Itävallan sosialidemokratia tienhaarassa

Social Europe -verkkolehdessä Robert Misik analysoi Itävallan sosialidemokraattisen SPÖ:n puolueen tilannetta juuri edessäolevan puoluekokouksen alla varsin kriittiseen sävyyn - eikä aiheetta. Puolue suoritti kiivaan puolueen johtamista koskevan taistelun jälkeen jäsenäänestyksen puoluejohtajuudesta, joka päättyi kolmen ehdokkaan, nyt eroamssa olevan Pamela Rendi-Wagnerin, Burgenlandin osavaltion pääministerinä toimivan Hans Peter Doskozilin ja puolueen nuorisojärjestössä ja sen tehtävissä kasvaneen, Traiskirchenin pormestarina yli 70%n kannatuksella toimivan Andreas Bablerin  tasatulokseen. Omien yhteyksieni kautta tiedän että Andreas Babler on perinteistä sosialidemokratiaa edustavana vasemmistososialidemokraattina ja eurooppa-kriittisenä erityisen suosittu SPÖ:n nuoremman polven ja erityisesti "Sozialistische Jugend" - nuorisojärjestöstä tulevien keskuudessa. Tilanteessa on käsitykseni mukaan paljon katastrofin aineksia, mutta katsotaan ensin mitä Robert Misik SPÖ:n puoluejohtaja- ja suuntataistosta Social Europe -verkkolehdessä sanoo:

"Kun tarpeeksi menee pieleen, seuraa usein huonoa tuuria – tämä aliarvioitu versio Murphyn laista on ollut ilmeinen Itävallan sosiaalidemokratiassa tänä vuonna. Kuukausia kestänyt katkera kiista edelsi SPÖ:n viime viikkoina järjestämää kansanäänestystä puolueen johtajuudesta, ja viikko sitten julkistettu tulos oli … epäselvä.

Ehdokkaat olivat:

Pamela Rendi-Wagner, onneton virassa oleva puheenjohtaja, jonka auktoriteettia oli toistuvasti horjutettu ja joka edusti maltillisen progressivismin keskustalaista kantaa;

Hans Peter Doskozil, Burgenlandin pienen provinssialueen kuvernööri, puolueen oikeiston edustaja ja sosiopoliittisissa kysymyksissä konventionaalinen konservatiivi, mutta talousasioissa vasemmistolainen, ja

syrjästä tulleena Andreas Babler, Traiskirchenin kaupungin pormestari, ruohonjuuritason, "paitahihaislllaan esiintyvällä" kansanmielisyydellä ja vasemmistolaisilla ihanteilla esiintyvä  ehdokas, joka tekee vaalityötä läpi maan.

Puolueen johto oli luonut hieman huonosti harkitun valintaprosessin: puolueen jäsenten oli tehtävä valinta jäsenäänestyksessä, mutta ratkaisua ei vaaleissa tullut,koska kukaan ehdokkaista ei saavuttanut jäsenäänestyksessä ehdotonta enemmistöä tai edes selvää voittoa. Tämä on nyt ajanut puolueen kriisiin.

Jäsenten äänestyksen tulos oli erittäin tasainen. Oikeistoehdokas Doskozil sai 33,68 prosenttia, erityisesti eurooppalaisten instituutioiden kriittinen kapinallinen Babler 31,51 prosenttia ja eroava Rendi-Wagner sijoittui kolmanneksi, mutta vain hiuskarvan päässä.

 Doskosil vai Babler?

Molemmat vaihtoehtoehdokkaat – toinen oikeistosta, toinen idealistisesta puoluepohjasta – yrittivät siten esitellä itsensä vakiintuneisuutta vastustavina hahmoina, jotka ovat lähellä tavallisten kansalaisten herkkiä arvoja. Enemmän ruohonjuuritasoa, tavallisen kansan sosialidemokratiaa, vähemmän ammattipolitiikkaa ja pyöritystä pääkaupungin takahuoneista – se on viesti pitkälti ollut .

Molemmat panostivat uskottavuuteen ja tiettyyn autenttisuuteen. Doskozil vetosi aina sosiaalidemokratian puolesta, joka suojelee työväenluokkaa pienin, mutta konkreettisin toimin, mutta muuten lähellä keskiluokkaisten esikaupunkien ja maaseudun työväenluokan perinteisiä konservatiivisia arvoja sosiaalipoliittisissa kysymyksissä. Karkeasti sanottuna hän haluaa yhdistelmän taloudellista vasemmistolaisuutta ja esimerkiksi jäykempää maahanmuuttopolitiikkaa, jossain määrin tanskalaisen sosiaalidemokratian esimerkkiä.

Joten, jos haluat, se on vasen-oikea -yhdistelmä. Doskozilin ympäristössä ihmiset lukevat mielellään saksalaista Die Linken Sahra Wagenknechtiä. He esiintyvät "pragmaattisina" ja maalaavat viholliskuvan vasemmistoliberaaleista kantakaupunkien hipstereistä.

Sitä vastoin Babler on vasemmistolainen talous-  ja yhteiskuntapoliittisissa kysymyksissä. Entisenä tehdastyöntekijänä hän  on maanläheienen tyyppi, ystävällinen, olkapäille läimäyttävä ja siksi tavalliset ihmiset pitävät häntä yleensä "yhtenä meistä" - vähän Bernie Sandersina tehtaan kokoonpanolinjan ulkopuolella. Uudelleen ja uudelleen hän vetoaa sosiaalidemokraattiseen idealismiin, kuvaa puoluetta "protestiliikkeeksi", joka ei ole tyytyväinen vallitseviin olosuhteisiin ja esittää siten tyytymättömiä ja vihaisia ​​niiden puolestapuhujana, joilla ei ole ääntä.

Kotikaupungissaan Traiskirchenissä hän on saavuttanut loistavia vaalivoittoja ja voittanut jopa 73 prosenttia äänistä. Viime viikkoina hän on osoittanut olevansa lahjakas kampanjoija myös liittovaltiotasolla.

Epämiellyttävä dilemma

Ensi viikonloppuna SPÖ:n edustajien on päätettävä Doskozilin ja Bablerin välillä puoluekonferenssissa. Heitä ei voi kadehtia: Jos Babler valitaan, syyte on, että puoluekoneiston toimihenkilöt ovat ohittaneet jäsenten äänet; ei kuitenkaan voi olla niin, että ehdokas, jolla oli takanaan vain 34 prosenttia jäsenistä, nimitetään yksinkertaisesti puheenjohtajaksi, koska hän tuskin saisi enemmistöä, jos toinen kierros järjestettäisiin.

Ei ole selvää, kuinka puolue aikoo päästä eroon tästä sotkuisesta tilanteesta aiheuttamatta lisää syviä haavoja. Äänestys puoluekokouksessa tulee olemaan raskas.

Suoraan sanottuna: jäsenten äänestyksellä oli korkea legitiimiys, mutta ei selvää tulosta; kongressin vaaleilla on selvä tulos, mutta vähemmän legitimiteettiä. Se ei ole miellyttävä dilemma."

Median suhtautuminen

Voiko SPÖ:n, itävaltalaisen sosialidemokratian johtoon nousta puolueen järjestötoiminnassa kasvanut henkilö, joka suhtautuu erittäin kriittisesti "uusliberaaliin" Euroopan Unioniin ja sen "paskamaisiin", markkinaa suosiviin periaatteisiin ja päätöksiin?

Itävallan media - hengeltään samantapainen kuin Suomessakin - on ennen puolueen johtajan valitsevaa kokousta tulevassa viikonvaihteessa alkanut ankarasti arvostella Andreas Bableria hänen eurooppavihamielisyydestään. Täm,änm Babler kuitenkin kiistää; hän ei ole ehdottanut Itävallan eroamista Euroopan Unionista, vaikka sen ainoaksi kanonisoitu ideologinen pohja poikkeaa täysin sosialidemokratian suosimasta vahvan kansanvaltaisen valtion lähtökohdista. 

Hengeltään vapaamielinen Standard lehti kirjoittaa tulevasta puoluejohtajakisasta todeten, että "EU:n pahoinpitelystä tulee Bablerin bumerangi". Lehden mielestä avoimesti Marxia ihaileva ja Euroopan Unionin rakenteisiin kriittisesti suhtautuvasta henkilöstä ei voi tulla SPÖ:n puheenjohtajaa. 

SPÖ:n puheenjohtajakisassa kiteytyy eurooppalaisen sosialidemokratian  kriittinen tilanne, jossa kysymys on yksinkertaisesti hengissä selviämisestä. Kuinka toteuttaa sosialidemokraattisia tavoitteita täysin markkinoille alistetussa, hengeltään uusliberaalissa Unionissa, jonka määräysvalta näkyy jo nyt jokaisen jäsenmaan valtionvarainministeriöiden politiikkasuosituksissa? Sosialidemokraattien johtohenkilöt kelpaavat kansallisella tasolla hallituksiin ja edustamaan jopa Euroopan Unionin hallinossa, mutta sisällöllisesti heidän on irtauduttava sosialidemokratian keskeisistä sovellutuksista, kuten vahvan valtion rkentamisesta tai omapäätöksisestä, taloudellista demokratiaa edustavasta talouspolitiikasta. Babler on kantoineen joutumassa itävaltalaisen median kovan ja usein epäasiallisen ryöpytyksen kohteeksi jo ehdokkaana, samaan tapaan kuin mitä pääministeri Sanna Marin tai peruspalveluministeri Krista Kiuru saivat kokea edellisellä hallituskaudella.