Danten "Jumalaisen näytelmän" siteeraus otsikossa kertoo siitä, että tämänkertaisen blogikirjoituksen lähtökohtana on tuskallinen aavistelu tulevasta. Kotimaiseen leikkauksia pursuvaan talouspolitiikkaan ja eurooppalaiseen makrotalouspolitiikkaan kommentteja sisältävän päivitys ennustaa, että niin Suomi kuin koko Euroopan Unioni näyttää olevan vahvasti lukkiutunut taloutta, toimeentuloa ja yhteistä hyvinvointia heikentävään suuntaan. Kansalaisia ei näytä olevan käytössään muita kuin epätoivosta voimansa saavia vastauksia tähän huolestuttavaan tilanteeseen. Tämä kooste sisältää fragmentaarisia kommenttejani muualla sosiaalisessa mediassa - esim. Facebookissa - käytyyn keskusteluun.
Hallituksen kaavailema tulonmuodostuksen ja ostovoiman heikenneys iskee nopeasti paitsi koko ostovoimansa käyttäviin pienituloisiin, myös yrityksiin laajalla rintamalla. Käänne asuhteessa edelliseen hallituskauteen on jyrkkä ja hengeltään ja kokonaisvaikutuksiltaan perustuslakimme vastainen. Uskon suuren osan oikeusoppineista allekirjoittavan tämän väittämän. Peruslain 114 pykälän mukaan "Syyte valtioneuvoston jäsentä vastaan voidaan päättää nostettavaksi, jos tämä tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta on olennaisesti rikkonut ministerin tehtävään kuuluvat velvollisuutensa tai menetellyt muutoin virkatoimessaan selvästi lainvastaisesti.. Perustuslain 118 pykälän mukaan "Jokaisella, joka on kärsinyt oikeudenloukkauksen tai vahinkoa virkamiehen tai muun julkista tehtävää hoitavan henkilön lainvastaisen toimenpiteen tai laiminlyönnin vuoksi, on oikeus vaatia tämän tuomitsemista rangaistukseen sekä vahingonkorvausta julkisyhteisöltä taikka virkamieheltä tai muulta julkista tehtävää hoitavalta sen mukaan kuin lailla säädetään." Uskon oikeuskanslerin toimiston ja tietokoneiden ennenpitkää täyttyvän vaatimuksista perustuslain mukaisten oikeiuksiinsa kohdistuvien oikeuksien loukaamisesta.
Ylläoleva tarvitsee kuitenkin oikeusvaltioperiaatteellisen lisäyksen, joka ei helpota leikkausten kohteeksi joutuneiden tilannetta. Euroopan Komissio on ottanut tavoitteekseen palata vuoden 2024 alusta takaisin ns. Kasvu- ja vakaussopimuksen mukaisiin rajoihin valtion velan määrän (60% BKT:sta) ja valtion vastuiden kasvun (3%) osalta. Tämä tavoite laittaa pakkopaitaan koko teollisen Euroopan ja erityisesti ne maat, joilla on velkaa yli Kasvu- ja vakaussopimuksen tavoitteiden. Koska velkaa on monilla mailla paljon, tähän sopeutumiseen tarvitaan pitkiä aikajaksoja, jolloin kaikki muut tavoitteet ovat alisteisia tälle tavoitteelle. Valtionvarainministeriön kokoama leikkauslista, jolle halltusohjelma on rakennettu, on siis linjassa Euroopan Komission tavoitteiden kanssa. EU:n kasvu- ja vakaussopimukseella on perustuslakiin verratava pätevyys ja Euroopan Komissiolla on tähän perustuen oikeus valvoa että Suomen hallitus pääsee tähän tavoitteeseen. Omaan perustuslakiimme perustuva "punainen kortti" perustuu siihen, että samaan aikaan kun kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevilta leikataan, kaikkein parhaiten ansaitseville ja paljon omistaville annetaan huomattavia verohelpotuksia. Tässä olemme itsenäisyytemme kannalta kriittisten kysymysten äärellä.
Nimenomaan tällä sivustolla on tarpeen vielä yksi lisäys: onko Euroopan Komission ja hallituksemme talouspolitiikalle ajateltavissa vaihtoehtoa, joka tukisi kansanvaltaisen, pohjoismaistyyppisen hyvinvointivaltion saavuttamiseen tähtäävää vaihtoehtoa? Monet heterodoksisen, jälkikeynesiläisen makrotalouden asiantyuntijat ovat sitä mieltä, että Euroopan Unionin peruskirjaan yksimielisyysperiaatteella sementoidut ,1970-luvun alussa päättyneeseen kultakantaan viittaavat makrotalousrajoitteet eivät lainkaan sovi luottamukseen ja uuden velantekoon perustuvan raha- ja finanssipolitiikan välineeksi ja että Euroopan Unionin kohtalona on pitkäaikainen dystopia ja luhistuminen mannertenlaajuisten makrotalousalueiden välisessä kilpailussa. Jostakin pitäisi löytyä voimia jotka saavat taloudellisestas itsenäisyydestään luopuneiden Euroopan Unionin ja valuuttaunionin jäsenet havahtumaan Unionin perusrakenteiden uudistamiseksi. Kuten tiedämme, tällaisia voimia ei löydy edes tulevien eurovaalien kynnyksellä. Edelleen luodaan irrationaalia optimismia entisen, vähitellen yhä pahempaan loukkuun vievän politiikan ja pahasti rajoittuneen makrotalouspolitiikan tueksi. Vastaukseksdi muodostuu tämän kappaleen alussa esittämääni kysymykseen pessimistinen ja vailla uudistumisnäköalaa oleva vastaus: vaihtoehtoa ei ole näkyvissä - valitettavasti.
---
UTAK-ajatushautomon kritiikin kärki suuntautuu Euroopan Unionin valtavirtaista uusliberaalia ja konservatiivista politiikkaa kohtaan, jonka keskeisiä elementtejä ovat Saksan ja EU:n perustuslakiin sementoitu velkajarrupolitiikka ja painopisteen asettaminen lähes pelkästään markkinan varaan. Siitä on jo vuosia seurannut EU:n talouskehityksen aneemisuus. Kun tähän lisätään Euroopan Komission taipumus rangaista sekä omia (austerismi asetettujen rajojern sisällä pysymiseksi) että vieraita (Venäjälle, Valko-Venäjälle, ja monille muillekin maille asetetut) sanktiot ja niitä seuranneet vastatoimet, aletaan opllakin jo taantuman aiheuttajien ytimessä. Esim. Saksalle on Venäjän Ukrainaan suuntaama "sotilastekninen operaatio" jo nyt maksanut n. 100 mrd euroa uuden puolueen perustaneen entisnn Vasemmiston Linken edustaja Sahra Wagenknecht. EU:ssa lähes kaikki hankkeet jäävät Ukrainan tukemisen jalkoihin ja energhian hinnan moninkertaistumisen vuoksi Saksan perusteollisuus on vaikeuksissa - puhimattakaan hintojen noususta kansalaisille. Syntynyt tilanne on monella tapaa itseaiheutettu, viholliskuviin ja pelkoon perustuva lähestymistapa aikaisemman luottamukseen perustuneen vuorovaikutuksen sijasta. Venäjän johdon reaktiot ovat autoritaarisia ja brutaaleja, mutta kun juna on pantu liikkeelle, niitä näyttää olevan mahdoton pysäyttää.Sitten voidan kysyä, onko poliittinen vasemmisto jollakin tavalla mukana tämän onnettomuuden aiheuttamisessa? Suurin vasemmiston ongelma on kyvyttömyys irtautua taloudellisen valtavirran analyysista ja kehittää omaa makrotalousvaihtoehtoa. Euroopassa etsitään kuumeisesti mahdollisuutta toisenlaiseen politiikkaan mm. UTAKin rahoittajan ja yhteistyökumppanin "Dezernat Zukunft" -ajatushautomon toimin. Saksassa myös sosialidemokraatit ovat ajatuksellisesti tiukasti sidoksissa perustuslailliseen velkajarrustrategiaan, joten itseaiheutettu lama on tosiasia.
Se että talouden valtavirta muistuttaa emakkoa joka makaa porsaansa kuoliaiksi, jää mediassa tietenkin vaille ilmaisuja. UTAKin ohella seuraan myös MMT-professori William (Bill) Mitchellin jo neljännesvuosisadan jatkunutta blogikirjoittelua, johoin hän keskiviikkoisin ja perjantaisin laittaa pitkiä ja paljon sisältäviä analyyseja tästä äärimmäisen kurjasta talousortodoksiasta. Samalla se tarkoittaa sitä, että Euroopan Unioni tai EKP eivät osaa ollenkaan varautua tilanteeseen, jossa tästä ortodoksiasta irtiottoa valmistelevat makrotaloudet (USA ja Kiina etunenässä) ajavat Euroopan Unionia ja EKP:tä umpikujaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti