Tasavallan presidentti lähtee käymään Ranskassa. Korona-pandemia on pidätellyt myös valtion päämiestä kotimaassa, ja vihdoin, rokotusten edistyessä pääsee lähtemään valtiovierailulle. Kysymys ei ole pelkästä vaihtelusta pandemian jälkeisenä aikana. Matkalla on luonnollisestikin syvempiä tarkoitusperiä. Mihin ne voisivat kohdistua?
Tasavallan opresidentti on puhunut loppukesän ja alkavan syksyn aikana Euroopan turvallisuudesta ja yhteistyöstä, lähestytäänhän nopeasti vuotta 2025 jolloin tulee kuluneeksi 50 vuotta Euroopan Turvallisuus- ja Yhteistyökonferensista, ETYKistä. Hän on nostanut keskusteluun jo ilmeisesti unohduksissa olleen ja nuoremman polven heikohkosti tunnistaman "Helsingin hengen", jonka merkeissä, kolmen korin muodossa Euroopan ja muun maailman johtajat puhuivat aivan uudella tavalla keskinäisestä luottamuksesta ja jopa kirjasivat siihen tähtääviä toimia ETYK:n kolmanteen koriin.
Onko maailma Suomen johdolla siis palamassa maailmanlaajuisen luottamuksen, yhteistyön ja yhteisen turvallisuuden ilmapiiriin, josta ainakin muistutettaisiin vuoden 2025 juhlaistunnossa? Onhan tällä välin Suomikin liittynyt Euroopan Unioniin ja sen ulko- ja turvallisuuspoliittisiin lähestymistapoihin. Neuvostoliittoakaan ei enää ole, vaan tilalla on suurvenäläinen, autoritaariseen kurinpitoon nojautuva presidentti Putinin Venäjä. Kekkosen aikaisesta luottamuksesta, ystävyydestä ja samaan etupiiriin kuuluvasta avunannosta on vain muisto ja rippeet jäljellä. Suomen puolustushallinto on allekirjoittanut ns. isäntämaasopimuksen USA:n kanssa, jatkona jo puolustusministeri Elisabeth Rehnin aikoinaan amerikkalaisten hävittäjien hankinnalle Suomen puolustusvoimien vahvimmaksi ilma-aseeksi.
Hävittäjähankinnat, jo alustavissakin suunnitelmissa kymmenen miljardia euroa maksava suurhanke on valmisteluputkessa. Päätökset hävittäjähankinnoista tehdään jo tämän vuoden lopulla, jolloin valintaperusteet pitäisi olla täysin selvät ja kiistattomat. Päädytäänkö amerikkalaiseen vaihtoehtoon, joka näyttäisi olevan aikaisempaan logiikkaan perustuen ensimmäisenä tarjolla. Vai olisiko löydettävä luottamusta ja uskoa esimerkiksi eurooppalaiseen puolustustahtoon ja turvauduttava oman mantereen sotilasteknologiaan? Kystymys on paitsi luotettavuudesta, myös luottamuksesta sekä myös aseteollisuuden alueella käytävästä teollisesta kilpailusta ja oman mantereen teknologian elinvoimasta.
Euroopan turvallisuutta, yhteistyötä ja avunantoa joudutaan katselemaan myös tästä uudesta näkövinkkelistä. Ranska ja Saksa ovat tehneet presidentti Macronin ja liittokansleri Merkelin välittömässä suojeluksessa uuden sopimuksen erityisen "taistelupilvi" -nimisen suurhankkeen käynnistämisestä saksalaiseen teknologiaan perustuvan Eurofighter hävittäjän korvaamisesta tulevaisuudessa ranskalaiseen teknologiaan perustuvalla Rafale-hävittäjällä. Tämäkin konetyyppi kävi Suomessa esittäytymässä suuressa ilmavoimien tukemassa lentonäytöksessä Helsingin edustan taivaalla juuri elokuussa.
Luottamuksessa ja suhteessa amerikkalaiseen puolustusjärjestelmään on viime vuiosien aikana tapahtunut horjumista, kiitos presidentti Trumpin kustannustietoisemman NATO-linjauksen ja Lähi-idästä juuri elokuun loppuun mennessä tapahtuneen vetäytymisen vuoksi. Kahdenkymmen vuoden rauhan ja demokratian viennin tulokset valuivat muutamassa kuukaudessa hiekkaan. Korkea teknologinen taso, automaattiset puolustus- ja hyökkäysjärjestelmät eivät kyenneet estämään täydellistä voiman ja tahdon lopahtamista kokonaan toisenlaisen kulttuurin hallitsemassa Afganistanissa.
On kai selviö että Suomen hävittäjähankinnoissa on näilläkin seikoilla merkitystä. Ne antavat aihetta miettiä, onko muitakin vaihtoehtoja Suomen puolustukselle kuin amerikkalainen, täydelliseen luottamuksen puutteeseen suhteessa Venäjään ja Kiinaan perustuva lähestymistapa. Ranskan ja Saksan puolustuteknologian uusi suurhanke perustuu lisäksi toiseen merkittävään innovaatioon, joka liittyy Euroopan Unionin puolustuksen mahdolliseen rahoittamiseen. Yhteiseen puolustukseen perustuvaa rahoitusta ei Euroopan Unioniossa voida saada aikaan konsensuksella ja "etukäteissäästämiseen" perustuvalla talouspolitiikalla. Käyttääkö Ranskan ja Saksan puolustusyhteistyö tässä suhteessa hyväkseen uutta innovaatiota, mm. talousguru Pikettyn vaihtoehtona korostamaa "samanmielisten yhteistyötä"? Voisiko eurooppalainen turvallisuusyhteistyö olla osa samanmielisten yhteistyötä, jota rahoitetaan uudella monetaarisella, endogeenisella rahapolitiikalla?
Itsenäisen Euroopan keskuspankin tehtävä on jo vuosia ollut uusien innovaatioiden rahoittaminen kuuluisalla määrällisellä elvytyksellä. Euroopan Keskuspankki on poliittisesti täysin itsenäinen monetaarinen toimija, joka on sitten vuoden 2014 tukenut yli 4000 miljardilla eurolla yritysten ja pankkien likviditeettiä. Tasavallan presidentti on tunnetusti suhtautunut hyvin kriittisesti tällaiseen makrotalouspolitiikkaan ja on siten ollut yhdessä Europan konservatiivien, liberaalien ja näiden talouspolitiikkaa peesaavien sosialidemokraattisten voimin vaatimassa tiukkaa pitäytymistä etukäteissäästämisessä, hyväksyen vain korona-pandemian tapaisissa poikkeusoloissa velanoton tiukasti määritellyissä, ahtaissa puitteissa. Tähän vanhaan etukäteissäästämisen ja kehysbudjettien edustamaan raamiajatteluun ei uusi, endogeeninen, omiin päätöksiin perustuva rahapolitiikka luonnollisestikaan kuulu. Erityisesti Saksa ja sen keskuspankki - sekä Saksan perustuslakituomioistuin - katselevat tällaista, konsolidoidun peruskirjan kanssa ristiriidassa olevaa EKP:n ja Euroopan komission politiikkaa hyvin kriittisesti.
En oikein usko että Tasavallan presidentti tavoittelee Helsingin henkeä, luottamusta ja liennytystä vuoden 1975 loppuasiakirjoissa kuvatussa hengessä. Kysymys taitaa pikemminkin olla luottamuksesta Euroopan ja Yhdysvaltojen välillä suurten sotilas- ja makrotalouspoliittisten muutosten murroksessa. Miten käy eurooppalaisen puolustusstrategian, jos Suomi ostaa stratfighterit Yhdysvalloista? Ainakin Suomen on maksettava ne selvällä rahalla - niihin kauppoihin ei keskuspankkikapitalismi määrällisine elvytyksineen ulotu. Entä jos Ranskan ja Saksan "Taistelupilvestä" muodostuu hanke, jonka innovaatioita rahoitetaan keskuspankkijärejestelmän kautta? Sotilaalliset strategiset hankinnat ovat luonteeltaan sellaisia että niitä ei avata eikä ymmärrettävistä syistä myöskään avoimesti kilpailuteta.
Palataanpa nyt tämän blogikirjoituksen otsikkoon. Taisteluparven hävittäjäperustan muodostaa ranskalaisen Rafale-taisteluhävittäjän tekniikkaan perustuva uuden sukupolven kone ja sen ympärille rakentuu joukko drohneja ja muita lentotekniikkaan perustuvia "enkeleitä". Mikäli oikein ymmärrän, on tästä hankkeesta tarkoitus kehittää aivan uudentasoinen, tekniikaltaan ja hallitsevuudeltaan ylivoimainen "eurooppalainen rakenne" Korona-Pandemian yhteydessä kehitetyn uuden vasta-ainetekniikan tapaan. Tämä yhdistelmä ei ole sukua turkulaiselle lauluryhmä "Rafaelin enkeleille", joka jatkaa Rafael Paasion nimeen ja visioihin perustuvaa aatteellista kulttuurityötä.
Tasavallan presidentillä on jo perustuslaista johtuen keskeinen ja merkittävä rooli Suomen suurta taisteluhävittäjähankintaa tehtäessä. Jatkaako atlantintakaisen struktuurin kehittämistä ja menettää lopullisesti se "Helsingin henki", joka syntyi vuoden 1975 ETYK-kokouksen myötä ja jota oli tarkoitus jatkaa ETYJ:n puitteissa? Vai olisiko kyse luottamuksen rakentamisesta vuoteen 2025 mennessä sekä Euroopan tasolla että tätä kautta perinteisen NATO-yhteistyön puitteissa? Viimekädessä on kysymys rahasta ja kustannuksista - ja tasavallan presidenttimme on tunnettu tiukasta suhtautumisesta nouseviin kustannuksiin. Nyt tällä lähestymistavalla on merkitystä ehkä enemmän kuin koskaan. Siksi matkalla Ranskaan on tällä kertaa tavanomaista suurempi merkitys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti