maanantai 2. elokuuta 2021

Paikallisjunalla Eurooppaan

 Sosialidemokraattisen Puolueen pitkäaikainen puheenjohtaja ja Suomen pääministeri Kalevi Sorsa siirtyi 1990-luvun alun murrosvaiheessa poliittiseen takariviin ja ryhtyi kirjoittamaan. Ensimmäinen tässä poliittisen aktiivikauden jälkeisessä sarjassa oli hänen kirjansa "Paikallisjunalla Eurooppaan" (Kustannusosakeyhtiö Otava 1991).  Jo seuraavana vuonna eli 1992 hän kirjoitti toisen kirjan nimeltään "Uusi itsenäisyys".Sorsa toimi vuosina 1972-87 yhteensä neljän hallituksen pääministerinä, SDP:n puoluesihteerinä 1969-75 ja puheenjohtajana vuosina 1975-1987 ja kansanedustajanakin yhteensä 20 vuotta ajalla 1970-1990. Nyt, kolmenkymmenen vuoden jälkeen on mielenkiintoista tarkastella, mitä Sorsa kirjoituksissaan ajatteli Suomesta, Euroopasta, itsenäisyydestä, taloudesta ja kansainvälisestä yhteistyöstä. Onko maailma mennyt Kalevi Sorsan ennakoimaan ja visioimaan suuntaan?

!980-luvun loppu ja 1990-luvun alku elettiin suurta yhteiskunnallista murrosvaihetta. Neuvostoliiton ja sen johtaman "sosialistisen" leirin hajoaminen tarkoitti vuosikymmenien - koko toisen maailmansodan jälkeisen ajan - valta-asemien ja vastakkainasettelun murtumista. Kapitalismi näytti ottavan yksiselitteisen yliotteen ideologisten leirien välisessä kilpailussa. Kuinka Suomen ja sosialidemokratian tuli suhtautua tapahtumassa olevaan suureen muutokseen?

Sorsalla oli Ranskassa vuosina 1959-65 vietettyjen vuosien jälkeen erinomainen näköalapaikka kansainväliseen politiikkaan ja erityisesti Neuvostoliiton aseman vahvistumiseen YK:n alaisissa järjestöissä, myös UNESCOssa. Jo näinä vuosina hänen onnistui ilmeisesti luoda luottamukselliset suhteet Neuvostoliiton lähettiläisiin ja toimijoihin UNESCOn piirissä. Suomen idänpolitiikan painottuminen Urho Kekkosen jo vuonna 1956 alkaneella presidenttikaudella ystävällisten ja luottamuksellisten suhteiden rakentamiseen Neuvostoliiton suuntaan tuki myös Kalevi Sorsan yhteyksien rakentamista tässä YK:n alajärjestössä. Erityisesti hän arvosti V.I. Leninin asemaa ja merkitystä Suomen itsenäistymisessä.

Kalevi Sorsalle Suomen suhde itäiseen naapuriin oli tärkeä paitsi rauha säilymisen, myös talouden ja kulttuurivaihdon kannalta. Hänestä näytti täysin selvältä, että luottamukselliset ja yhteistyöhakuiset suhteet  oli säilytettävä ja niitä vahvistettava myös Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Poliittisesti Neuvostoliiton hajoaminen merkitsi Sorsalle myös Kommunistisen Puolueen ideologisen vallan ja sosialismikäsityksen murtumista. Useissa eri yhteyksissä hän näki myös Suomen kommunistien irtautuvan proletariaatin diktatuurin ja kommunistisen puolueen pysyvän johtavan roolin doktriinista. Erityisesti hän arvosti SKP:n:n puheenjohtajan Aarne Saarisen realistista analyysia tapahtumassa olevasta muutoksesta, vaikka tämä ei koskaan luopunutkaan poliittisesta taustastaan.

Tätä taustaa vasten on aika ymmärettävää, että Kalevi Sorsa näki Helsingissä 1975 järjestetyn Euroopan Turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin  yhtenä kaikkein merkittävimmistä rauhan säilymiseen ja ylläpitämiseen vaikuttavana eurooppalaisena ja mailmanlaajuisena tapahtumana ja toimintarakenteena. Hän piti mahdollisena eurooppalaisen tuevallisuuden perustumista yhä lisääntyvään luottamukselliseen yhteistyöhön Neuvostoliiton hajoamisesta seuranneiden uusien, poliittisesti ja taloudellisesti heikossa asemassa olevien valtioiden kanssa. Hän myös varoittaa sellaisesta politiikasta, jonka seurauksena jaloilleen nouseva Venäjä voisi tuntea itsensä uhatuksi. Sorsa tunsi hyvin Venäjän synnyn ja yli tuhatvuotisen historian. Sen bysanttilainen ja ortodoksinen perinne ja yhteiskunnallisten laitosten rakentuminen jo Iivana Julman ajoilta  muodostavat venäläisen isänmaallisuuden ja kulttuurin vahvan perinteen.

Tähän väliin on todettava, että sekä Euroopan Unionin että Suomen ulkopolitiikka on ajautunut täysin päinvastaiseen suuntaan kuin mitä Kalevi Sorsa ihanteena havitteli. Euroopan Unioni ja NATO eivät ole pysyneet nahoissaan laajentumishalussaan ja muodostavat edelleen uhan Venäjän itsenäisyydelle ja eheydelle. Luottamukselliset toimet ovat vaihtuneet rankaisuihinn ja sanktioihin. Venäjä puolestaan on vastannut sotilaallisella voimallaan ja Krimin valloituksella ilmeisen läntisen hajoittamisuhan edessä.

Neuvostoliiton hajoaminen vahvisti entisestään tuon ajan Euroopan Yhteisön taloudellista ja yhteiskunnallista merkitystä.Kalevi Sorsa näki kehityksen vievän nopeasti ja voimakkaasti eurooppalaisen integraation suuntaan. Hän ei pitänyt myöskään federatiivista kehitystä demokratian ja parlamentarismin kannalta hyljeksittävänä visiona. Jäsenvaltiot joutuivat hänen mukaansa väistämättä luovuttamaan valtaansa vahvistuvalle yhteisölle yhteisten pelisääntöjen luomisen merkeissä. Demokratia ja taloudellinen vahvistuminen merkitsivät sekä eurooppalaisen keskusvallan että subsidiariteettiperiaatteen mukaisen läheisyyden merkitsevän aloitteellisuuden siirtymistä alueelliselle tasolle. Marxinsa hyvin tuntenut Sorsa ei pitänyt kansallisvaltion heikkenemistä pelättävänä piirteenä. Pikemminkin hän useissa kohdin kirjoissaan pelkää vanhoillisuuden, "impivaaralaisuuden" muodostuvan sekä välttämättömän kansainvälistymisen että myös eurooppalaisen yhteistyön esteeksi.

Kun hyvinvointivaltiosta muodostuu 'uusi normaali' jonka olemassaoloa pidetään niin itsestään selvänä, ettei sen ylläpitämiseen kannata voimaa tai osallistumista suunnata, oli yksi suuri kysymysmerkki Kalevi Sorsan visoissa. Hän jättää tämän pelottavan uhan kuitenkin lukijan ratkaistavaksi.  

Kalevi Sorsa tunsi jo vuonna 1991 Maastrichtin sopimuksen valtion voimistumista heikentävät ja odotettavissa olevat velka- ja budjettirajoitteet. Hän näki markkinavetoisen Euroopan taloudellisena realiteettina ja tuki aikanaan vahvasti myös vapaakaupan lisääntymistä. Hän katsoi että vapaakauppa poistaisi tullimuureja ja yritystoiminnan luontaista pyrkimystä pyrkiä rajoittamaan kilpailua omalla toimialallaan. Hänen kokemuksensa mukaan osuustoiminta oli jo onnistunut hillitsemään rajoittamatonta voitontavoittelua ja lisääntyvän vapaakaupan tuli jatkaa tätä monopolisoitumisen vastaista kehitystä.

Mielestäni tässä on yksi Kalevi Sorsan merkittävimpiä havaintoja. Hänen mukaansa markkinatalous ei pyri edistämään vapaata kilpailua, vaan päinvastoin, se pyrkii kaikin keinoin sitä rajoittamaan ja  kilpailemaan määrävän aseman saavuttamiseksi omalla toimialallaan ja jos mahdollista, pyrkimään jopa monopoliasemaan. Kun katselemme tämän päivän tilannetta Euroopan Unionin solmimissa ja parhaillaan neuvottelemissa vapakauppasopimuksissa, huomio kiinnittyy markkinan yritykseen luoda ulkoparlamentaarisia erityistuomioistuimia kansainvälisten suuryritysten aseman suojaamiseksi mm. valtion omana toimintana toteutettavaa investointi- ja palvelutoimintaa vastaan. Kysymys on tässäkin yrityksestä suojautua riskeiltä ja - tässä tapauksessa - voittoa tavoittelemattomalta kilpailulta.

Kalevi Sorsa ymmärsi markkinatalouden suuren merkityksen, mutta teki selkeästi eroa anglosaksisen ja germaanisen kapitalismin välillä.  Hän piti amerikkalaistyylistä kapitalismia yksilökeskeisenä, sosiaalisesti välinpitämättömänä ja vain omistajilleen voittoa takovana huonona kapitalismina. Sen sijaan hän korosti germaanisen "sosiaalisen markkinatalouden" suurta eroa tässä suhteessa. Sosiaalinen  markkinatalous on yhteisöhakuista, sosiaalista vastuuta korostavaa, jonka varaan voidaan rakentaa myös yhteiskunnallisesti merkittävää vastuunottoa. Omana kommenttina toteaisin tässä yhteydessä, että ainakin meillä markkina on saanut selvästi anglosaksisia piirteitä germaanisen ja luonteeltaan sosiaalisemman markkinan kustannuksella. Euroopan Unionissa markkina on systemaattisesti pyrkinyt irtautumaan sosiaalisesta vastuunotosta ja mm. työmarkkinayhteistyöstä ammattiyhdistysliikkeen kanssa.

Ei Kalevi Sorsakaan pitänyt ammatiyhdistysliikettä minään "herranterttuna", joka saa pelkästään hyvää aikaan. Neljän hallituksen pääministerinä hän oli joutunut moneen kertaan näkemään myös ammattiliittojen neuvottelijoiden ylisuuret yleiskorotusvaatimukset ja kyvyttömyyden oman kenttänsä ja asemansa pelossa uskaltaa pyrkiä kestäviin kompromisseihin. Etenkin 1990-luvun alun vaikeat vuodet ja jopa Kalevi Sorsan yritys toimia sopimusneuvottelijana juuri yhtäkkiä toteutetun devalvaation  kynnyksellä näyttää jättäneen syviä arpia uskoon ammattiyhdistysliikkeen kykyyn kokonaisuuden kannalta tärkeisiin kompromisseihin. Kuitenkin hän piti selviönä sitä, että myös tulevaisuudessa työmarkkinain on perustuttava yhteisesti järjestettyyn neuvottelutoimintaan, jossa voi kuitenkin olla alakohtaisia ja paikallisia painotuksia. Työmarkkinayhteistyöllä oli luotu sitä välttämätöntä vakautta jota kova kilpailu esimerkiksi menestymisessä vientiteollisuuden parissa välttämättä vaatii. Keskitetystä neuvottelujärjestelmästä luopumista hän piti vahingollisena   ja  jopa pelottavana tulevaisuudenkuvana. Minun päätelmäni: tämän dilemman edessä olemme juuri nyt ja alkavan syksyn ja talven vanhojen sopimuskausien päättyessä.

Hän näki eurooppalaisen kehityksen vievän vahvasti kasvavan luottamuksen ja taloudellisen yhteistyön suuntaan. Kirjoituksessaan "Uusi itsenäisyys" kirjassaan hän kaavailee esimerkiksi uuden talousyhteistyön  ja monipuolisen kulttuurivaihdon varaan rakentuvaa "Karjalan talousaluetta", jota johtaa San Marinon pikkuvaltion tapaan kaksi "kuningasta". Tässä tapauksessa ne olisivat viipurilainen suomalainen ja Pietarin venäläinen johtajapari, jotka konsensuspäätöksillä johtaisiva takapajulaksi jääneen Karjalan uuteen nousuun. Vain molempien hyväksymät uudistusehdotukset toteutettaisiin. Sodissa menetetyn Petsamon ja Sallan alueet hän jättäisi Venäjän hoidettavaksi. Yhteistä "pohjoisen ulottuvuuden" visiota ei hänen näistä kirjoistaan löydy.

Kansainvälisen talousjättien kilpailun Kalevi Sorsa tunnistaa myös, mutta omalla ja hänen aikaansa kuuluvalla tavalla. Euroopan yhteisöstä voi nousta merkittävä kilpailija Amerikan rinnalle, mutta Aasian nouisevat voimat, Japani, Singapore ja Etelä-Korea  saavat häneltä  erityistä huomiota. Kiinan nousu yhdeksi johtavaksi maailman talousmahdiksi ei ole näissä kolmekymmentä vuotta sitten kirjoitetuissa visioissa vielä nähtävissä. Se kertoo omalta osaltaan Kiinan taloudellisesta ja yhteiskunnalliseta voimistumisesta ja sen yllättävästä nopeudesta.

Todettakoon lopuksi että ei Kalevi Sorsa jätä valtiotakaan eikä Suomea pelkäksi markkinoiden rengiksi tulevaisuuden Euroopassa. Hän - samoin kuin minäkin - korosti voimavarojen ja yhteisen säästämisen merkitystä valtion voimistumisessa. Liikaa velkaantumista oli vielä euroa tuntemattomassa ja pelkän Suomen valtion voimavaroihin perustuvassa maailmassa parasta kaikin keinoin välttää. Sellaiset ilmiöt kuin Moderni Monetaarinen Teoria oli vasta syntymässä eikä siihen liittyvää visiointia ole nähtävissä. Euroopan keskuspankkia ei vielä ollut olemassa  ja Suomen jäsenyys Euroopan Unionissa oli valmistelun alla. Kovasti hän tuntui pelkäävän Ruotsin irtiottoa Euroopan Unionin jäsenyyskysymyksessä, kuten sitten tapahtuikin. Pohjoismaiselle yhteistyölle hän antaa erityistä painoa myös tulevaisuuden Euroopassa. On tässä todettava, että tällaista systemaattista, esimerkiksi pohjoismaista hyvinvointivaltiota painottavaa yhteistyötä ei ole ollut juurikaan havaittavissa nykyisessä Euroopan Unionissa. Pohjoismaiden menestymiskonseptit poikkeavat selvästi toisistaan. Yhteistyö on hymistelyn tasolla. 

Jääkö hyvinvointivaltio Kalevi Sorsan ajattelussa sitten kokonaan erittäin kiilpailuhenkisen ja markkinaa painottavan kehityksen jalkoihin? Ei suinkaan. Kirjassaan "Uusi itsenäisyys" Kalevi Sorsa kirjoittaa:


"Voiko sitten demokraattinen sosialismi tyytyä villin kapitalismin sosiaalitantaksi?

Ei.Kun se on hyväksynyt markkinat talouden ohjaajaksi, sillä on myös velvollisuus asettaa markkinataloudelle sellaiset rajat, ettei se tuhoa yhteiskuntaa ja yksilöä. Sosiaalinen eriarvoisuus lisääntyy taas: raha menee rahan luokse, pääoma ottaa vallan, yhteiskuntaluokat hajoavat.Eduntavoittelun ja kaupankäynnin logiikka ei saa hallita kulttuuria ja kasvatusta, ei taidetta eikä uskontoa, ei moraalia eikä yksityistä elämäämme, vaikka se sille suurella voimalla tunkeutuukin.

Kaatuneen poliittisen totalitarismin, kommunismin, tilalle ei saa tulla kommersialismin totaalisuus, vaikka sen poliittisilla päättäjillä onkin nyt tuulta purjeissa. Siinä kulkee nyt raja sosialidemokraattien ja porvarien välillä.

Ei ole mahdollista hyväksyä sitä mitä pidättelemättömät markkinaporvarit vaativat: että markkinat tuottaisivat myös omat arvonsa; että muuta uskontoa ja moraalia ei tarvita. Sitä tietä joudutaan jälleen uuteen totalitarismiin, markkinan ja materian hengettömään ylivaltaan.

Sosialidemokratian keskeiseksi tehtäväksi nousee jälleen ihmisen puolustaminen armotomia mekanismeja vastaan. Se on tämän päivän humanismia.

Ilman demokraattisten sosialistien kritiikkiä ja poliittista toimintaa markkinatalous ei kykene vastaamaan tämän ajan keskeisiin tarpeisiin: maailmantalouden uudelleen järjestämiseen ja maailmanlaajuiseen ympäristönsuojeluun. Bush, vaikka onkin mainittava presidentti, vetäytyy puskiin maailmanvastuun edessä."

(Kalevi Sorsa: Uusi itsenäisyys. Otava 1992) 


3.8. 2021 

Infokratiasta 

Kalevi Sorsa, koulutukseltaan ja ammatiltaan itsekin tiedottaja, kiinnitti jo vuonna 1984 SDP:n puoluekokouksen päätöspuheenvuorossaan tiedotusvaltaan, "infokratiaan". Tämä on tärkeää muistaa nyt, kun joudumme päivittäin moittimaan mediaa yksipuolisuudesta, epäoleellisten asioiden esiinnostamisesta ja tärkeiden yhteiskunnallisten kehityslinjojen aliarviopimisesta ja huomiotta jättämisestä:

"Parlamentaarinen demokratia on informaatioyhteiskunnassa saamassa haastajansa 'infokratiasta', tiedotusvallasta.

Sille näyttää olevan ominaista suuri epä-älyllisyys, yhteiskunnallisten ja muidenkin ongelmien pohdiskelun välttely, poliittisten kysymysten kääntäminen henkilökysymyksiksi sekä omaan toimintaansa kohdistuva täydellinen kritiikittömyys.

Lisääntyvässä määrässä itsekriittisellä puoluelaitoksella on oikeus kysyä demokratian nousevalta mahdilta, julkiselta sanalta, milloin vihdoin käännätte tutkivan katseenne itseenne?

Kriittinen, mutta myös objektiivinen julkinen sana on oleellinen osa demokratiaa. Jos se rappeutuu – kaupallisista tai poliittisista syistä yhdentekevää – niin demokratiakin saa ydinvian. On aika vaikutusvallassa kasvavan neljännen valtiomahdin sisäistää se, minkä työväenliike tiesi sata vuotta sitten: ei valtaa ilman vastuuta."

Maatamme kehutaan lehdistön vapauden ja informaation demokraattisuuden ihmemaaksi, esimerkkinä muullekin maailmalle. Tosiasia kuitenkin on, että mediamme on kauttaaltaan kaupallistunut ja toimii se asettamilla ehdoilla. Jopa Yleisradio parlamentaarisesta asemastaan huolimatta näyttää taipuvan sen ehdoilla toimivaksi. Tämä on yksi niistä ulottuvuuksista, jossa Kalevi Sorsa jo varhaisessa vaiheessa näki illuusion kahleiden läpi. Lehdistön kohdalla tämä illuusio on autoritaarista alistumista mainostajien, "kaupallisen ideologian teollisen muodon" (ilmaus Karl Marxilta) avoimeen ja peiteltyyn painostukseen. Myös tasavaltamme presidentit Urho Kekkonen (loiskiehunta) ja Mauno Koivisto (sopulilauma) ovat omilla ilmauksillaan kiinnittäneet huomiota tähän tiedonvälityksen demokratiaa uhkaavaan olennaiseen vaaraan.

 

 

 

 

Kalevi Sorsa näki 

Ei kommentteja: