Taantumisen tai edistymisen tiellä

"Vetäkäämme vielä yhteen pohdintojamme siitä, mitä sanottavaa meilä on ja mitä johtopäätöksiä meidän on vedettävä siitä mistä lähdimme liikkeelle. Ensiksikin tulemme johtopäätöksenä ihmisen olemuksesta tulokseen, että ihmisen luonto tai olemuksella ei ole mitään erityistä sisältöä, substanssia, kuten hyvää tai pahaa, vaan ristiriita joka perustuu ihmisenä olemiseen itseensä. Tämä konflikti itse edellyttää ratkaisua, ja tähän on periaatteessa vain taannuttava tai eteenpäinvievä ratkaisu. Se mikä joskus alkukantaisessa yhteisössä näyttää ihmisen edistymiseltä, ei ole muuta kun uusien ratkaisujen etsimiseen liittyvää dynamiikkaa. Jokaisella uudella tasolla jonka ihminen saavuttaa nousee esiin uusia ristriitoja, jotka pakottavat ihmisen jatkamaan uusien ratkaisujen etsimistä. Tämä prosessi jatkuu niin pitkään kunnes ihminen on saavuttanut lopullisen tavoitteen, nimittäin tulemalla täysin ihmiseksi, kunnes hän on saavuttanut ykseyden maailman kanssa.Se että voiko ihminen saavuttaa tämän täyden "havahtumisen" jossa ahneus ja ristiriidat ovat kadonneet (kuten buddhismi opettaa) vai onko tämä mahdollista vasta kuoleman jälkeen (kuten kristinusko asian ilmaisee) ei huoleta meitä tässä yhteydessä. Meille on tässä yhteydessä tärkeää vain se että kaikki humanistisille uskonnoille ja filosofisille opeille "uusi päämäärä" on sama ja että ihminen elää siinä uskossa että hän voi tulla yhä lähemmäksi tätä tavoitetta.(Jos ihminen kuitenkin etsii ratkaisuksi taannuttavan tien, tulee hän välttämättä tavoittelemaan täydellistä epäinhimillisyyttä, mikä tarkoittaa samaa kuin hulluus.)
Siis jos ihmisen olemus ei ole sen enempää hyvää kuin pahaakaan, ei rakkautta eikä vihaa, vaan ristiriita joka edellyttää aina uusien ratkaisujen etsimistä ja jotka puolestaan nostavat yhä uusia ristiriitoja esiin, voi ihminen reagoida tähän ristiriitaan joko taantumalla tai edistymällä. Uudempi historia tarjoaa tästä esimerkkejä. Miljonat saksalaiset, etenkin keskiluokka, pikkuvirkamiehet" jotka olivat sijoittaneet rahansa sosiaalisen aseman hankkimiseen, taantuivat Hitlerin johdolla saksalaisten juurien kulttiin ja toimivat kuin "beserkit" (äärimmäisen raivoisat viikinkitaistelijat). Toisin eivät toimineet myöskään venäläiset Stalinin johdon alaisuudessa, japanilaiset Nankingin valtauksessa tai Etelä-Amerikan "Mob" lynkkaustuomioistuimineen. Suurille joukoille arkaainen elämänmuoto on todella mahdollista, se voi nousta esiin.
Täytyy kuitenkin erottaa kaksi erilaista muotoa tässä esiinnousussa.Ensiksikin on muoto, jossa arkaaiset toimintatavat ovat pysyneet erittäin voimakkaina, mutta ovat tulleet torjutuiksi koska ne olivat niin jyrkässä ristiriidassa vallitsevan kulttuurin kanssa; tässä tapauksessa voivat erityiset olosuhteet kuten sota, luonnonkatastrofit tai yhteiskunan romahtaminen avata perälaudan niin että torjutut arkaaiset kiihokkeet voivat purkautua estottomasti. Toinen mahdollisuus syntyy, kun yksityisen henkilön tai ryhmän keskuudessa edistyksellinen vaihe on jo todellisuudessa saavutettu ja se on lujittanut asemansa; tässä tapauksessa traumaattiset tapahtumat kuten edellä mainitut eivät johda kovinkaan helposti paluuseen arkaaisiin kiihokkeisiin, koska niitä ei ole torjuttu vaan ne ovat korvautuneet; siitä huolimatta on tässäkin tapauksessa mahdollista, että arkaainen potentiaali ei ole täysin kadonnut. Poikkeuslaatuisissa olosuhteissa, kuten esimerkiksi pitkäaikaisessa vankeudessa keskitysleirissä tai tiettyjen kemiallisten prosessien aikana kehossa voi ihmisen koko psyykkinen järjestelmä romahtaa ja arkaaiset voimat pulpahtaa pintaan uusintunein voimin. Luonnollisesti esiintyy näiden kahden ääritapauksen - torjuttujen arkaaisten kiihokkeiden yhtäällä ja edistyksellisen suuntautumisen välillä toisaalla lukemattomia välimuotoja. On olemassa ihmisiä, joiden arkaainen puoli on edistyksellisen suuntautumisen johdosta eitorjuttu vaan niin täysin eliminoitunut että heille on mahdotonta taantua. Samoin on ihmisiä, joilta kaikki mahdollisuudet edistymiseen ovat niin täysin tuhoutuneet, että heilläkkään ei ole mahdollisuutta valintaan - tässä tapauksessa vapauteen päättää uudelleen edistymisestään.
On itsestään selvää että se yleinen henki joka tietyssä yhteiskunnassa vallitsee, vaikuttaa voimakkaasti kumpaankin ihmisen tapaan hakea vastausta olemisen ristiriitaan. Mutta jopa tällaisessa tapauksessa voi yksilö poiketa vahvastikin vallitsevasta suuntautumismallista. Kuten jo sanottu, on nykyisissä yhteiskunnissamme miljoonia arkaaisesti suuntautuneita yksilöitä, jotka samalla kun uskovat tietoisesti kristinuskon ja valistuksen ajan oppeihin, ovat tämän julkikuoren alla todellsia "beserkkejä", nekrofiileja tai Baalin ja Astarten epälumalanpalvojia. He ajautuvat välttämättömiin konflikteihin sen vuoksi, koska heidän ajattelussaan edistyksellisillä ajatuksilla ei ole todellista painoarvoa ja koska heidän toimintatapaansa, olkoonkin kätkettyä ja hiottua, hallitsevat arkaaiset kiihokkeet.
Toisaalta on myös arkaaisissa yhteiskunnissa ollut ihmisiä jotka ovat onnistuneet kehittämään edistyksellisen suuntautumistavan. Heistä tuli johtajia jotka asettivat uusia näköaloja kannattajilleen ja aikaansaivat vähitellen muutoksen koko yhteiskunnassa. Kun tällaiset ihmiset sattuivat omaamaan lähestymistavan jolla he jättivät jälkensä yhteiskuntaan, nimitettiin heitä profeetoiksi, mestareiksi ja vastaaviksi. Ilman heitä ei ihmiskunta olisi koskaan tullut ulos arkaaisista olosuhteistaan. Kuitenkin, he voivat vaikuttaa ihmisiin ainoastaan niin, että he työnsä tuloksena pikkuhiljaa  vapauttivat  luonnon tuntemattomista voimista tavalla joka kehitti heidän järkeään ja objektiivisuuttaan ja luopuivat samalla petoeläimen tai kuormajuhdan tapaisesta elintavastaan.
Mikä pätee ryhmään, pätee myös yksilöön. Jokaisessa ihmisessä piilee arkaaisten voimien potentiaali, kuten jo olemme todenneet. Olla läpeensä paha tai läpeensä hyvä - tällainen valinta ei ole enää mahdollista. Lähes jokainen voi taantua arkaaiseen suuntautumiseen tai tavoitella täyttä edistyksellistä avautumista. Ensimmäisessä tapauksessa puhumme vaikean mielisairauden puhkeamisesta; jälkimmäisessä tapauksessa puhumme spontaanista parantumisesta sairaudesta tai kyseisen henkilön muutoksesta täyteen havahtumisen tai kypsymisestä. On psykiatrian, psykoanalyysin ja erilaisten henkisten tieteiden tehtävä tutkia niitä olosuhteita, joissa kehitys ottaa yhden tai sitten toisen suunnan ja sen lisäksi osoittaa menetelmiä joiden avulla voidaan saada aikaan edullista kehitystä ja sulkea pois pahanlaatuista. (Tällä kohden alaviitteessä EF viittaa Zen Buddhismiin ja sen merkityksen parantavana harjoituksena, IR)- Näiden metodien kuvaaminen menee tämän kirjoituksen mahdollisuuksien ulkopuolelle. Vastauksia löytyy pysykologian ja psykiatrian lääketieteellisestä kirjallisuudesta. Meidän ongelmamme kannalta on kuitenkin tärkeää tunnistaa, että - ääritapauksia lukuunottamatta - jokainen yksilö ja jokainen ryhmä voi taantua ihanteellisesta mitä järjetömimpään ja tuhoisimpaan suuntaan, mutta muuttua myös mitä valistuneimman ja edistyksellisimmän suuntauksen esitaistelijaksi.Ihminen ei ole hyvä tai paha. Jos uskoo hyvään ihmiseen ainoana mahdollisuutena, silloin näkee välttämättä ihmisen erehdyttävän ruusuisessa valossa ja pettyy ennenpitkää katkerasti. Jos uskoo toisen äärimmääisyyteen, päätyy kyynisyyteen ja tulee sokeaksi ihmisen monille mahdollisuuksille hyvään. Realistinen ymmärrys molempien mahdollisuuksien todellisena potentiaalina tarjoaa tien tutkia niitä edellytyksiä joissa nämä orientoitumismuodot kulloinkin kehittyvät."
(Käännös Erich Frommin teoksesta "Die Seele des Menschen" (Ihmisen sielu) vuodelta 1964, Erich Fromm Gesamtausgabe, osa 2 Analytische Charaktertheorie (Analyyttinen luonneteoria) ISBN 3-421-01952-5, Stuttgart Deutsche Verlagsanstalt, ss. 244-246, IR)