torstai 25. marraskuuta 2021

Samanmielisten yhteistyö Euroopan Unionissa

Italia ja Ranska: miten rahoittaa suuria yhteisiä hankkeita?

Helsingin Sanomat kirjoittaa pääkirjoituksessaan siitä, kuinka Italia ja sen pääministeri Mario Draghi 'ottaa kiinni ohjaustangosta' Draghin ja Ranskan presidentin Emmanuele Macronin tavatessa yhteisten neuvottelujen merkeissä. Italian nykyinen pääministeri Mario Draghi oli ensimmäinen, joka pääjohtajakautenaan EKP:n keskuspankissa otti käyttöön poikkeustoimet euron arvon ja aseman säilyttämiseksi "mitä se sitten vaatiikin" hengessä.

 Vuodesta 2014 on seitsemän vuoden aikana toteutettu määrällistä elvytystä ostamalla pankkien kautta EKP:n taseisiin jäsenvaltioiden velkakirjoja niin, että Suomenkin markkinaan on tullut suurin piirtein yhden vuosibudjetin verran määrällistä elvytystä (QE) eli runsaat 60 mrd euroa. Tämä ohjelma jatkuu edelleen. 

Tässä pääjohtaja Draghi otti käyttöön modernin monetaristisen rahapolitiikan, johon sillä EU:n konsolidoidun peruskirjan mukaan on täysi valtuutus, koska EKP ei ota vastaan eikä anna poliittisia ohjeita toiminnassaan. Saman peruskirjan mukaan EKP:n rahapolitiikka eikä myöskään Euroopan Komission finanssipolitiikka saa tukea jäsenvaltioita suoraan kuin poikkeusoloissa - tähän lähestymistapaan perustuu nyt käynnissä oleva ja 'nuukan nelikon' vaatimuksesta kertaluonteiseksi  tarkoitettu "Next Generation" tuki- ja lainaohjelma. 

Sekä Italia että Ranska ovat velkaantuneet suuresti yli EU:n kasvu- ja vakaussopimuksen asettamien rajojen. Siksi on ymmärrettävää että nämä suuret jäsenmaat yrittävät löytää keinoja taloutensa rakentamiseksi eurooppalaisessa viitekehyksessä niin, että suuria hankkeita voidaan rahoittaa rasittamatta enää kansallista julkista taloudenpitoa. Tien tähän tarjoaa mm. taloustieteilijä Thomas Pikettyn mainitsema konsensusvaatimuksen ohittava "samanmielisten yhteistyö" Euroopan Unionin sisällä,  jolta pohjalta Ranska ja Saksa ovat jo solmineet yhteistyösopimuksen ja jonka yksi suurista ensimmäisistä hankkeista on yhteistyö Eurofighter-hävittäjän korvaamisesta ranskalaisen Rafale-hävittäjän ympärille rakennettavan "taistelupilven" muodossa. 

EKP:n määrällinen elvytys on oivallinen taustavoima tällaisen uutta ja jopa salaista innovaatiota tarjoavan valtavan hankkeen toteuttamisessa. Uskon Ranskan ja Italian tavoittelevan jotakin vastaavanlaista omalla "samanmielisten" yhteistyösopimuksellaan.

Kuten edellä totesin, "samanmielisten yhteistyön " avasivat Saksa ja Ranska jo vuonna 2020 yhteistyösopimuksellaan. Sen ensimmäisiä suuria hankkeita on ylläkuvattu  "Taistelupilven" rakentaminen osana näiden Euroopan Unionin keskeisimpien maiden yhteistä puolustusta. Hanke on niin merkittävä ja taloudellisesti niin painava, että ei voida kuvitella sellaista polkaistavan pystyyn jo nyt Euroopan kasvu- ja vakaussopimuksen reunaehdot reippaasti ylittävissä maissa, ei sen enempää Saksassa kuin Ranskassakaan. 

Saksan vaalien jälkeen liittovaltion valtionvarainmin isteriksi tulee Saksan vapaixden demokraattien - siis liberaalipuolueen - puheenjohtaja Christian Lindner. Hän ja hänen puolueensa ovat edellyttäneet jo hallitussopimuksessa tiukkaa kiinnipitämistä Saksan perustuslakiin perustuvasta velkajarrusta. Saksan perustuslakituomioistuinhan on kyseenalaistanut sekä Euroopan Unionin "Next Generation" tuki- ja velkaohjelman sekä EKP:n jo seitsemän vuotta toteuttaman määrällisen elvytyksen (QE). Mukana ollaan vain sillä ehdolla, että Europan Unioni eikä EKP puutu Saksan suvereeniin oikeuteen päättää omasta taloudestaan. 

Kieli tässä kellossa saattaa muuttua, kun havaitaan, että itsenäisiä rahapoliittisia päätöksiä tekevä EKP voi tukea markkinaa sekä sen likviditeettiongelmissa että innovatiivisten uusien teollisten ja teknologisten ratkaisujen toteuttamisessa. Yrityspohjaiseksi (Unternehmen) rakennettu  "Taistelupilvi" näyttäisi sopivan ihanteellisesti tällaiseksi tuettavaksi hankkeeksi. Olisikohan liian ennenaikaista uskoa, että juuri samanmielisten yhteistyö voisi rakentua yksimielisyystraumasta kärsivän Euroopan Unionin monetaariseksi ja yritystasolle piilotetuksi hallitusten  finanssipoliittiseksi työkaluksi?

Ei kommentteja: