Laissez-faire - antaa mennä?

Japanilaisista kamppailulajeista "Jiujitsu" perustuu vastustajan liikkeen hyväksikäyttöön. Valittua liikerataa vauhdittamalla vastustaja menettää tasapainoinsa ja häviää kamppailun. Euroopan poliittinen tilanne ja sen keskeisen vaikuttajan, Euroopan Unionin jo perussäännöissään valitsema linja antaa aiheen pohtia maanosan ja maamme tulevaisuutta tältäkin, ehkä hieman erikoiselta tuntuvalta kannalta.

Pohjoismaista hyvinvointivaltiota on aiheellisesti nimitetty sosialidemokratian luomukseksi. "Kansankoti" -ajatus sai alkunsa Ruotsista. Sen ensimmäisiä ideoijia oli Ernst Wigfors . Yhteistä hyvinvointia alettiin rakentaa julkisen sektorin, avoimen ja kansanvaltaisen hallinnon varaan. Tuo periaate voimaannutti Ruotsin ja ruotsalaiset, loi pohjaa kansalaisten henkilökohtaiselle hyvinvoinnille, dynamisoi elinkeinoelämää ja teollista rakennetta - ja mikä tärkeintä: loi rauhanomaisen, keskustelevan ja yhteisöllisen, tasa-arvoisen kulttuurin; likavärde, jämställdighet, djärv målsättning. Ruotsi tuli kuuluisaksi yhdenvertaisuudesta, samanarvoisuudesta ja rohkeista yhteiskunnallisista tavoitteista. Hyvinvointiyhteiskunta levisi Ruotsista pohjoismaisen yhteistyön myötä myös muihin pohjoismaihin. Voidaan sanoa että hyvinvointivaltio on vaikuttanut vahvasti, melkeinpä hegemonisesti kansalaisten ajattelutapaan ja yhteiskunnallista uudistustyötä koskeviin odotuksiin.

Yhteiskunnallinen muutosprosessi ei olisi dialektista, vastakohtien kautta kohden uutta etenevää ellei välillä tulisi takaiskuja, pahojakin. Hyvinvointiyhteiskunta ruokkii turvallisuuden ja pysyvyyden tunnetta ja olemukseltaan kansanvaltaisena sallii myös omista lähtökohdistaan poikkeavan ajattelun, käytännön ja myös poliittisen aktivoitumisen. Perinteisesti yksityisestä intressistä ja sitä puolustavista autoritaarisista rakenteista (armeija, kirkko, lainsäädäntö) lähtevä konservatiivisuus  on aina asettunut ikäänkuin luonnostaan yhteisen hyvinvoinnin kyseenalaistajaksi ja valtaan päästessään sen romuttajaksi. Porvarillinenkin ajattelu on kuitenkin omaksunut muodollisen demokratian siksi yhteiseksi pelisäännöksi. jolla yhteiskunnassa toimitaan. Jos kansanvallalla ei ymmärretä muuta kuin vapaita vaaleja ja mielipiteenvapautta, voidaan sanoa sen olevan osa porvarillistakin ajattelua.

Hyvinvointiajattelun uhkaajaksi on vähitellen noussut myös nationalistisia, "isänmaa vastaan muu maailma" arvoja. Se pitää kyllä yhteistä hyvinvointia tärkeänä, mutta rajaa sen tiukasti koskemaan vain oman maan kansalaisia. Pohjimmiltaan kysymys on ymmärtämättömyydestä ja osaamattomuudesta suhteessa hyvinvointivaltion sisäiseen dynamiikkaan. Työllä ja yhteisellä osallistumisella arvoja luova yhteiskunta ei periaatteessa romahda väen paljouteen, ihonväriin eikä uskonnollisiin näkemyseroihin. Jokainen käsipari, jokainen henkistä ja fyysistä kapasiteettiaan käyttävä ihminen on hyvinvointiyhteiskunnalle vahvistava voimavara.

Euroopan Unioni on lukuisilla sopimuksilla keskittynyt toimintaan markkinoiden kautta - juuri siksihän puhutaankin yhteismarkkinoista. Tässä ei sinänsä ole mitään pahaa ellei Unioni olisi samalla Maastrichtin ja Valuuttaunionin perussopimuksissa rajannut yhteisen sektorin kehittämisen (EUROOPAN UNIONIN TOIMINNASTA TEHDYN
SOPIMUKSEN KONSOLIDOITU TOISINTO s 99/326) siten, että sen kautta on mahdotonta luoda uusia, yhteisiä ponnistuksia vaativia rakenteita ja projekteja. Velkaantumista ja kasvua rajaavien, tosiasiassa hatusta vetäistyjen prosenttien lisäksi Euroopan Valuuttaunioni yksiselitteisesti kieltää artiklassa 123 keskuspankilta julkisen sektorin rahoittamisen. Tämä on vakava puute, joka tekee unionista siipirikon ja yksipuolisen tavalla, jollaisia omaa valuuttaansa ja rahapolitiikkaansa vartioivalla valtioilla ei ole. Se voi koska tahansa polkaista  hankkeita käyntiin omilla päätöksillään ja myös rahoittaa niitä. Euroopan Unionin rahaliittoon kuuluvilla valtioilla kuten Suomella tätä mahdollisuutta ei ole.

Tämä muodostaa pohjoismaiselle sosialidemokratialle Euroopan Unionissa pysyvän ongelman ja suuren strategisen haasteen. Euroopassa, jolla itsellään ei ole ehkä Itävaltaa lukuunottamatta kokemusta pohjoismaistyyppisestä hyvinvointivaltiosta, julkisen sektorin varaan rakennettu hyvinvointi rinnastetaan melkein välittömästi Neuvostoliiton ja sitä seuranneiden maiden autoritaariseen yhteiskuntajärjestelmään ja torjutaan "sosialistisena" ratkaisuna. Valtiojohtoisen politiikan torjuminen johtaa suoraan markkinaehtoiseen - ja kuten nyt nähdään, markkina-alisteiseen yhteiskunnalliseen rakenteeseen. Siinä ei sosialidemokraatisella kansankotiajattelulla ole  mitään sijaa eikä sellaisia myönteisiä merkityksiä joita meillä kansalaiset yhteisessä hyvinvoinnissa näkevät.

Porvarillinen, konservatiivinen hegemonia on viime vuosina ollut vahvistumaan päin siitäkin huolimatta että Euroopan Unioni ja sen valuuttayhteistyö aiheuttaa jäsenvaltioille kasvavia ongelmia. Meillä Kokoomuksen rinnalle on noussut nyt Keskustapuolue ja sen autoritaarinen, porvarillisia mieltymyksiä omaava oikeistosiipi. Tämän lisäksi Soinin johtamat perussuomalaiset (nyttemmin Sinisen tulevaisuuden rp. kautta, lisäys 21.11. 2017) , joiden keskeinen valtti on ollut Euroopan Unionissa toteutetun politiikan mätkiminen populistisilla, eri puolilta manteretta koostuvilla sutkauksilla, ovat yhtäkkiä hallitukseen päästyään ryhtyneet paavillisemmaksi kuin paavi itse: perussuomalaiset tukevat melkeinpä äärioikeistolaisin äänenpainoin Unionin markkina-alisteisia ratkaisuja. Ainoan poikkeuksen muodostaa puolustuslaitos, armeija - ainoa yhteiskunnallisen toiminnan alue jonka yksityistämistä ja kaupallistamista porvarilliset voimat eivät ole ennenkään halunneet. Taisteluissa on nimittäin panoksena myös oma henki.

Ei tietenkään kuulosta hyvältä, kun totean että markkina-Eurooppa sulkee jo lähtökohtaisesti valtion, julkisen sektorin ja sen rakenteet uusien ulottuvuuksien dynaamisena kehittäjänä itsensä ulkopuolelle. Tämä asia ei noussut riittävässä määrin esille Euroopan Unioniin liityttäessä ja otettaessa eduskunnan päätöksellä Euro käyttöön. Vaikka valtiota ei kokonaan suljetakaan ulkopuolelle - ei ainakaan toistaiseksi - Eurooppaa kehitetään pelkästään markkinoiden kautta toimivaksi. Kun puhutaan Euroopan talouden vaikeuksista, juuri tämä muotopuolisuus on yksi suuri ongelmien aiheuttajista.

Markkinat eivät yksin voi luoda kysyntää, ne tarvitsevat tuekseen uusia hankkeita generoivaa valtiota, kysynnän ja ostovoiman kasvusta kiinnostuneita voimia ja ylipäätään näkemystä markkinoiden ja valtion vuorovaikutteisesta, dynamiikkaa luovasta yhteistoiminnasta. Tätä meidän rakenteistamme - meillä tarkoitan tässä koko Euroopan Unionia ja euroaluetta - tällä hetkellä puuttuu. Näivettymisen merkit ovat selvät, mutta viisautta irtautua tuhosuuntaisista rakenteista samaan tapaan kuin mitä esimerkiksi USA:ssa Fed-politiikassa tapahtuu meillä ei ole näkyvissä. On täysin mahdollista että heräämme "viimeisellä rannalla", jolloin massiivista, kaoottista purkausta ei enää voida välttää.

Poliittinen vastakkainasettelu näiden kysymysten ympärillä näyttää jatkuvan eikä ratkaisuja ole näkyvissä. Nyt kysynkin, onko sellaisella poliittisella vastakkainasettelulla, jossa toisen osapuolen keinovalikoima on lainomaisesti suljettu pois käytöstä, enää todellista merkitystä. Eikö ole parempi antaa valtavirran viedä tilanne pisteeseen, jossa luonnollisen, "dialektisen" käänteen on tapahduttava ja uuden tasapainoisemman ratkaisun olisi ikään kuin synnyttävä prinsessa Euroopan itsensä poliittisesta kohdusta. Tavallisen keskivertokansalaisen poliittinen välinpitämättömyys vie meitä mitä ilmeisimmin suurta murrosta kohti.

Mitä se poliittinen Jiu-Jitsu sitten olisi? Olisiko se sitä, että hyväksytään palkkojen alentaminen, repaleiset työsuhteet, pelkistetään, yksinkertaistetaan, sopeutetaan elämää yhä vaatimattomammaksi. Lopetetaan kuluttaminen ja ostetaan vain se vähin tarpeellinen siitä S-kaupasta. Käytetään vaatteet loppuun, leikataan tukat itse, pysytellään vapaa-aikana kotimaisemissa, lopetetaan yrittäminen, ei esitetä mitään uudistuksia koska niitä ei kuitenkaan tule, istutaan valtuustossa mykkänä ja myhäillään. Sulkeudutaan omien joukkoon ja pidetään toinen toisiamme hengissä. Miksi yrittää mitään, kun laillinen tie dynaamiseen vaihtoehtoon on kokonaan poissuljettu. Ei käytetä edes sitä vajavaista palveluseteliä, siinähän verorahat luisuvat tuntemattomille omistajille rajojen takana. Ei anneta tietojamme monikansallisille firmoille jotka kuitenkin käyttävät niitä ennenpitkää meitä vastaan. Rukkaset naulaan ja pensselit santaan. Heitetään kirves lapsen pesuveden mukana kaivoon. Vauhditetaan sekasorron tulemista, "Laissez-faire" - antaa mennä...

Vai onko niin että tästä vaihtoehdosta tulee väistämätön pakko?