Japanilaisen jiujitsu-lähikamppailun periaate vastustajaa kohdatessa on käyttää hyväksi vastustajan valitsemaa liikerataa, vauhdittaa sitä ja saattaa se pois tasapainosta. Tämä tuli mieleeni hallituksen ja toisaalta poliittisen opposition ja ammattiyhdistysliikkeen välisessä taistelussa.
Kamppailu sai alkunsa siitä, että hallitus ryhtyi vaalien jälkeen työmarkkinaosapuoleksi ryhtyen runnomaan eduskuntavaalivoittonsa jälkeen todeksi työnantajien etujärjestön EK:n tavoitteita. EK itse on poistanut jopa säännöistään mahdollisuuden neuvotella valtakunnallisista sopimuksista. Tapahtuneella muutoksella on kauaskantoista merkitystä. Edunvalvonnan strategiaa ja taktiikkaa on myös opposition - ja myös ammattiyhdistysliikkeen - muutettava tacvooitteiden saavuttamiseksi.
Kun tällainen muutos perinteiseen neyuvottelujärjestelmään on nyt tuotu, merkitsee se sitä, että myös eduskuntavaaleissa voidaan ottaa esille ja viedä eteenpäin myös sellaisia muutoksia, jotka ovat palkansaajien kannalta tärkeitä ja joita on vuosikausia yritetty aikaisempien työmarkkinaosalpuolten välisissä neuvotteluissa ja sopimusratkaisutilanteissa viedä eteenpäin. Naisten ja miesten samapalkkaisuus, naisvaltaisten ja julkisten alojen palkkojen jälkeenjääneisyys, taulukkopalkkojen ulottaminen kattavaksi työtulojärjestelmäksi, ylisuurten optioiden ja kultaisten kädenpuristusten kieltäminen, työntekijäpuolen etuoikeus tulkintakysymyksissä, verotuksen ulottaminen kaikken keskeisen tulonmuodostukseen - siinä muutamia hetimmiten mieleentulevia työmarkkinakysymyksiä.
Työnantajapuolella on ilmeisesti tätäkin vaaraa pohdittu, kun mukaan pakettiin on otettu kyseenalainen sopimuspalkkojen sitominen vientiteollisuuden saavuttamiin sopimusehtoihin ja valtakunnanneuvottelijan käsien sitominen niin, että vientiteollisuudessa saavutettua tasoa ei ainakaan hänellä olisi oikeus ylittää. Voidaanhan nittäin olettaa, että eduskunta ottaisi kansan suurella enemmistöllä tavoitteekseen palkkarakenteisiin syntyneiden ristiriitojen ja epäoikeudenmukaisuuksien poistamisen nyt kun valtiovalta on saatettu periaatteellisella tasolla sopijaosapuoleksi. Palkkojen ja työehtojen sitominen vientiteollisuuteen merkitsisi sitä, että tällä tavalla rajattaisiin julkisen vallan mahdollisuuksia toteuttaa omaa ja itsenäistä politiikkaansa.
Tämä tarkoittaisi sitä, että poliittinen työtaistelu rajattaisiin nyt toteutettuun ja sillä tavalla voimakkaasti ilmaistuun mielipiteeseen oikeistohallituksen epäreilun, kavalahenkisen ja täysin yksipuolisen toimintatavan johdosta. Samalla kuitenkin valmistauduttaisiin siihen, että seuraavissa eduskuntavaaleissa nostettaisiin työelämän suuret epäkohdat uudelleen esille ja tavoiteltaisiin poliittista enemmistöä eduskunnassa. Tällöin julkinen sektori voisi nousta ns. pääavaajaksi ja keskeisten ratkaisujen tekijäksi.
Arvaan jo monen kauhistelevan mahdollisuutta julkisen sektorin keskeisestä, pelätyn "inflatoorisesta" palkkojen korottamisesta. Inflaatio näytetään saatavan aikaiseksi myös tarjontapuolen hintoja korottamalla, kun siihen tilaisuus tarjoutuu. Näinhän kävi Ukrainan sodan, sen johdosta asetettujen pakotteiden ja vastapakotteiden seurauksena juuri nyt menossa olevan ja hintatasoa olennaisesti nostaneen inflaation seurauksena.
Monien muistissa lienee John Maynaard Keynesin aikanaan löytämät ja esiinnostamat julkisen sektorin moninkertaistajat (multipliers), joita hän taitavasti käytti Iso-Britannian valtionvarainministerinä toisen maailmansodan aikana ja tuli saavutustensa johdosta palkituksi Lordin arvonimellä. Julkisen sektorin verusoikeus, palkkojen volaliteetti eli kierto kukkarosta toiseen jo yhdenkin vuoden sisällä,täydet työsuhteet ja täystyöllisyyden suuri vaikutus sosiaalisen hyvinvointiin ja terveyteen muodostavat sen runsaudensarven, joka mahdollistaisi nousun nykyisestä alennustilasta uudelleen pohjoismaiseksi, kanmsamnvaltaiseksi hyvinvointivaltioksi.
Oman lukunsa tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa muodostaa Euroopan Unionin markkinataloushenkinen, väärään ylpeyteen ja autoritaarisuuteen perustuva makrotalouspolitiikka. Yhä selvemmäksi on käymässä, että valtavirtaiseen uusliberalistiseen kilpailutalouteen perustuva makrotalouspolitiikka ei kykene tukemaan jäsenvaltioiden taloudellista tilaa, vaan luo jatkuvasti lisää ongelmia ja on ajamassa koko Euroopan talousalueen väliinputoajaksi erityisesti USA:n ja Kiinan välisessä talouskamppailussa. Joi nyt voi sanoa, että pohjoismaisten kansanvaltainen hyvinvointivaltiomalli on Euroopan tasolla sekä täysin unohdettu että tietoisesti sivuutettu Euroopan Unionin keskeisten tavoitteiden mahdollistajana.
Kysymys kuuluukin, voitaisinko jiujitsun periaatetta soveltaa myös myös Euroopan Unionin politiikkaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti