaussopimuksen mukaista velkajarruohjausta suhteessa jäsenvaltioihin ja myös Saksaan. Saksan tilannetta tässä suhteessa helpottaa vain se, että koko velkajarrustrategia on kotoisin Saksan perustuslaista, jossa se muodosti aikanaan vastauksen jo 1920-luvulla syntyneelle saksalaisten kokemalle inflaatiopelolle sekä tietenkin ideologisen esteen DDR-tyyppiselle valtiokeskeiselle ja tehottomana pidetylle sosialistisena pidetylle makrotalouspolitiikalle. Harvemmin on kuitenkin puhuttu siitä, että estäessään vahvan julkista sektoria ja vahvaa valtiota tukevan politiikan on Euroopan Unionissa asetettu peruskirjatasoisia esteitä pohjaismaisen sosialidemokratian vaalimalle hyvinvointivaltiopolitiikalle. Kun Euroopan Unionissa arvostellaan autoritaarisia valtioita ja niiden perinteistä yksityisomistukseen perustuvaa kapitalismia rajoittavasta politiikasta, unohdetaan se että Euroopan Unionin peruskirja omalta osaltaan asettaa demokraattisen valtion ja julkiset hyvinvointirakenteet toissijaiseen ja vahvasti kontrolloituun asemaan yhteisen hyvinvoinnin ja vahvojen kollektiivisten rakenteiden luomisessa. Tämä rakenteellinen ja hengeltään autoritaarinen perusvika rampauttaa suuresti eurooppalasita makrotalouspolitiikkaa ja tekee koko Unionista äärimmäisen haavoittuvan pandemian ja sodankaltaisissa poikkeusolosuhteissa. Utopiasta saattaa näillä asetelmilla tulla eurooppalainen dystopia, kuten  tunnettu MMT-professori Bill Mitchell on laajassa eurooppalaista makrotalouspolitiikkaa käsittelevässä kirjassaan todennut.

Lisäys 25.4. 2022

Onko Eurooppa valmis sotaan, jota yhä kiristyvät sanktiot ja vaatimus raskaiden aseiden ottamisesta käyttöön Ukrainan tukemisessa tarkoittavat? Liittokansleri Olaf Scholz näyttää suhtautuvan kielteisesti tähän USA:n kiihdyttämään ja  eurooppalaisten haukkojen ehkä jopa hallituskriisillä tavoittelemaan vaatimukseen syvemmästä sotkeutumisesta Ulkrainassa käytävään sotaan. Saksan oma armeija on ajettu alas ja asevarastot on pienennetty minimiin. Vanhojen  panssarivaunujen aseisiin ei ole enää edes ammuksia saatavissa. Perustuslain mukainen velkajarrupolitiikka tarkoittaa sitä, että myös Saksan  julkinen sektori toimii tavallaan säästölieklillä. Mielestäni Saksa nykymuodossaan ja historiallisen painolastinsa vuoksi ei ole valmis sodan eskaloitumiseen. Kun Euroopan Unionin perusrakenne Maastrichtin sopimuksen mukaisene velkajarruineen on hyvin samansuuntainen Saksan talousrakenteen kanssa, mahdollisuudet sodan kiihdyttämisen NATO-liittoutumasn kautta näyttävät nekin epävarmoilta. Koville puheille ei ole kunnon katetta markkinaliberalismin heikentämissä eurooppalaisissa valtioissa. USA:n tavoitteena ei todennäköisesti uhkailuista huolimatta ole ryhtyminen täysimittaiseen sotaan Venäjän kanssa, vaan luoda otolliset olosuhteet   amerikkalaisen energian markkinoille Euroopassa. Vesisärötyksen avulla koottava öljy ja kaasu ovat myrkkyä ympäristölle ja uskon tämän myös merkitsevän vihreiden tukea Scholzen pidättyväiselle politiikalle. Vapaiden demokraattien kohdalla on kysymys hallitusneuvotteluissa asetetusta ehdottomasta vaatimuksesta velkajarrun noudattamiseen, joten en usko Saksan liberaalien suostuvan kovinkaan helposti kierrosten koventamiseen Ukrainan sodassa. Onko Venäjä ylipäätään pysäytettävissä asevarustelua ja sanktioita lisäämällä? Jo nyt on kuitenkin merkkejä siitä että palopesäkkeitä syntyy tässä 'sotilasteknisessä operaatiossa' (sodan aloittaminen on kielletty Venäjän perustuslaissa) myös Ukrainan  ulkopuolella...

Keskuspankkikapitalismi Euroopan Unionin ja Valuuttaunionin osalta on nimenomaan kapitalismia, jossa sen keskeiset uskomukset raha- ja finanssipolitiikasta on vastoin pluralistisen demokratian periaatteita upotettu suoraan pysyväksi tarkoitettuun peruskirjaan. Tästä seuraa, että Euroopan Unioni ei voi sääntöjensä mukaan käyttää oikeastaan ollenkaan raha- ja finanssipolitiikkaa työvälineenään muilta osin kuin luomalla sanktioiden - siis rangaistusten - varaan rakennettua jäsenvaltioiden talouspolitiikan valvontaa ja ohjausta. Minusta näyttää siltä että meillä omaksuttu pitkien aikavälien kehysbudjetointi on tarkoitettu pitämään hallitukset aisoissa ja EU:n sanelemassa talouskarsinassa vaaleista ja hallituksen väristä riippumatta. Nykyisessä, koronapandemian lisäksi nousseessa uudessa haasteessa, Venäjän aloittaman sodan pysäyttämisessä Euroopan Unioni luottaa median tukemana vahvasti siihen, että ennenpitkää sanktiot vaikuttavat ja Venäjä joutuu polvistumaan Euroopan Unionin vaatimusten edessä. On kuitenkin muistettava, että myös Venäjällä on oma itsenäinen keskuspankkinsa ja siihen pätee samat periaatteet kuin mihin hyvänsä makrotalouskokonaisuuteen. Venäjä voi rahoittaa pelkästään keskuspankkinsa toimin EKP:n määrällisen elvytyksen tavoin kaikkia yrityksiään, helikopterirahalla kansalaisiaan ja myös sodankäyntiä tukemalla Putinin hallituksen finanssipolitiikkaa mielin määrin. Tiedossa on että Venäjän keskuspankin hallinnossa on jo nyt Modernin Monetaarisen Teorian tuntijoita. Tässä astuu kuvaan myös MMT:n ideologisesti neutraali piirre - modernia makrotalouspolitiikkaa voidaan käyttää niin hyviin kuin huonoihinkin tarkoituksiin. Tänä päivänä näyttää siltä, että makrotalouden uusia ulottuvuuksia voidaan käyttää myös asevarusteluun ja sotilaallisen eskalaation kiihdyttämiseen. Kun kuvaan tulee lisäksi Kiinan, Intian ja muoiden EU:n ja USA:n määräysvallan ulkopuolella olevien maiden kautta kanssa käytävä kauppa vaikkapa tavaravaihtona rahaliikenteen jäädytysten ulkopuolella, voidaan sanoa että EU:n ja USA:n sanktioiden tavoite ei tule ilmeisesti onnistumaan. Kansalaisten epätoivo ja suuttumus sanktioiden koettelemassa Euroopassa elintason romahtaessa on vaikeasti pidäteltävä kansanliike - Ranskassa ollaan jo nyt lähellä tällaista vastakkainaettelua. Lisäksi USA:n poliittinen tilanne on myös epävakaa - marraskuussa on odotettavissa täytevaalit, jotka saattavat keikauttaa läntisten arvojen keskeisen globaalin puolustajan politiikan mihin suuntaan tahansa. Muutamista onnistuneista toimista huolimatta USA:n keskuspankkipolitiikka ei näytä kovin rationaaliselta muusssa mielessä kuin siinä, että makrotaloudellisia suunnitelmia ja toimia ei etukäteen paljasteta.

Keskuspankkikapitalismi Euroopan Unionin ja Valuuttaunionin osalta on nimenomaan kapitalismia, jossa sen keskeiset uskomukset raha- ja finanssipolitiikasta on vastoin pluralistisen demokratian periaatteita upotettu suoraan pysyväksi tarkoitettuun peruskirjaan. Tästä seuraa, että Euroopan Unioni ei voi sääntöjensä mukaan käyttää oikeastaan ollenkaan raha- ja finanssipolitiikkaa työvälineenään muilta osin kuin luomalla sanktioiden - siis rangaistusten - varaan rakennettua jäsenvaltioiden talouspolitiikan valvontaa ja ohjausta. Minusta näyttää siltä että meillä omaksuttu pitkien aikavälien kehysbudjetointi on tarkoitettu pitämään hallitukset aisoissa ja EU:n sanelemassa talouskarsinassa vaaleista ja hallituksen väristä riippumatta. Nykyisessä, koronapandemian lisäksi nousseessa uudessa haasteessa, Venäjän aloittaman sodan pysäyttämisessä Euroopan Unioni luottaa median tukemana vahvasti siihen, että ennenpitkää sanktiot vaikuttavat ja Venäjä joutuu polvistumaan Euroopan Unionin vaatimusten edessä. On kuitenkin muistettava, että myös Venäjällä on oma itsenäinen keskuspankkinsa ja siihen pätee samat periaatteet kuin mihin hyvänsä makrotalouskokonaisuuteen. Venäjä voi rahoittaa pelkästään keskuspankkinsa toimin EKP:n määrällisen elvytyksen tavoin kaikkia yrityksiään, helikopterirahalla kansalaisiaan ja myös sodankäyntiä tukemalla Putinin hallituksen finanssipolitiikkaa mielin määrin. Tiedossa on että Venäjän keskuspankin hallinnossa on jo nyt Modernin Monetaarisen Teorian tuntijoita. Tässä astuu kuvaan myös MMT:n ideologisesti neutraali piirre - modernia makrotalouspolitiikkaa voidaan käyttää niin hyviin kuin huonoihinkin tarkoituksiin. Tänä päivänä näyttää siltä, että makrotalouden uusia ulottuvuuksia voidaan käyttää myös asevarusteluun ja sotilaallisen eskalaation kiihdyttämiseen. Kun kuvaan tulee lisäksi Kiinan, Intian ja muoiden EU:n ja USA:n määräysvallan ulkopuolella olevien maiden kautta kanssa käytävä kauppa vaikkapa tavaravaihtona rahaliikenteen jäädytysten ulkopuolella, voidaan sanoa että EU:n ja USA:n sanktioiden tavoite ei tule ilmeisesti onnistumaan. Kansalaisten epätoivo ja suuttumus sanktioiden koettelemassa Euroopassa elintason romahtaessa on vaikeasti pidäteltävä kansanliike - Ranskassa ollaan jo nyt lähellä tällaista vastakkainaettelua. Lisäksi USA:n poliittinen tilanne on myös epävakaa - marraskuussa on odotettavissa täytevaalit, jotka saattavat keikauttaa läntisten arvojen keskeisen globaalin puolustajan politiikan mihin suuntaan tahansa. Muutamista onnistuneista toimista huolimatta USA:n keskuspankkipolitiikka ei näytä kovin rationaaliselta muusssa mielessä kuin siinä, että makrotaloudellisia suunnitelmia ja toimia ei etukäteen paljasteta.

• Tykkää

Keskuspankkikapitalismi Euroopan Unionin ja Valuuttaunionin osalta on nimenomaan kapitalismia, jossa sen keskeiset uskomukset raha- ja finanssipolitiikasta on vastoin pluralistisen demokratian periaatteita upotettu suoraan pysyväksi tarkoitettuun peruskirjaan. Tästä seuraa, että Euroopan Unioni ei voi sääntöjensä mukaan käyttää oikeastaan ollenkaan raha- ja finanssipolitiikkaa työvälineenään muilta osin kuin luomalla sanktioiden - siis rangaistusten - varaan rakennettua jäsenvaltioiden talouspolitiikan valvontaa ja ohjausta. Minusta näyttää siltä että meillä omaksuttu pitkien aikavälien kehysbudjetointi on tarkoitettu pitämään hallitukset aisoissa ja EU:n sanelemassa talouskarsinassa vaaleista ja hallituksen väristä riippumatta. Nykyisessä, koronapandemian lisäksi nousseessa uudessa haasteessa, Venäjän aloittaman sodan pysäyttämisessä Euroopan Unioni luottaa median tukemana vahvasti siihen, että ennenpitkää sanktiot vaikuttavat ja Venäjä joutuu polvistumaan Euroopan Unionin vaatimusten edessä. On kuitenkin muistettava, että myös Venäjällä on oma itsenäinen keskuspankkinsa ja siihen pätee samat periaatteet kuin mihin hyvänsä makrotalouskokonaisuuteen. Venäjä voi rahoittaa pelkästään keskuspankkinsa toimin EKP:n määrällisen elvytyksen tavoin kaikkia yrityksiään, helikopterirahalla kansalaisiaan ja myös sodankäyntiä tukemalla Putinin hallituksen finanssipolitiikkaa mielin määrin. Tiedossa on että Venäjän keskuspankin hallinnossa on jo nyt Modernin Monetaarisen Teorian tuntijoita. Tässä astuu kuvaan myös MMT:n ideologisesti neutraali piirre - modernia makrotalouspolitiikkaa voidaan käyttää niin hyviin kuin huonoihinkin tarkoituksiin. Tänä päivänä näyttää siltä, että makrotalouden uusia ulottuvuuksia voidaan käyttää myös asevarusteluun ja sotilaallisen eskalaation kiihdyttämiseen. Kun kuvaan tulee lisäksi Kiinan, Intian ja muoiden EU:n ja USA:n määräysvallan ulkopuolella olevien maiden kautta kanssa käytävä kauppa vaikkapa tavaravaihtona rahaliikenteen jäädytysten ulkopuolella, voidaan sanoa että EU:n ja USA:n sanktioiden tavoite ei tule ilmeisesti onnistumaan. Kansalaisten epätoivo ja suuttumus sanktioiden koettelemassa Euroopassa elintason romahtaessa on vaikeasti pidäteltävä kansanliike - Ranskassa ollaan jo nyt lähellä tällaista vastakkainaettelua. Lisäksi USA:n poliittinen tilanne on myös epävakaa - marraskuussa on odotettavissa täytevaalit, jotka saattavat keikauttaa läntisten arvojen keskeisen globaalin puolustajan politiikan mihin suuntaan tahansa. Muutamista onnistuneista toimista huolimatta USA:n keskuspankkipolitiikka ei näytä kovin rationaaliselta muusssa mielessä kuin siinä, että makrotaloudellisia suunnitelmia ja toimia ei etukäteen paljasteta.

• Tykkää

•