Kaupallisuus elämäntapana

Euroopan Unionin ja kansallisen hallituksemme poliittisen toiminnan reunaehdot on nyt asetettu niin, että todellista, lailliseen toimintatapaan perustuvaa sosialidemokraattista vaihtoehtoa ei ole olemassa. Sosialidemokratian yhteiskunnallinen uudistustyö on perustunut sosiaalisesti oikeudenmukaisen, hallinnoltaan avoimen ja kansanvaltaisen, omatoimisen hyvinvointivaltion kehittämiseen. Euroopan Unionin peruskirjat ja hallituksemme tätä myötäilevä poliittinen tahto sulkevat sosialidemokraattisen lähestymistavan lainsuojattomana mahdollisuuksien ulkopuolelle. Vaihtoehtoisia esityksiä toki voidaan tehdä, mutta niiden on tapahduttava markkinaehtoisten raamien puitteissa. Tämä tekee sosialidemokratiasta poliittisen siipirikon tavalla joka estää liikettä käyttämästä koko aatteellista arsenaaliaan yhteiskunnallisessa uudistustyössä.

Jos ja - mielestäni kun - ylläoleva pitää paikkansa, tässä on laajoja seurauksia ja vaikutuksia siihen toimintatapaan, millä uusissa olosuhteissa voi menestyä ja kokea toimintatapansa normaaliuden puitteisiin sopivaksi. Palautan tässä mieleen työväenliikkeen arvoperinnöstä nousevan viisauden jota totuudeksikin voitaisiin luonnehtia: yhteiskunnan taloudellinen perusta vaikuttaa kaikkiin sen muovaamalle pohjalle syntyviin taloudellisiin ja toiminnallisiin erityisrakenteisiin, kulttuuriin, kasvatukseen, kuluttamiseen, tuottamiseen ja koko siihen turvallisuusrakenteeseen jota kutsumme luonteenpiirteistöksi.

Ihminen pyrkii luonnollisestikin aktiivisesti sopeutumaan niihin rakenteellisiin olosuhteisiin jotka ovat jokapäiväisen toiminnan ja tulevaisuuden rakentamisen ehtona. Frankfurtin koulukunnan sosiaalipsykologisen  koulukunnan suuren mestarin Erich Frommin mukaan perhe on se agentti joka kaikkein voimakkaimmin ohjaa tämän selviytymisstratregian hakemisessa. Vanhemmilla on se tarvittava auktoriteetti jolla mallit tulevaisuuteen suuntautumiselle uudelle sukupolvelle luodaan.

Kun puhutaan luonteenpiirteistöistä, periaatteessa ne voivat ohjata ihmistä joko kohden eheyttä ja itsensä täyttä toteuttamista, produktiivisuutta kohden, tai sitten olla ihmisen itsensä ja hänen sosiaalisten suhteidensa kannalta täyttä toteutumista estäviä, ihmissuhteita vahingoittavia, epäproduktiivisia. Luonteenpiirteen rakenteet voivat olla joko biofiilisia, elämää ylläpitäviä tai sitä rampauttavia ja pahimmillaan nekrofiilisia, elämää ja kasvua tuhoavia.

Yhden blogikirjoituksen varassa ei yhteiskunnan perusrakenteen ja sen vaikutuksista ihmisluonteeseen kertovan analyysin osalta voida edetä juuri tämän pidemmälle. Valittu kehityssuunta vaikuttaa ratkaisevasti ihmisten motivaatiuopohjaan ja mm. Erich Fromm on analyyseissaan kehittänyt käsitteen yhteiskunnallisesta luonteenpiirteistöstä. Koko yhteiskunnasssa voi kehittyä massakulttuuri, joka rakentuu samansuuntaiselle käsitykselle turvallisuudesta, menestymisestä ja hyvästä elämästä. Esimerkiksi tässä voisi ottaa 1930-luvun Saksan joka lyhyessä ajassa muuttui autoritaarisekisi, narsistiseksi, militantiksi ja tuhosuuntaiseksi koko kansakuntaa koskevaksi joukkoliikkeeksi. Sen syntyä ja toimintatapaa häpeillen ihmetellään  vielä tänäänkin. Kuinka tällaista voi tapahtua?

Euroopan Unionin ja sen jäsenmaiden - mukaanluottuna Suomen - markkinaehtoiset, luonteeltaan yhä selvemmin kokonaisvaltaiset, totaalitääriset ratkaisumallit eivät voi olla vaikuttamatta syvästi niihin toimintatapoihin, joille perheet, kasvatus, koulu, opinahjot, työelämä, vapaa-aika ja lukemattomat muut ulottuvuudet rakentuvat. Markkinaehtoinen toimintamalli suosii tietenkin kaupallisuutta elämäntapana. Erich Fromm kuvaa karakterologiassaan kaupallista elämäntapaa pinnalliseksi, kameleontttimaiseksi sopeutumisstrategiaksi, joka on valmis myymään periaatteensa "kunhan hinnasta sovitaan". Hän luonnehtii kaupallista luonteenpiirteistöä yhdeksi epäproduktiivisista suuntautumistavoista.  Hänen analyyseissaan se omaa myös nekrofiilisia, elotonta, esineellistämistä sisältäviä piirteitä.

 Idolien palvonta kuuluu läheisesti kaupalliseen asennoitumiseen. Idolien palvonta, "Idolatry", tarkoittaa brittiläisessä  kielenkäytössä joko epäjumalanpalvontaa sanan uskonnollisessa mielessä tai mielisairautta lääketieteellisenä terminä. Kristillisen, mukaanluettuna juutalaisen ja islamilaisen  lähestymistavan suurimpia syntejä on juuri epäjumalanpalvonta. Kaupallinen kulttuuri on tässä suhteessa mitä suurimmassa ristiriidassa valtavirtaisten uskonnollisten käsitysten kanssa.

Ei liene yllättävää että sosiaalisessa kanssakäymisessä tapaa paljonkin tällaisia piirteitä, jos osaa ottaa sosiaalipsykologisen  näkökulman tarkkailunsa lähtökohdaksi. Vapaa-aikakulttuuri on täynnä massiivista idolien palvontaa; tuntuu suorastaan käsittämättömältä, minkälaisia mittasuhteita idolien palvonta saa  kilpaurheilussa, musiikkikulttuurissa, muotimaailmassa ja muoti-ilmiöissä ylipäätään. Sillä perusteella valitaan kaverit, seurapiirit, sosiaalisen median peukutukset ja peukuttamatta jättämiset. Toveruus ja jopa rakkaus muuttuvat alisteisiksi kaupallisille elämäntavoille.

Vaatimaton mutta periaatteessa toistaiseksi voimassa oleva ennustukseni on, että markkinamekanismeihin sopeutuminen, kaupallisuudelle alistettu  Eurooppa ja  globaali business-megatrendi tulee yhä voimakkaammin vaikuttamaan kaikkiin elämisen muotoihimme. Nuo vaikutukset ovat ihmisen itsensä kannalta epäproduktiivisia, todennäköisesti yhä selvemmin myös nekrofiileja, elottomasta viehtymiseen viittaavia, välinpitämättömyyttä ja kylmäkiskoisuutta korostavia. Toveruudelle ja lujalle solidaarisuudelle ei siinä maailmassa ole sijaa. Demokratia elämäntapana muuttuu meditaation ja joogan tapaan alakulttuuriksi, henkilökohtaiseksi valinnaksi suhteessa itseensä ja kanssaihmisiin. Poliittisen toiminnan mallina se on suljettu jo nyt pois.