Saattohoitoa ja ikiunta

Tämän illan (8.5. 2015) YLE 1:n pressiklubiohjelmassa vapaa toimittaja Jouni Tervo totesi mukanaolleelle puoluesihteeri Reijo Paanaselle satiirisesti, sarkastisesti ja kaiketi julmastikin hymyillen sosialidemokratian olevan saattohoidossa. Puoluesihteeri pyrki tietenkin torjumaan tällaisen väitteen. Minulla on jo jonkin aikaa ollut sellainen tunne että sosialidemokratian elintila liikkeenä on kaventumassa niin, että sen poliittiselle toiminnalle voi hyvinkin olla tulossa rakenteellisesti loppu eteen.

Kysymys ei ole siitä etteikö kansanvaltaisen hyvinvointivaltion tavoittelulle, työn vapauttamiselle ja ihmisen toiveelle päästä vihdoinkin toteuttamaan historiallista tehtäväänsä ihmisenä olisi yleisellä tasolla hyväksyntää. On vain niin että aika ei suosi näitä tavoitteita. Niihin perustuva elämäntyyli, demokratia elämäntapana ja yhteistyön välineenä ei ole idoleita, autoritaarista johtamista ja äärimmilleen vietyä kilpailua suosivassa yhteiskunnassa yleisen tavoittelun ja arvostuksen kohteena. Luulen että juuri tässä suhteessa elämäntapa, jota omassa analyysissani kutsun produktiiviseksi, biofiiliseksi ja elämää ylläpitäväksi, on jäämässä autoritaaristen, sulkeutuneiden, kaupallisten ja myös ainakin jossakin suhteessa väkivaltaan ja voimaan perustuvien suuntautumistapojen jalkoihin. Vaalitulokset puhuvat vahvasti tällaisen kehityksen puolesta.

Pohjoismainen, kansanvaltainen hyvinvointivaltio saattaa tulla juuri kaupallisen "vapaan" kilpailun, markkinoille annettavan etulyöntiaseman johdosta tiensä päähän. Esimerkiksi Euroopan Unionin ja USA:n välisen "TTIP" -vapaakauppasopimuksen voimaantulo näyttää tekevän hyvinvointivaltiosta alisteisen kaupallisuudelle, markkinoiden vapauteen perustuvalle tuotantotavalle. Jos tuomioistuimille annetaan valta rangaista julkista sektoria siitä että se yrittää tuottaa palvelua jota myös joku yksityinen, kotimainen tai kansainvälinen yritys haluaa toteuttaa, muuttuu tämä "sosialidemokraattinen malli" tosiasiassa rangaistavaksi, sakoilla uhatuksi, vapaakaupan sääntöjen kannalta epäkelvoksi tavaksi lähestyä yhteisen hyvinvoinnin toteuttamista.

Osallistuvalle, kokonaisuuksista kiinnostuneelle ihmiselle toiminta suljettujen ja läpinäkymättömien rakenteiden alaisuudessa ja niiden ehdoilla ei vastaa ihmisyyteen eikä myöskään demokratiaan kuuluvaa elämäntapaa. Minusta on synkkää ja raskasta nähdä ihmisten - ihan järkevinä ja normaaleina pitämieni - olevan valmiita luovuttamaan tärkeän osan ihmisoikeuksistaan kaupallisuuden ja markkinoiden polarisaatiota ja vastakkainasettelua lisäävälle alttarille.

Sellainen kansalaisyhteiskunta, joka rakentuu osallistumisen varaan, edellyttää myös sitä vahvistavia rakenteita. Poliittiseen vastuuseen - vastuulliseen sellaiseen - voidaan kasvaa vain pitkän tien kautta, jossa hankitaan yhteisyyteen, yhteistoimintaan, aitoon aktiivisuuteen ja vastuunottoon liittyviä taitoja. Kansalaisjärjestöt eivät näytä tällä hetkellä olevan sellaisessa tilassa että ne kykenisivät kasvattamaan demokratiaan ja sitä syvällisesti ymmärtäviä ja elämäntapana noudattavia toimijoita.

Sama koskee tietenkin sellaista jo yli sata vuotta vanhaa liikettä kuin sosialidemokratia itseään; nuorempi polvi kokee useimmiten paniikkireaktion, jos sille ehdotetaan vastuunottoa jonkin yhdistyksen toiminnasta tai osallistumista toimijana, sihteerinä, rahastonhoitajana tai vetäjänä yhdistyksen toimintaan. Tähän kiinnitti huomiota myös parhaillaan yt-neuvotteluja käyvän Demokraatti -lehden kolumnisti Aimo Massinen puhuessaan jo hautaan menneestä tai hautapaikkaa itselleen katselevasta sosialidemokratian aktivisti-sukupolvesta. Osallistavaa toimintaa sanan kansanvaltaisessa mielessä ei aikamme suosi - uskon että edes sellaisissa toimivissa yhteisöissä kuin urheiluseuroissa vastuunottoa vältellään ja hallinnon tehtävissä jopa kartetaan. Edessä on kansanvallan ja siihen perustuvan yhteisen hyvinvoinnin hiljainen kituminen, saattohoito ja vaipuminen ikiuneen - vapaan toimittajan Jouni Tervon sanoin.

Tervo sanoi tämän kantansa hymyn häive suupielessä ja tarkoitti sillä varmaankin ihan täyttä totta. Minä yhdyn hänen kantaansa, mutta hymyä, sarkasmia tai satiiria en tässä yhteydessä saa itsestäni irti millään. Menossa olevassa suuntautumisessa on niin paljon totalitarismia ennustavia piirteitä, että ikiuni vanhenevalle ja ikänsä kansanvallan puolesta taistelleelle on vain lohdullinen - tosin surullinen - vaihtoehto.

Luulen kuitenkin että ihminen ei pidemmän päälle tule tyytymään markkinaorjan asemaan. Yhä uudelleen ja uudelleen ihminen on noussut taistelemaan vapautensa ja ihmisoikeutensa puolesta ja tulee niin tekemään - kunnes tämä ihmisen esihistoriaan kuuluva vaihe tulee päättymään ja uusi, korkeampaan humanistiseen tietoisuuteen rakentuva aika alkaa.