Euroopan Unionissa on käyty kiivasta keskustelua ja nähty vastakkainasettelua sosialidemokraattien, vasemmiston ja vihreiden haastaessa konservatiivista ja liberaalia enemmistöä. Samaan aikaan kuitenkin on on myös ollut johdonmukainen pyrkimys vuoropuheluun ja konsensuksen hakemiseen. Martin Schulzin puheenjohtajuus Euroopan Parlamentissa poliittisen vähemmistön edustajana on tästä yksi osoitus. Sillä on paitsi symboliarvoa, myös paljon sisällöllistä merkitystä. Konsensuksen kautta myös vaihtoehtoinen lähestymistapa saa lisättyä omia palikoitaan eurooppalaiseen politiikan megakoneeseen. Itse moottoria ei saa muutettua, mutta voi ehkä saada paremman ilmastoinnin, turvavöitä ja puskureita pahimpiin törmäyksiin.
Lokauun 30. päivänä 2016 tapahtui eurooppalaisessa politiikassa CETA-sopimuksen hyväksymisen myötä suuri, syvällinen ja todennäköisesti lopullinen arvomuutos, jolla sinetöitiin markkinoiden autoriteetti suhteessa kansalaisyhteiskuntaan ja sen valtiollisiin rakenteisiin. Hyvinvointivaltion poliittista vaihtoehtoa ei suljettu kokonaan pois, sitä voidaan resurssien lisäämisen muodossa edelleenkin tavoitella. Itse toteutus, hankintojen ja palveluiden tuottaminen niihin liittyvine monine oikeuksineen avautuu CETA-sopimuksen myötä pohjia myöten myös markkinoille ja yrityksille. Julkisen sektorin omana työnä toteutettava hanke on teoriassa mukana, mutta vain yksi muiden joukossa. Julkinen sektori itse on velvoitettu avaamaan kaikki hankintansa ja palvelunsa markkinoille.
Hyvinvointipalvelujen toteuttaminen omana työnä on ainakin teoriassa mahdollista, käytännössä todennäköisesti harvemmin. Kaikki hankkeet on kilpailutettava ja siinäkin tapauksessa että julkinen sektori sattuisi voittaman kilpailutuksen, tulos voidaan kyseenalaistaa jos samalla sektorilla toimiva yritys on tehnyt hankkeesta tarjouksen. Ristiriitatilanteesta voidaan neuvotella ja yrittää löytää yksimielinen ratkaisu. Asiaa ei kuitenkaan ratkaista CETA-sopimuksen jälkeen enää poliittisilla päätöksillä, vaan kuvaan astuu sopimuksen sisältämä tuomioistuinmenettely, tribuuni. Tämä uusi rakenne määrittelee itse sekä toimintansa hinnan että myös hävinneelle osapuolelle määriteltävät sakkorangaistukset.
Miten tämä liittyy sosialidemokratiaan ja Martin Schulziin, eroavaan Euroopan Parlamentin puheenjohtajaan?
Mielestäni viimeistään CETA-vapaakauppasopimuksen hyväksymisen myötä on tapahtunut historiallinen käänne. Pohjoismaiseen käytäntöön, pääosin julkisen sektorin omaan toteutukseen, kansanvaltaiseen ja transparentiin perustunut hyvinvointivaltion rakentaminen on tullut tiensä päähän. Jos haluaa käyttää uuden "Pääoman" kirjoittaneen taloustieteilijä Thomas Pikettyn kieltä, on tapahtunut ¨konservatiivinen vallankumous". Sosialidemokraattinen, vahvaan ja kansanvaltaiseen valtioon perustuva hyvinvonnin rakentaminen ei ole enää samalla tavalla mahdollista kuin yhteisten voimavarojen kokoamiseen tähtäävällä, valtion ja kuntien varaan rakentuvalla politiikalla on runsas vuosisata tähdätty.
Tässä mielessä Martin Schulzin poislähtöön liittyy dramaattinen historiallinen käänne. Eurooppalainen sosialidemokratia joutuu etsimään uusia teitä yhdenvertaisuuden, mahdollisuuksien tasa-arvon ja kiihtyvällä vauhdilla tapahtuvan taloudellisen polarisaation säätelemiseksi. Parhaimmillaan sosialidemokratia voi toimia jonkinlaisena sosiaalista vähimmäisturvaa tavoittelevana hybridimoottorina automaattiohjauksessa kulkevassa, globalisaation megakoneessa. Sosialidemokraattinen, valtion ja kuntien varaan rakentuva hyvinvointivaltio on passé. Se ei ole enää poliittisesti varteenotettava mahdollisuus vapaakauppasopimusten ja markkinoiden ehdoilla toimivassa maailmassa.
Historiallisia, arvopohjan muutokseen perustuneita käänteitä, 'vallankumouksia' on tapahtunut ennenkin. Ensimmäisenä tulee mieleen Vanhan Testamentin kertomus Saulin voitelemisesta kuninkaaksi. Mooseksen laintaulujen toinen, ehdoton idolien palvomisen kieltävä käsky, ei enää riitä kansalle, vaan se haluaa harmoniaa tavoittelevan henkisen tilan sijasta itselleen kuninkaan 'muiden kansojen tapaan'. Varhaisjuutalaisuudelle, Maimonideksen seuraajille Saulin voiteleminen kuninkaaksi merkitsi luopumista käskyjen arvopohjasta ja keskeisen vanhan arvopohjan katoamista.
Uudelle, kestävälle näkemykselle on siis nyt kysyntää.
PS: Facebookissa virinneessä keskustelussa nousi esiin merkittävä tulkintaero CETA-vapaakauppasopimuksen sisällöstä, jossa Valtteri Aaltonen toi esiin kannan, jonka mukaan julkiset palvelut eivät kuulu automaattisesti kilpailutettavina asioina vapaakauppasoikumsen piiriin. On syytä tallentaa käymämme keskustelu saatesanoiksi myös täällä blogissani, jotta tämä viralliseksiluokiteltava näkemys tulee tässä samassa yhteydessä esiin:
"Valtteri Aaltonen: Tuohon on nyt päässyt vähän vääriä käsityksiä CETA:n sisällöstä.
CETA:an ei sisälly määräyksiä siitä, mitä on tuotettava yksityisesti ja mitä julkisesti. Se ei siis velvoita avamaan julkisen palvelun tuottannon markkinoita eikä estä julkista valtaa tuottamastaan haluamiaan palveluita julkisesti. Sopimustekstissä on nimenomainen kirjaus, ettei sopimuksella puututa valtioiden sääntelyoikeuteen.
Ylipäänsä Suomessa sovelelttavat hankinta- ja kilpailutusmenettelyt seuraavat kansallisesta ja osin CETA:n tuomioistuinmenettely ei myöskään koske tilanteita, joissa julkisen vallan omistama tuottaja ja yksityinen palveluntarjoaja kiistelevät kilpailutuksen lopputuloksesta. Nämä ovat puhtaasti kansallisen tuomioistuinjärjestelmän piiriin kuuluvia asioita
Ilpo Rossi:Valtteri, kiitos kannanotostasi; kerrankin täytyy oikein itse toivoa että olen väärässä! EUtiedote näistä asioista kertoo kuitenkin, miten Kanada päästää Euroopan Unionin yritykset sikäläisille markkinoille ihan juurta jaksain. Mitä julkisten palvelujen suojaaminen tarkoittaa sen lisäksi että niiden toteuttamisen voidaan varata verovaroja ja rakentaa infrastruktuuria - sitäkin tietenkin kilpailutettuna?
Valtteri Aaltonen: Ilpo, se EU:n tiedote siis kertoo, että Eurooppalaiset yritykset pääsevät osallistumaan hankintojen kilpailutuksiin Kanadassa. Siis niiden hankintojen, joita on päätetty hankkia kilpailutuksen kautta yksityiseltä markkinalta, eikä tuottaa itse. Mutta tuo ulkoa hankkiminen on siis on täysin julkisen vallan oma poliittinen päätös, eikä CETA tuohon vaikuta. Siinä kun ei ole määräyksiä palveluiden yksityistämisestä tai ulkoistamisesta. Julkisesti voidaan edelleen tuottaa kaikki ne julkiset palvelut, mitkä poliittisesti päätetään.
Valtteri Aaltonen (ja Lassi myös): lisään kommenttisi blogitekstiini jälkikommenttina, jotta tämä keskustelu tulee asiallisesti dokumentoitua täälläkin. Vapaakauppasopimuksiin liittyvät pelot ovat keskeisesti koskeneet pelkoa julkisen sektorin joutumisesta näiden sopimusten kautta alisteiseen asemaan suhteessa markkinoihin. Tulossa on vielä julkisia hankintoja ja paveluja koskeva TISA-vapaakauppasopimus ja silloin viimeistään nähdään, missä nämä 'tilaaja-tuottaja-rajaukset kulkevat.
11.12. 2016 Hannu Vesa kirjoitti "Itsenäinen kansa - yhteistyöän maailma" Facebook-sivulla tästä samasta aiheesta:
"Olen eräissä aikaisemmissa päivityksissäni yrittänyt pitää Belgian Wallonien ja ranskankielisen sosialistipuolueen PS:n puolia EU-Kanada kauppa- ja investointisuojasopimuksen ratifiointikysymyksessä. Siihen oli useampiakin syitä:
1) 1980-luvulle sijoittuneen "EU-diplomaattiurani" aikana olin nähnyt, kuinka kauppapoliittisten sopimusten laadinnan sisällyttäminen ns. yhteisökompetenssiin oli tehnyt hommasta pelkkää sisäpiirin touhua. Touhua, jossa aidosti vaikuttavina tahoina toimivat ainoastaan komission ja jäsenmaiden hallitusten kauppapolitiikasta vastaavat byrokraatit ja näihin ihonläheistä yhteyttä pitävät suuryritysten lobbarit. Joissakin harvoissa tapauksissa ay-liikkeen edustajat olivat päässeet porukkaan - mutta sillä edellytyksellä, että hetimmiten sopeutuvat joukkoon. Eivätkä puhua pukahtaneet mitään kuulemastaan ja näkemästään ulkopuolisille. Ns. kansalaisyhteiskunta oli lähinnä naureskelun kohde!
2) Vaikka olikin vallalla käsitys siitä, että Kanadaa koskeva CETA-sopimus olisi parempi kuin USA:n kanssa jo pitkälle neuvoteltu TTIP-sopimus, siihenkin olisi sisältynyt demokraattisen valtion päätökset ulkopuolisista tuomareista koostuneelle välitystuomioistuimelle alistava ISDS-menettely. Sen päätöksistä ei olisi ollut edes valitusoikeutta.
3) Suomi - ja sen neuvotteluja seuraavat virkamiehet - kuuluivat perinteittensä mukaisesti joukon huutosakkiin: Sen roolina oli osoittaa sokeaa kannatusta komission ja Kanadan neuvottelutulosta kohtaan. Ja torjua kaikenlainen kansalaisyhteiskunnan taholta tuleva epäily. Kritiikistä nyt puhumattakaan. Indoktrinointitehtävä onnistui niin hyvin, että jopa SAK (tietenkin edunvalvontayksikkönsä työväenliikkeen ulkopuolelta rekrytoimien asiantuntijoitten esityksestä) liittyi huutosakkiin.
2) Vaikka olikin vallalla käsitys siitä, että Kanadaa koskeva CETA-sopimus olisi parempi kuin USA:n kanssa jo pitkälle neuvoteltu TTIP-sopimus, siihenkin olisi sisältynyt demokraattisen valtion päätökset ulkopuolisista tuomareista koostuneelle välitystuomioistuimelle alistava ISDS-menettely. Sen päätöksistä ei olisi ollut edes valitusoikeutta.
3) Suomi - ja sen neuvotteluja seuraavat virkamiehet - kuuluivat perinteittensä mukaisesti joukon huutosakkiin: Sen roolina oli osoittaa sokeaa kannatusta komission ja Kanadan neuvottelutulosta kohtaan. Ja torjua kaikenlainen kansalaisyhteiskunnan taholta tuleva epäily. Kritiikistä nyt puhumattakaan. Indoktrinointitehtävä onnistui niin hyvin, että jopa SAK (tietenkin edunvalvontayksikkönsä työväenliikkeen ulkopuolelta rekrytoimien asiantuntijoitten esityksestä) liittyi huutosakkiin.
Ja sitten yllätyksenä useimmille: pienen Belgian eteläinen 3,6 miljoonan asukkaan osavaltio Wallonia hylkää sopimuksen! Belgian hallitusmuodon sille antamin valtuuksin. Siitä huolimatta, että suurempi (käytännössä monikansallisten suuryritysten hallitsema) pohjoinen osavaltio Flanderi tuki sopimusta. Miten näin saattoi käydä?
Ao. VOX-EUROPE:n julkaisemassa artikkelissa todetaan, että Wallonian presidentin ja osavaltion sosialistijohtaja Paul Magneten johdolla PS oli jo pidempään oikeasti paneutunut kysymykseen ja tukeutunut mm. kansalaisjärjestöjen tarjoamaan asiantuntija-apuun. Ja heillä oli suuria epäilyksiä niin ympäristöä, maataloutta kuin elintarvikehygieniaakin koskevien kohtien osalta. Investointisuojasopimuksesta puhumattakaan. Walloonit eivät suinkaan olleet päättäneet marssijärjestystä, vaan se seikka, että he saattoivat tehdä selväksi oman kantansa vasta loppuvaiheessa, on osa komission ja EU:n kauppapoliittisen lobbyn valitsemaa taivuttelutaktiikkaa. Tuttu tilanne muistakin yhteyksistä, kun demokratian ylitse halutaan kävellä: Joko hyväksytte neuvottelutuloksen viivyttelemättä ja sellaisenaan. Tai hylkäämistä seuraava katastrofi on pelkästään teidän vikanne!
Ao. VOX-EUROPE:n julkaisemassa artikkelissa todetaan, että Wallonian presidentin ja osavaltion sosialistijohtaja Paul Magneten johdolla PS oli jo pidempään oikeasti paneutunut kysymykseen ja tukeutunut mm. kansalaisjärjestöjen tarjoamaan asiantuntija-apuun. Ja heillä oli suuria epäilyksiä niin ympäristöä, maataloutta kuin elintarvikehygieniaakin koskevien kohtien osalta. Investointisuojasopimuksesta puhumattakaan. Walloonit eivät suinkaan olleet päättäneet marssijärjestystä, vaan se seikka, että he saattoivat tehdä selväksi oman kantansa vasta loppuvaiheessa, on osa komission ja EU:n kauppapoliittisen lobbyn valitsemaa taivuttelutaktiikkaa. Tuttu tilanne muistakin yhteyksistä, kun demokratian ylitse halutaan kävellä: Joko hyväksytte neuvottelutuloksen viivyttelemättä ja sellaisenaan. Tai hylkäämistä seuraava katastrofi on pelkästään teidän vikanne!
Lopputulema on sitten sellainen, että Wallonian sosialistit tekivät palveluksen meille muille - tyhmemmille ja laiskemmille - saamalla sopimukseen sen eräitä räikeimpiä puutteita koskevat lisäkirjaukset. Ja ennen kaikkea sen, että investointisuojammenettely ISDS korvataan eurooppalaiseen tuomioistuinjärjestelmään leivottavalla, tuomarien virkavastuuseen perustuvalla julkisella tuomioistuimella.
Syyttä ei Paul Magnette ole toiminnastaan saanut lempinimeä WALLONIX!
Olen ylpeä siitä, että Brysselin vuosinani opin tuntemaan useampia hänen lähipiirissään vaikuttavia tovereita."
Lisäys 23.12. 2016
Sitten Ceta vapaakauppasopimuksen hyväksymisen on kotimaassakin tapahtunut paljon. Valtteri Aaltosen kannanoton mukaan Ceta-sopimus ei avaa tietä kansainvälisille yrityksille kilpailemaan julkisen alan palveluista ja näin ilmeisesti Ceta-sopimuksen mukaan onkin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä etteivätkö kanadalaiset yritykset pääsisi mukaan tarjoamaan tuoteitaan ja palveluitaan Suomen julkiselle sektorille joko sellaisenaan tai osana kansainvälisiä yrityksiä. Voimaan on tulossa hankintalaki 2017 alusta ja laaja SOTE-uudistus vuoden 2019 alusta. Näissä molemmissa rajataan julkisen sektorin toimintavapautta aivan ratkaisevalla tavalla. EK:n asiantuntijalääkäri toteaa tämän jo vuonna 2015 julkaistussa kirjoituksessaan . Helsingin Sanomien pääkirjoitus lokakuulta 2016 toteaa saman seikan. Hallituksen esitys SOTE-uudistukseksi jatkaa samalla linjalla. Esitys tulee lausunnolle vuoden 2017 alusta, joten asia ei ole valmis, mutta nykyisen hallituksen omat voimat riittävät ratkaisemaan asian. Lisäksi tulevat EU:n kilpailutusperiaatteet.
Summasummarum: pohjoismaisesta, kansanvaltaisesta, itsenäisenä ja suvereenina subjektina toimivasta hyvinvointivaltiosta ei ole enää kuin muodollinen kansanvalta jäljellä.
Lisäys 19.2. 2017
Thos Wahlgrenin Fb-sivuilla käydystä keskustelusta:
Valtteri Aaltonen sosialidemokraattisesta eduskuntaryhmästä väitti minulle että CETA-sopimuksen piirissä julkiset palvelut olisi nimenomaan ja erikseen suljettu pois yrityksiltä. "CETA:an ei sisälly määräyksiä siitä, mitä on tuotettava yksityisesti ja mitä julkisesti. Se ei siis velvoita avamaan julkisen palvelun tuottannon markkinoita eikä estä julkista valtaa tuottamastaan haluamiaan palveluita julkisesti. Sopimustekstissä on nimenomainen kirjaus, ettei sopimuksella puututa valtioiden sääntelyoikeuteen." Kun yritykset voivat perustaa ja rekisteröidä filiaaleja myös sopimuksen piiriin kuuluviin maihin kuten Suomeen, kysyn: voiko tämä pitää paikkansa? Kirjoitin asiasta blogissani http://ilporossi.blogspot.fi/…/aika-entinen-ei-koskaan-enaa…
----
Thomas Wallgren Hei. Kyllä Valtteri on oikeassa. Mutta tuo on epäolennaista. Ceta joka ei velvoita yksityistämään eikä puutu sääntelyoikeuteen puuttuu hyvin radikaalisti sääntelyn reaaliseen mahdollisuuteen. Väännän vielä kerran rautalangasta. Jos Sipilän hallituksen uudistus markkinaehdollistaa Suomen sote-palvelujen tuotannon ja jos Ceta astuu voimaan sote-uudistuksen peruuttaminen käy Suomelle käytännössä, joskaan ei oikeudellisesti, mahdottomaksi Cetan konfiskaatiovelvoitteiden takia. (Jos Suomi peruuttaa markkinaehdollistamisen Suomi joutuu korvaamaan Suomen sote-markkinoille investointeja tehneiden veroparatiisiyhtiöiden menetettyjä tulevia voittoja.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti