Siirtyminen syksyyn kesäkauden jälkeen näyttää alkavan talouden osalta varsin surullisissa ja näköalattomissa merkeissä. Hallitus on käynnistänyt laaja-alaisiin leikkauksiin ja kaikki tulonsa kuluttaviin kansalaisryhmiin suunnatut veronkorotuksensa. Kaikki säästävät näiden uhkien edessä, ostovoima sakkaa ja talouden moottoriksi tarkoitettu pörssikin mataa jo kaiketi viidettä vuotta pohjalukemissa. Muutosta parempaan ei ole näkyvissä.
Uutiset Euroopasta kertovat, että Euroopan keskeinen kansantalous Saksa on suurissa vaikeuksissa eikä nopeaa elpymistä sielläkään näytä avautuvan. Syynä on paitsi kuluisa eurooppalainen ja Saksassa vuodesta 1949 perustuslakiin sidottu velkajarrupolitiikka, myös taloudelliseen rivaliteettiin (myrkylliseen kilpailuun) ja ilmeiseen ryssävihaan perustuva, NATOn laajenemisesta generoituva ja Ukraina sodan puhjettua edelleen kiihtynyt sanktiopolitiikka sekä näiden seurauksena tapahtunut Venäjän kaasuhanojen sulkeutuminen EU-mailta sekä tästä kaikesta seurannut syntynyt tarjontainflaatio. Kaikkien näiden yhteisvaikutus - lisättynä Kiinan teollisuuden ja USA:n digitaaliseen kehitykseen perustuvan keinoälyn (AI) menestyksellä - ovat johtaneet jo vaaralliseen, alaspäin suuntautuvaan kierteeseen.
Lyhyesti, Eurooppa ja sen suuret vanhat jäsenmaat ovat taloudellisesti aneemisessa tilassa. Muut suuret makrotalousalueet - kuten USA ja Kiina - ovat menestyneet hyvin. USA:n pörssi on suurista valtionveloista ja suorastaan dramaattisen vahvasta velkaelvytyksestä huolimatta huippulukemissa. Nämä kilpailevat makrotalousaalueet muodostavat jatkuvan uhan Euroopan hyvinvoinnin kehitymiselle. Ei ole liioittelua puhua "eurooppalaisesta dystopiasta", niin vakavia ja hallinnollisesti perustuslailliseen sementtiin valettuja nämä ongelmat ovat.
Juuri tämän aamun (5.8. 2024) YLE:n mittausten mukaan Marinin hallituksen puolueiden yhteiskannatus on 55,7, Orpon johtaman hallituksen puolueiden yhteiskannatus vain 44,8. Hallituksen talouspolitiikan raamit tulevat Euroopan Unionista ja sen kasvu- ja vakaussopimuksesta, jonka pohjalta johdetussa Euroopan Komission raamissa hallituksen on pysyttävä. Kasvu- ja vakaussopimus on perustuslakitasoinen sopimus, jonka reunaehtoja ei mikään hallitus Suomessa saa rikkoa. Tästä seuraa, että nyt oppositiossa olevien puolueiden muodostaman hallituksen on pysyttävä näissä samoissa raameissa. Paitsi että alkuvaiheessa tarvittavat säästöt pitäisi suunnata uudelleen, satsausten työllisyyteen ja kasvuun pitäisi seurata kaavaa, joka käynnistää talouden moninkertaistajia. Näitä löytyy kaikkein eniten julkiselta sektorilta, veronkanto-oikeudella varustettujen yhteisöjen alueelta. Lisäksi kaikki elvytysvarat pitäisi suunnata suoraan työllisyyteen ja pääsääntöisesti julkisen sektorin tehtäviin, joissa noudatetaan tiukasti työehtosopimusten palkka- ja muita ehtoja ja jossa palvelusuhteet ovat täysimittaisia. Laskelmani mukaan nykyisen suuruiset satsaukset osin säästöinä ja osin velanottona mahdollistaisivat itsekannattavan työllisyyteen 5-10 vuoden jaksolla laskien velkasuhteen nopeasti EU:n perussopimuksen hatusta vedettyihin raameihin.Suurimman jarrun talouden nopeaan tasapainottamiseen muodostaisi Kasvu- ja vakaussopimuksen 3%n kasvurajoitus. Euroopan Unionin traagista makrotalouskuilua tämä ei kuitenkaan millään tavalla korjaisi.
2 kommenttia:
Suomen valtionvelkaa koskeva kommenttini sopii myös kommentiksi julkaisemaani blogikirjoitukseen:"Kaksinkertaisen kirjanpidon tasapainoa edellyttävän identiteettiperiaatteen mukaan julkisen yhteisön velka on yksityisen sektorin, yritysten ja kansalaisten käytössä olevaa pääomaa. Nyky-yhteiskunta ei toimi ilman velkaa - jopa ensi vuoden budjetti on vielä tänä vuonna kokonaan velkaa eli odotusarvoa siitä, mitä tehdään jos rahat saadaan kasaan verotuksella ja julkisilla tuloilla sekä tarpeelliseksi katsotulla velanotolla. Nopea irtiotto velasta tarkoittaa yritysten ja kansalaisten taloudellisen aseman kiristämistä. Veroa kantava yhteisö "pyllää" - korttipelikieltä käyttääkseni - jokaisesta palkasta välittömien, välillisten ja kuntaveron muodossa puolet yhteisiin tarkoituksiin. Kun tähän lisätään volaliteetti-periaate eli palkkojen jopa yhdeksänkertainen kiertonopeus kukkarosta toiseen, voidaan kysyä: Miksi ihmeessä velkaa pidetään onnetomuutena, kun sen avulla julksiin työpaikkoihin sijoittamalla voidaan nopeasti poistaa sekä työttömyys että muuttaa kansallinen velkasuhde EU:n hatusta vedettyjen velkarajonen puitteisiin. Se mikä minua tässä yhteydessä surettaa, on meidän tavanomaiseen - virheelliseen - talousajatteluun perustuva pelko ja täysin irrationaalit toimet velan kasvun pysäyttämiseksi. Yhtä järjetön on ajatus, että yritysten tukeminen - kuten terveysjättien kela-korvausten ja tunnin-juna-hankkeiden muodossa - muodostaisi nopean tien kasvu-uralle: ei muodosta - yritykset eivät käytä edes valtiolta saamiaan miljardiluokan vuosittaisia tukia investointeihin, koska tarvittavaa ostovoimaa ei ole. Kun vientikään ei vedä, suorat yritystuet ovat kansalaisten kannalta hukkaan heitettyä rahaa. Tämäbn murehtimiseni nostaa potenssiin se, että Euroopan Komissio pakottaa Unionin jäsenmaat Kasvu- ja Vakaussopimuksen perustuslakitasoisella päätöksellä tähän täysin toivottomaan ja mielettömään, koko Eurooppaa köyhdyttävään talouspolittiikkaan. On jokseenkin järkyttävää herätä huomaamaan, että Euroopan Unionista ei tule nykypäätöksillä tukea vaurauden ja hyvinvoinnin
Lähetä kommentti