lauantai 10. joulukuuta 2016

Koska valmistuit?




Euroopan parlamentin puheenjohtajalla, saksalaisella sosialidemokraattisella poliitikolla Martin Schulzilla ei ole akateemista loppututkintoa. Nyt Saksassa on herätelty keskustelua siitä, voiko Saksan politiikkaan palaava Martin Schulz tavoitella ulkoministerin tai jopa liittokanslerin virkaa puuttuvan akateemisen tutkinnon johdosta. 

Saksalainen Der Spiegel -lehti kirjoittaa tästä ja päätyy akatemialaisuuden kannalta mielenkiintoiseen lopputulokseen: Ranskan vallankumouksen henki ja kasvaminen vastuunalaisiin tehtäviin voi tapahtua muuallakin kuin pelkällä koulun penkillä abituurin suorittamalla. 

Tallennan tämän mielenkiintoisen periaatekysymystä koskevan kirjoituksen tähän blogikirjoitukseen. Mainittakoon vielä, että kiihkeä akateemisten arvosanojen tavoittelu on johtanut mm. Saksassa siihen, että tohtorinväitöskirjoja on saatu aikaan plagioimalla tekstejä lähdeaineistoa ilmoittamatta. Siis mitä on koeteltu kansalaiskunto?

Asia on todella mielenkiintoinen - ja siksi päätin kääntää lehden argumentointia myös täällä luettavaksi. Der Spiegel -lehti analysoi tätä meritokraattista imperatiivia seuraavaan tapaan (Käännös IR):

Tabujen, ehdottomien kieltojen murtaminen on edelleen tärkeää. Joskus pitää tapahtua myös rajojen ylityksiä. Usein yhteiskunnallinen edistys on alkanut tabujen murtamisella. Tässä on kysymys lisäksi myös jostakin muusta.

Kysymys on demokraattisesti valistuneesta itseymmärryksestämme, ihmisten arvioimisesta rodun, sukupuolen, tulojen tai heidän koulutustasonsa mukaan. Kun suuntaudumme heidän kykyjensä, taiteellisen saavutuksensa, retoorisen suorituksensa tai heidän älyllisen laatunsa pohjalta, on aivan sama onko osaaminen ja tieto saavutettu itseopiskelulla, vuosia kestävän harjoituksen tuloksena, kilpailevien opiskelijakolleegoiden paineistamana vaiko kirjastossa istumisen innoittamana. On aivan sama, nousevatko heidän kykynsä esiin teatterilavalla, työssä tai vaikka eduskunnassa.

Tällä kertaa on kysymys asian esiin nostaneista lehtimiehistä, jotka edellyttävät muodollista koulutuspohjaa poliittiseen huipputehtävään. Tätä ei perustuslailllisesti demokraattisessa Saksassa ole toistaiseksi kukaan aikaisemmin edellyttänyt.

Voidaan - ja ehkä myös täytyy - arvioida eurooppapoliitikko Schulzia. Se valta-aseman tavoittelu, jota hän on toiminta-alueellaan jatkuvasti laajentanut, kuuluu ehkä Alfa-geenillä varustetun ihmisen perusasenteeseen poliittisessa maailmassa. Voi myös kritisoida hänen 'olkapääyhteyttään' ystäväänsä Jean-Claude Junckeriin. Tutkimustoimikunnan esteellisyyttä tämän ystäväsuhteen suuntaan on korostettu. Voidaan nostaa teemaksi hänen uhonsa, pyrkimyksensä toiselle toimikaudelle tai hänen saksalaisen sisäpolitiikan detaljitietoisuutensa puutteet.

Haluammeko todella sääty-yhteiskunnan takaisin?
Se että saksalaisesta huippupoliitikosta halutaan tehdä koulutuksellisen taustan johdosta epäkelpo, on jotakin uutta. Kaksi parempien piirien lehtimiestä nyrpistelee häpeämättömällä vihjailulla: suutari, pysy lestissäsi. Tai konkreettisesti: Schulz pysyttele keskireiniläisessä pikkukaupungissasi Wurzelenissa. Altavastaaja Schulzin, siitä tässä on kysymys, tulee rajata toimintaansa asioihin, jotka hän tuntee ja jotka hän todennäköisesti hallitsee.

Haluammeko me todella takaisin sääty-yhteiskuntaan, yhteiskuntamalliin, jonka oletettiin sitten Ranskan vallankumouksen ja Yhdysvatain itsenäisyysjulistuksen olevan takanapäin? Haluammeko takaisin eliittiyhteiskuntaan, jossa kartanonomistajat sanelevat, kenellä on pääsy päättäviin piireihin ja kenellä ei?


Koulutus on paljon enemmän kuin tuntimäärien ja opintoviikkojen suorittamista, ylioppilaskirjoituksista suoriutumista tai tutkintopromootion läpäisemistä. Koulutus on prosessi, jatkuvaa paitsi henkisten ja kulturellisten, myös älyllisten, persoonallisten ja sosiaalisten pätevyyksien hankintaa. Koulu- ja opintosuoritukset mittaavat oppimissuorituksia, mutta mittaavatko ne kouluttautumista kaikenkattavassa mielessä, sitä sopii epäillä.

Elämme todella hankalia aikoja. Yhteiskunnat ovat muuttuneet rikkonaisemmiksi. Kaipuu autoritaarisiin yhteiskuntamuotoihin, aikamme digitaalinen käänne, muuttoliikkeet ovat tehneet meistä haavoittuvampia ja päästäneet pelkoja valloilleen. On tarvetta kansallisiin vastauksiin ja rajaaminen sekä ulossulkeminen on kiihtymässä. Sellaisina aikoina medialla ja journalisteilla on aivan erityinen vastuu, mikäli aiomme pitää kiinni vapaamielisen demokratian periaatteista. Elitistinen loukkaantuminen on vaarallista peliä, peliä jonka argumentointia olosuhteet ruokkivat.


Kysymys, onko huippupoliitikolla korkeakoulututkinto, ei ole koskaan aiemmin noussut keskusteluun. Asian esille nostanut toimitaja ei halua ollenkaan keskustella siitä, onko Schulz sopiva kanslerikandidaatti. Hän esittää lehden mukaan leikkisän naivisti, että on merkillepantavaa millaisia reaktioita tämä kysymys nostaa esiin. Toimittajan mukaan tällaista kysymystä pidettiin vielä vähän aikaa sitten itsestäänselvänä. Der Spiegel pitää tätä tietoisena, harhaanjohtavana heittona.

Kysymys siitä onko huippupoliitikolla tutkinto vai ei, ei ole koskaan ollut itsestäänselvyys. Se ei ole koskaan ollut edes keskustelussa. Lehti luettelee joukon saksalaisia huippupoliitikkoja, joilla ei ole akateemista loppututkintoa. Vaikka he eivät ole katselleetkaan yliopistoa tai korkeakoulua sisältäpäin, heidän kykyjään ei ole missään vaiheessa kyseenalaistettu. Vielä enemmän: yhdestä näistä (Johannes Rau) on tullut jopa Saksan liittopresidentti.


Myöskään Bill Gates tai Steve Jobs eivät ole koskaan suorittaneet loppuun yliopisto-opintojaan. Ajatus siitä, että he olisivat jollakin tavalla epäpäteviä, ei ole putkahtanut kenenkään mieleen. Jättäkäämme siis peruskouluun rajoittuva ja yliopistollinen koulutus meriittinä edelleen avoimeksi. Tässä asiassa kannattaa ottaa oppia USA:sta, kirjoittaa lehti. 

Tänään, 10. joulukuuta tulee kuluneeksi 68 vuotta Yhdistyneiden Kansakuntien Yleismaailmallisen Ihmisoikeusjulistuksen hyväksymisestä. Der Spiegelin loistava analyysi siis juhlistakoon tätä päivää!

Lisäys 12.12. 2016
Saara Aalto on voittanut koko syksyn jatkuneen tiukan laulu- ja esiintymiskilpailun X-Factorkisassa Lontoossa. Tällaisia taitoja ei saavuteta pelkällä koulumenestyksellä, vaikka uskonkin tasa-arvoisen peruskoulumme nostavan yhä useammin lahjakkuuksia esiin ihan tavallisen kansan keskuudesta. Hänen menestymisensä paitsi edustaa, myös symbolisoi luovuuden pohjalle rakentuvaa moniosaamista. Hyvällä ulkonäöllä on silläkin osansa esteettisen kokonaisvaikutelman syntymisessä.

Ei kommentteja: