Juksaamisesta mobbaamiseen

Lukiessani Antti Ronkaisen Suomen Kuvalehdessä julkaisemaa "vallan mahotonta" kirjoitusta hallituksen julkilausutusta velkapelosta ja toisaalta äärimmäisen kovista ja nopeasti ja etupainotteisesti toteutukseen tulevista, ammattiyhdistysliikkeen ja palkansaajan edunvalvontaa rajusti heikentävistä ja jopa estävistä hallitusohjelmatavoitteista, tuli mieleen lapsuudessa ja nuoruudessa koulun välitunneilla ja harrastuksissa kaiketi meille kaikille tuttu juksaamisen muoto; kiinnitettiin leikkikaverin huomio johonkin toisarvoiseen asiaan ja samalla tehtiin jokin koiruus, viemällä lakki päästä tai jotain muuta vastaavaa. Tarkoitus oli saada pilailun kohde naurunalaiseksi ja avuttomaksi - ja usein siinä onnistuttiinkin. Tällaisessa juksaamisessa voisi nähdä alkavaa taipumusta kiusaamiseen ja aikuisiän mobbaamiseen, jonka kuvittelisi nyt jäävän historiaan, kun hallitus on aikaansaanut parikymmenkohtaisen rasisminvastaisen ohjelman. Erilaista etnistä taustaa edustavien kohdalla tämä saattaa joksikin aikaa hillitä pahimpia alistamisen, mobbaamisen ja diskriminoinnin muotoja julkisissa tehtävissä. Ulottuvatko toimet työelämään, varsinkin kun hallitusohjelma sisältää rajun paketin eriarvoistavia  ja nopeassa tahdissa voimansaatettavia toimia työelämän edunvalvonnan ja oikeuksien heikentämiseksi?

Koko hallitusohjelman valmistelun ajan on puhuttu julkisen talouden kehnosta tilasta ja välttämättömyydestä valtion velan nopeaan lyhentämiseen. Eurooppalaisittain katsottuna jo tämä väite on vailla perusteita, sillä kovia kriisejä kohdannut Sanna Mariunin hallitus onnistui  puskuroimaan voimakkaasti näitä odottamatta ja ilman tilausta tulleita katastrofitilateita vastaan. Se  kampitti COVID 19 pandemian, Venäjän Ukrainaa kohtaan aloittaman sodan Suo,meen suuntautuneet uhat, EU:n omaksuman pakotepolitiikan seurauksena syntyneen, erityisesti energiaköyhää Eurooppaa ja Unionin jäsenmaita kohdanneen, ja jopa energian hintojen vyörymäisen nousun aiheuttaman inflaation  aiheuttamat ikävät seuraukset. Kaiken keskellä se onnistui myös nostamaan maan työllisyyden historiallisestikin katsottuna huippulukemiin.

Hallituksen budjettiesitys siihen liittyvine, yli menossaolevan hallituskauden ulotuvine suunnitelmineen näyttää osoittavan, että toimet valtionvelan lyhentämiseksi ehkä eivät olekaan hallitusohjelman keskeinen tavoite, vaikka mm. pääministeri Orpo siitä joka käänteessä muistuttaakin. Paljon kovemmaksi käänteeksi saattaa muodostua juuri puuttuminen työelämän edunvalvontaoikeuksiin ja ammattiyhdistysliikken aseman heikentämisen. Kun on kysymys valtakunnan poliittisesta   suunnasta, kysymys ei ole enää leikkimielisestä juksaamisesta, vaan yhdessä ministereiden toimintahistoriaan liittyvien rasististen asenteiden kanssa vakavasta syrjivästä, mobbaavasta ja pysyviä rakenteellisia eroja luovasta politiikasta. Se kyseenalaistaa  perustuslakimme kansalaisoikeuksia korostavan hengen, Suomen sitoumukset kansainvälisten sopimusten kautta yleismaailmallisiin ihmisoikeuksiin, kansainvälisen työjärjestön ILO:n keskeiiin periaatteisiin ja saattaa meidät vertautumaan tämän politiikan osalta 1930-luvun Saksan ja tämän päivän Venäjän omaa kansaansa kohtaan toteuttaman, kansalaisoikeuksia loukkaavan ja kansalaisjärjestöja terroristiseksi luokitteleman toiminnan kanssa. 

Kuriositeettina mainittakooon, että samaan aikaan meilläkin tarkastellaan terrorismilainsäädäntöä tarkoituksena uhkien kartoittamiseksi ja sellaiseksi koettujen aktiviteettien torjumiseksi ja kieltämiseksi. Kun laadullisesti kiristävä askel on toteutettu lainsäädännössä, siitä ei ole kuin lyhyt askel rankaisevien toimien ulottamiseen poliittisilla päätöksillä tavanomaiseen kansalaisaktiivisuuteen. Lakko-oikeden rajottaminen, osallistumisesta sakottaminen ja sopimusoikeuden sitominen  vientialojen äärimmäisen epävarmaan  palkkakehitykseen, ovat lakisääteisinä toimia jotka saattavat viedä koko kansakunnan  elämänmenon historiallisesti kauaksi aikaisempiin vuosikymmeniin ja maantieteellisesti eroon suurta arvostusta nauttivasta pohjoismaisesta, kansanvaltaisesta perinteestä. Tätäkö kansalaiset todella halusivat äänestäessään Kokoomuksen ja Perussuomalaiset Suomen johtaviksi poliittisiksi voimiksi huhtikuun 2023 eduskuntavaaleissa?

Mitä sitten olisi tehtävissä, jotta tämä Sanna Marinin johtaman viisikkohallituksen loistavan kauden jälkeen näin kauhistuttava ja synkkä poliittinen käänne  ei muuttuisi todellisuudeksi? Ammattiyhdistysliike sanoo lisäävänsä valmiutta, mutta vaarana on koko ajan  että hallitus, ohjaamalla keskustelua ministerien rasistiseen asenteeseen ja valtion velan kauhisteluun,  samalla pyyhkäisee juksaamalla ammattiyhdistysliikkeeltä sekä lakin päästä että sen käytössä olevat välineet kansalaisten toimeentulon turvaamiseksi. Näyttää siltä että toimiin on ryhdyttävä jo tänä syksynä, ennen vuodenvaihdetta. 

Lisäksi tarvitaan keinoja paitsi ay-liikkeen perinteisillä toiminta-alueilla, myös suhteessa kuluttamiseen ja siellä tehtäviin arvovalintoihin. Nykysukupovi ei ole saanut samanlaista kantapään kautta tapahtunutta oppia osuustoiminnan merkitykseen kuin mitä esimerkiksi minun sukupolveni edustaa. Meille oli sortamisen ja riistämisen estämiseksi erittäin tärkeää keskittää kaikki mahdollinen kuluttaminen, siis ostosten tekeminen jäsenyyspohjaiseen osuuskauppaan, edistysmieliseen kuluttajien osuustoimintan. Kun yrittäjät ovat  nyt nousseet keskeiseksi ammattiyhdistysliikkeen ja työelämän edunvalvonnan arvostelijaksi, palkansaajan luonnollinen periaatteellinen vastaus kuluttajana on lopettaa vähien varojen kiikuttaminen yksityisen yrittäjän markkianhengen ylläpitämiseen ja vahvistamiseen. S-liikkeellä on jo nyt yli 3 miljoonaa jäsentä ja ostosten keskittämisellä voidaan  kyseenalaistaa markkinahenkeen hurahtaneen oikeiston toimintapolitiikan eettinen arvopohja.

Palkkatulon lisäksi palkansaaja tarvitsee pidemmällä tähtäimellä myös toimeentulolleen muitakin tukijalkoja kuin pelkän kuukausittaisen palkan ja mahdolliset vähenevät sosiaalituet. S-liikkeen osana toimii myös S-pankki, joka on aloittanut aktiivisen rahastojensa markkinoinnin vihreän S-kortin kantajille. Ostoksista saatavat kanta-asiakasedut voidaan siirtää rahastosijoituksiksi ja ostoskäynneistä voidaan siirtää myös euroja oman rahastosaldon kasvattamiseksi. Pienillä tuloilla tämäkään ei ole helppoa, mutta jostakin on aloitettava. 

Olisiko tässä S-pankin aktiivisesti markkinoimassa rahastosäästämisessä alku toisen vahvan omaehtoisen tukijalan vähittäiselle rakentamiselle?  Tärkeintä on huomata, että tässä asiassa teet päätöksen Sinä eikä jossakin etäisyydellä toimivassa edustuselimessä ratkaisuja hakevat edustajamme.

Vanhanaikaisia keinoja - saattanet ajatella? Suomalainen sananlasku kuitenkin sanoo, että "vanha keino on parempi kuin pussillinen uusia". Orpo ja Purra hallituksineen ovat kovaa vauhtia valmistautumassa vetämään meiltä silmähampaat ilman kuoletusta jo tänä syksynä. Elomme merta purjehdittaessa on tärkeää pitää tämä kullankirkas ajatus mielessä.  Juksattavaksi joutuminen ei ole mukavaa - mutta mobatuksi tuleminen on kohtalokasta. Tällä kertaa se on kohdistumassa koko kansan suureen enemmistöön. Ei anneta poliittisen patologian musertaa meitä!