Katajainen kansani

Saksalainen ystäväni  viidenkymmenvuoden takaa otti yhteyttä, hän oli tulossa risteilyllä poikkeamaan Helsingissä ja ehdotti tapaamista. Luonnollisesti suostuin ja lupauduin näyttämään myös Helsingin keskustaa ja kertomaan jotakin suomalaisuudesta. 

Olin puhelun vastaanottaessani Turussa ja paluumatkalla Helsinkiin lomamökkini sattui reitin varrelle. Poikkesin sinne ja kaivoin varastoistani pienia kuorittuja,  kuivia katajanoksia ja tekaisin niistä santapaperipuhdistuksen ja rengaspääruuvin avulla pieniä kaulassa riiputettavia katajakoruja. 

Olin jo kauan miettinyt syytä, miksi jo parikymmentä vuotta sitten ryhdyin tallentamaan katajanoksia, joita sain myrskyjen ja runsaslumisten talvien jälkeen metsiköstäni maahan painuneena. Mieleeni tuli kokemukseni saamelaisten parissa luonnon, metsän, puiden, kivien ja luonnon erikoisuuksien  suuresta merkityksestä parantavina voimina, joita myös metsät kokonaisuudessaan suomalaisille ja nykyään koko ihmiskunnalle tarjoavat. Olisiko tuollaista shamanistista voimaa siirrettävissä myös noihin katajankappaleisiin?

Itse olen kokenut tuollaisen voiman todellisuuden vuonna 2008 ollessani saksalaisen ryhmän oppaana viikon saamelaisperheen parissa kokemassa elämää porojen kanssa  ja poroaita rakentamassa. Perheen saamelaisrouvalla Armilla oli hänen miehensä Timonkin vakuuttelun mukaan ihmeellistä parantavaa voimaa, jonka hän oli perinyt inarilaiselta isoäidiltään. Hän oli noutanut tämän syntymäkodin raunioista punertavan kiven, jonka hän kantoi mukanaan tutustuessamme saamelaisten pyhään paikkaan Pyhä-Nattasella. Hän kertoi luonnon parantavista voimista, pyysi jokaista pitämään vuorella ringissä istuessamme hetken kiveä sylissään ja toivomaan jotakin parantavaa ja helpottavaa kunkin yksilöllisiin tarpeisiin. Minua oli vaivannut kipeä polvi jo pidemmän aikaa, olin kiivennyt Nattaselle keppiä apuna käyttäen. Toivoin mielessäni helpotusta tähän vaivaan. Poislähtiessämme Nattaselta huomasin puolivälissä rinnettä, että olin unohtanut käyttäni kepin  Nattaselle...

Olen  miettinyt tätä tapahtumaa pitkään läpi vuosien ja kirjoittanutkin siitä mm. Retkeilijä-lehteen. Kysyn itseltäni, olisikohan tuollaista voimaa siirrettävissä katajaiseen puupalaseen muistoksi Suomesta, suomalaisen suhteesta luontoon ja metsään, esimerkkinä katajaisen kansan rajoja ylittävistä voimista?

Pidin saksalaisen ystäväni Lassen pienelle ryhmälle seuraavan lyhyen esitelmän ojentaessani heille muistoksi pienet kaulassa riiputettavat katajankapaleet:

Hyvät ystävät!

Kuuluisa suomalainen kirjailija Juhani Aho kuvasi suomalaisia "katajaiseksi kansaksi", ulkoisesti vaatimattomaksi, joka "taipuu mutta ei murru". 

Itävaltalainen ystäväni kuvasi suomea eiurbaaniksi maaksi, jota hallitsee suhde luontoon, metsään ja järviin. Metsällä ja luonnolla ylipäätään on aina ollut suuri merkitys. Erityisesti tämä näkyy Suomen kansalliseepoksessa Kalevalassa ja alkuperäiskansa saamelaisten kulttuurissa. Kivillä, siirtolohkareilla, puilla, lähteillä, kallioilla ja jyrkänteillä on aina ollut erityisiä luonnonvoimia, jotka ovat olleet pyhiä salaisukusia. Ne ovat parantaneet niin fyysisesti kuin henkisestikin. 

Ympäristöongelmien myötä erityisesti metsien suuri merkitys hiilidioksiodin sitojina on tullut yleisesti hyväksytyksi ja ymmärretyksi. Metsän ja pohjoisen Flooran parantava vaikutus on näkynyt paitsi maailmanöaajuisella makrotasolla, myös mikrotasolla, jota yksittääisissä puissa. Katajan voima, joka on sen kasvaessa muodostunut pelkästä vedestä ja mineraaleista, edustaa edelleenkin maagista voimaa. 

Nyt annan teille muistoksi pienen katajan kappaleet, jotka edustavat ja saamelaisten mukaan sisältävät näitä shamanistisia voimia. Pitätää tätä katajankappaletta kädessänne ja ajatelkaa omaa elämäänne, toiveitanne ja surujanne. Toivokaa jotakin, johon toivotte parannusta.     Omasta kokemuksestani voin sanoa, että tällaisella ajoittaisella meditaatiolla voi olla todella myönteisiä vaikutuksia.

Liebe Freunde!

 Der berühmte finnische Schriftsteller Juhani Aho beschrieb die Finnen als eine „Wacholdernation“, äußerlich bescheiden, die „sich beugt, aber nicht bricht“.

Mein österreichischer Freund beschrieb Finnland als ein nichtstädtisches Land, in dem die Beziehung zur Natur, zu Wäldern und Seen vorherrscht. Wälder und die Natur im Allgemeinen waren schon immer von großer Bedeutung. Besonders deutlich wird dies im finnischen Nationalepos Kalevala und in der Kultur der indigenen Sami. Steine, Felsbrocken, Bäume, Quellen, Klippen und Klippen verfügen seit jeher über besondere Naturkräfte, die heilige Geheimnisse sind. Sie haben sich sowohl körperlich als auch geistig verbessert.

Neben den Umweltproblemen hat sich auch die große Bedeutung insbesondere des Waldes als Kohlendioxid-Binder durchgesetzt. Die heilende Wirkung des Waldes und der nördlichen Flora wurde nicht nur auf der weltweiten Makroebene beobachtet, sondern auch auf der Mikroebene, die sich an einzelnen Bäumen zeigt. Die Kraft des Wacholders, der sich beim Wachsen nur aus Wasser und Mineralien gebildet hat, stellt noch immer eine magische Kraft dar.

Zur Erinnerung gebe ich Ihnen nun die Stücke eines kleinen Wacholders, die diese schamanistischen Kräfte repräsentieren und nach Ansicht der Sámi enthalten. Halten Sie dieses Stück Wacholder in der Hand und denken Sie über Ihr eigenes Leben, Ihre Hoffnungen und Ihre Sorgen nach. Wünschen Sie sich etwas, von dem Sie sich eine Verbesserung wünschen. Aus eigener Erfahrung kann ich sagen, dass diese Art der intermittierenden Meditation wirklich positive Auswirkungen haben kann.