maanantai 8. marraskuuta 2021

Kuinka tästä eteenpäin?

 Hallituskausi on puolivälissä ja nyt varmankin aletaan pohtia, mitä voidaan ja mitäolisi tehtävä loppuhallituskaudella. Aivan varmaan aloitetaan pohdiskella myös sitä, mitkä olisivat niitä keskeisiä strategisia tehtäviä, joihin olisi panostettava seuraavalla nelivuotiskaudella. Mitä tehdään taloudessa? Aletaanko säästämään ja maksamaan velkoja takaisin? Vai tavoittelemmeko uutta ja vahvempaa taloudellista roolia koko Euroopalle? Mitä tehdä yhä pirstalöeisemmaksi ja rikkonaisemmaksi käyvälle poliittiselle keskustelulle sosiaalisessa mediassa. Miten kehittää mediaa ja julkista sanaa moniarvoiseen, demokrattiseen suuntaan. Miten herättää valistunut kansalaisuus ja usko demokratiaan tästä eteenpäin?

Mitä tulee makrotalouteen ja talouteen ylipäätään, olen rehtori Väinö Liukkosen ajan Työväen Akatemian kasvatti. Ensimmäinen ensi  kertaa hänen luentojensa pohjalta ymmärsin, että vahva kansanvaltainen valtio on se voima jonka varaan sosialidemokratian "demokraattinen sosialismi" rakentuu. Nykyhallituksen työhön olen vahvemman valtion puolestapuhujana ja toteuttajana monella tapaa tyytyväinen. Tämän hallituskauden aika on "historiallinen akkuna" hyvinvointiuudistuksille avautunut uudelleen sitten 1970-luvun ja tässä tämä hallitus jää historiaan suurena kansanvaltaisen hyvinvointivaltion kehittäjänä. Vastaavaa uutta harppausta ei taida elinaikanani enää tapahtua, joten toivon, että tämä hallituspohja voisi viedä tämän hallituskauden ohjelmakauden loppuun asti ja saisi edelleen jatkokauden lisää. Nämä historialliset jaksot tuppaavat jäämään lyhyiksi opposition ja median painostuksen alla. varmasti tätä paineet keskeytetään, ja uusia ohjelmallisia voidaan valita.

Sitten muutama kommentti hallituskauden lopun ja seuraavan hallituskauden strategiasta.

 Keskeisin kysymys liittyy loppukauden hyvinvointiuudistusten toteuttamiseen ja rahoittamiseen. Kun Euroopan keskuspankki on sitoutunut keskeisesti inflaation ja korkojen kurissapitämiseen ja  on siinä myös onnistunut, paluuta 2010-luvun alun kurjistavaan, austeristiseen politiikkaan ei ole odotettavissa.  Sosialidemokratia voi mielestäni tässä suhteessa luottaa Euroopan Keskuspankin  rahapolitiikkaan. Korot eivät lähivuosina nouse ja siksi velkaa on rohjettava ottaa. Keskeisenä perusteena voidaan pitää hallituksen lisämenoarvion yhteydessä annettua valtioneuvoston tiedotetta, jonka mukaan jo tämän vuoden loppuun mennessä valtion velka suhteessa BKT:hen asettuu 55 prosenttiyksikön tasolle. Tämä on suorastaan hurja, dramaattinen saavutus. Olen odottanut että näin tulee tapahtumaan tämän hallituskauden aikana. Se että se tapahtuu näin nopeasti, kertoo valtion ja ylipäätään julkisen sektorin talouteen liittyvistä moninkertaistajista (multiplliers). Tämä tilanne vie käytännössä opposition talouspolitiikalta - etukäteissäästämiseltä ja velanoton välttämiseltä - jalat kokonaan alta.

Perusteena, endogeeniselle (omapäätöksiselle) talouspolitiikalle voidaan pitää myös Euroopan makrotalouspolitiikassa tapahtumassa olevaa muutosta. EKP:n määrällinen elvytys - joka on jatkunut jo seitsemän vuotta - on monetaarinen, rahapoliittinen ulottuvuus ja samalla osa tätä modernia monetaarista lähestymistapaa. Finanssipolitiikassa se tarkoittaa Euroopan Komission valtuuksien laajentamista suurten hankkeiden toteuttamisessa, joita ovat tunnetusti Ilmasto, digitalisaatio ja näihin liittyvä murtautuminen uudelle sähkötekniselle tasolle teollisuudessa, kaupassa, logistiikassa ja liikenteessä. Europpan Unionin on kyettävä vastaamaan myös Kiinan "Belt and Road" makrotalouspolitikkaan erityisesti suhteessa Afrikkaan, koska valtavista massamuuttoaalloista on päästävä eroon.

Euroopan Unionin konsolidoitu peruskirja on rakenteeltaan ideologinen konsepti, joka strategiassaan antaa etusijan 'mahdollisimman kilpailukykyiselle markkinalle' ja samalla toissijaistaa ja syrjii demokraattista julkista rakennetta. Peruskirjan muuttaminen siten, että kansavaltainen hyvinvointivaltio nousisi sille kuuluvaan asemaan johtavana kehittämisen ja muutoksen voimana, ei ole mahdollista, koska konsolidoidun peruskirjan muuttaminen vaatii konsensuspäätöstä, siis täydellistä yksimielisyyttä. Tällaista tilannetta ei ole syntymässä eikä peruskirjan muuttaminen siten ole mahdollista.  Euroopan Unionissa on siksi valittava muita keinoja valtiollisen rahoituksen vahvistamiseen. Siihen näyttää mielikuvitusta ainakin jossakin määrin riittävän. Surullista on että suuriin globaaleihin haasteisiin joudutaan Euroopan Unionissa vastaamaan poikkeusoloja koskevan artiklan antamissa ahtaissa rajoissa. 

Hallituksemme tulisi tukea rohkeasti Euroopan Unionissa niitä voimia, jotka näkevät tärkeänä vapautumisen valtavirtaisesta, uuskeynesiläisestä - siis uusliberaalista -  ulkovaikutteisesta (eksogeenisesta) talousajattelusta. Euroopan Unionin on saatava mahdollisuus kaikkien tärkeiden projektien rahoittamiseen. Tämä tarkoittaa sitä, että oman keskuspankin omaava ja sen tukeen tarvittaessa luottava  Euroopan Komissio saa luvan rahoittaa kaikkia hankkeita käytettävissä olevien luonnollisten resurssien (kuten työvoima, ilmasto, luonnonmateriaalit) puitteissa. Mahdollisia ylilyöntejä voidaan säädellä veropoliittisilla ratkaisuilla. Tämä tarkoittaa EU:n kasvu- ja vakaussopimuksen rajoitteista luopumista myös vuoden 2023 jälkeen. Tärkeänä perusteena tälle on nähtävä Euroopan Unionin avoin pyrkimys taloudelliseen demokratiaan, jonka tärkeä väline endogeeninen, moderni monetaarinen makrotalouspolitiikka on. Saksaa on rohkaistava uuteen johtajuuteen Olaf Scholzen tullessa liittokansleriksi. 

Viimeisenä kohtana ottaisin esille valmistautumisen jo nyt seuraavaan hallituskauteen. Tärkeitä on rohkea ja Euroopan Unionin talous alan luottava ja sitä vahvistava politiikka. Ilmasto- ja digihankkeet sekä teollisuuden muutos askelta konkreettisemmiksi visioiksi. Ja sosialidemattina toivoisin, demokraattista osallistumista, jotta osallista kokonaan uudentyyppisellä "misen valtatien" ohjelmalla, jolla järjestäytyneelle kansalaisten osallistumiselle luodaan vahva työllistäutta, yhte. Äänestäminen vaaleissa on välillistä osallistumista, toiminta kansalaisjärjestöissä, puolueissa ja yhteiskunnallisissa elimissä on välitöntä vaikuttamista, demokratian vahvistamista. Rahaa ei kärsi julkisessa taloudessa hyvinvointi- ja democratiaankkeissa säästää. Tutkijaprofessori Marianna Mazzucaton noudattaen minua tarvitsemme nykyistä vahvemman valtion. Se tarjoaa myös todella ja asiaa terveen pohjan myös yritystoiminnalle.

Ei kommentteja: