Kokeilematon malli

Juuri pidetyssä Sosialistisen Internationaalin kongressissa Meksikossa näytetään Uutispäivä Demarin uutisen mukaan päädytyn näkemykseen, jonka mukaan uusliberalistinen vyörytys olisi päättymässä ja uusi, tasa-arvoisempaa omistamista ja kulutusta edustava ajattelutapa olisi nousemassa uudelleen merkittäväksi voimaksi läntisessä maailmassa.

Tällaisia merkkejä toki on nähtävissä ihan tavanomaisellakin uutisten seurannalla. Kovat taloudelliset kiristys- ja kurjistustoimet eivät näytä tuottavan odotettuja tuloksia. Entistä suurempia kansanosia - ilmeisesti osa koulutettua keskiluokkaakin - on joutunut Unionion politikan seurauksena kurimukseen, jossa itselle tai perheen jälkikasvulle ei löydy selkeää tietä tulevaisuuteen. Köyhyys ja huimat tuloerot ovat herättäneet pohtimaan myös muita kasvun ja vaurastumisen vaihtoehtoja. Italian uusi, analysointitavoiltaan kaiketi sosialidemokratiaa edustava pääministeri Matteo Renzi haluaa kiristyspolitiikan päättyvän ja  satsausten suuntautuvan kasvua luoviin investointeihin. Sanamuodot eivät ehkä aina ole kovin täsmällisiä mutta sanoma on joka tapauksessa selvä: on ryhdyttävä luomaan hyvinvointia välittömästi lisääviä työpaikkoja ja kasvua sitä kautta.
.
Tasaisempaan tulonjakoon perustuva yhteisyhteiskunta on tehokkaampi kuin räikeideän vastakohtaisuuksien valtakunta. Rikas vähemmistö ei yksinkertaisesti pysty kuluttamaan määräänsä enempää ja köyhillä ei ole siihen mahdollisuuksia. Tasa-arvo niin koulutuksessa kuin pääomanmuodostuksessakin edustaa suurempaa tehokkuutta kuin jyrkästi luokkiin  jakautunut vaihtoehto.

Tämä näkyy meillä esimerkiksi hengeltään  tasa-arvoisen peruskoulun oppimistuloksissa. Yhä useampi yltää siinä parempiin tuloksiin kuin koulutusjärjestelmässä, jossa olisi haettu vain huippumenestyjiä. Kun ammattiyhdistysliike kamppailee tulopoliittisten sopimusten ja kattavien palkankorotusten puolesta, kysymys on paitsi yhdenvertaisuudesta myös kulutusmahdollisuuksien lisäämisestä. Ylimmälle johdolle osoitetut optiot ja osakkeilla tai rahalla palkitseminen eivät ole sellainen ostovoiman vauhdittaja kuin saman rahan jakaminen yhtiön henkilökunnalle, työn ja tuloksen todellisille tekijöille palkankorotusten muodossa.

Ostovoima lisää kysyntää ja kysyntä puolestaan tuotantoa siellä missä sitä todella tarvitaan. Yritys luoda verohelpotuksilla ja yritystuilla investointeihin rohkaisevaa kysyntää on epäproduktiivinen tie. Julkisen sektorin vahvistaminen sitä pääomittamalla luo tärkeitä työpaikkoja infrastruktuurin kehittämiseen ja juuri niihin palveluihin, joiden kehittäminen yhteisillä päätöksillä nähdään kiireellisimmäksi ja tarpeellisimmaksi.

On suuri vahinko - etten sanoisi tragedia - että Euroopan Unioni ei ole tullut tarttuneeksi tähän vaihtoehtoon. Oletukseni on, että ns. reaalisosialismin epäonnistuminen autoritaarisena ja sulkeutuneena ratkaisuna aiheutti ja aiheuttaa edelleen kyvyttömyyttä tukea kansanvaltaista ja avointa hyvinvointivaltiomallia. Tämä "pohjoismainen malli" on edelleenkin kokeilematta eurooppalaisena ulottuvuutena.