Odotusarvot, kasvu ja työllisyys

 Kun puhutaan julkisen sektorin hankkeiden ja julkisen työllistämisen rahoituksesta, odotusarvoilla yhtäällä ja suoralla hankkeiden rahoituksella on merkitystä. Otan tämän lähtökohdan tällä kertaa analyysin kohteeksi siitä syystä, että odotusarvot näyttäisivät liittyvän sekä nykyisen hallituksemme että oikeistohenkisen uuskeynesiläisen, siis uusliberaalin talousajattelun perusolettamuksiin. Toisaalta työllistämisvastuuta on siirretty Suomessa kunnille, jotka muun julkisen sektorin kanssa kamppailevat lisääntyvän velan ja ja siihen liittyvien rahoitusmahdollisuuksien puutteen kanssa.

Julkinen sektori vastaa siis jo luonteestaan johtuen palveluista, infrastruktuurista ja myös kansalaisten osallistumisesta. Tehtävät rahoitetaan suoraan budjetista, joka sekin on pohjimmiltaan myös velkasitoumus, mutta käytännön kokemuksiin perustuen varmana pidettyä, lähes  varmasti toteutuvaa talouden toimintatapaa. Se mitä budjettiin on sisällytetty, se myös toteutetaan ja vain poikkeustapauksissa - kuten nopeasti heikkenevän kasvun ja lisääntyvän työttömyyden oloissa tarkistuksia joudutaan tekemään.

Budjettirahoituksella on selvä "hammasratasyhteys" toimintojen käynnistämiseen ja toteutukseen, olipa sitten kysymys suorasta budjettirahoituksesta tai velanoton avulla käynnistettävästä hankkeiden liikkeellepanosta. Kun puhutaan työllisyydestä ja julkisesta rahoituksesta ja työllisyyteen satsaamisesta, käynnistävät näiden hankkeiden yhteydessä myös erityisesti julkiseen sektoriin liittyvät moninkertaistajat (multipliers). Veroa kantava yhteisö saa aina välittömin tai välillisin verotuksen keinoin satsauksestaan takaisin  laskennallisesti jopa puolet ja uudelleen uudelleenkäytettäväksi ja vieläpä saman vuoden aikana. Kun maksettava palkka kiertää vuoden aikana jopa yhdeksän lompakon kautta, muodostaa tämä "volaliteetti" aivan mahtavan moninkertaistajan uudelleenpalkkauksen, verotulojen kertymän ja yksityisen markkinan piristämisen muodossa. Paikallishallinnon työtehtävät merkitsevät myös paikalliselle kulutukselle paljon, kun palkkatulot käytetään pääsääntöisesti elämiseen  paikallisessa yhteisössä. Työstä syntyy myös tulosta, jonka kirjanpidon sääntöjen  mukaan tulee näkyä myös fiskaalisessa kertomuksessa yhteisön toiminnan tuloksena. Että näin tapahtuisi, olisi siinäkin ilmeisesti vielä korjattavaa. Miten näkyvät sosiaalipalvelut ja terveydenhoito kunnalliskertomuksessa tulostensa osalta?

Paljon puhutaan yksityisen sektorin suuresta ja jopa keskeisestä merkityksestä työllisyydessä ja kasvussa, eikä sitä ole aihetta kokonaan kiistääkään. Yritystoiminnan keskeinen ja ainoa tehtävä jopa yhtiölainsäädännön mukaan on voiton tuottaminen, mikä tekee yritystoiminnan odotusarvoisesta tukemisesta työllisyyden parantamiseksi odotuksia epävarmempaa. Kun yrityksiä tuetaan, odotetaan tuen siirtyvän investointeihin, yrityksen kehittämiseen ja tätä kautta myös työpaikkojen syntyyn. Odotusarvoihin perustuva yritystoiminnan tukeminen on määrältää valtavaa, tekoälyn arvion mukaan jopa 8 mrd euroa vuosittain. Kysyä voidaan - ja pitääkin kysyä: ovatko investoinnit lähteneet liikkeelle? Onko syntynyt uusia työpaikkoja?

Vastauksen näihin kysymyksiin tiedämme kaikki: investoinnit ovat laahanneet vuosia vaivalloisesti jos ollenkaan eteenpäin ja työttömyys on huiman korkealla tasolla. Nyt kun kasvu on lähtemässä liikkeelle, odotusarvoisesti odotetaan että se heijastuisi ainakin "viiveellä" työllisyyteen. Mitään hammasratasyhteyttä näiden odotusten ja työllisyyden kasvun välilä ei ole. Investoinnit voivat suuntautua automaatioon, tekoälyn käyttöönottoon ja uusiin teknisiin sovellutuksiin tai pelkästään katteen parantamiseen, siis voittoihin. Jopa tarkoituksena saattaa olla työvoimakustannusten vähentäminen uusien investointiren ja teknisten ratkaisujen muodossa.  Odotusarvoisen oletuksen ja odotetun tuloksen välillä on yhteydetön pimeä pätkä, harmaa odotuksen jakso. Se saattaa toteutua mutta saattaa olla toteutumattakin. 

Voidaan myös kysyä, onko yritystoiminnan tulos sopusoinnussa yhteisön arvotavoitteiden kanssa. Aikana jolloin kansalaisesta on yhä enemmässä määrin tullut kuluttaja, ja kun  ympäristön - kuten ilmaston, vesien ja maaperän muutokset huonompaan suuntaan vaativat lisää toimenpiteitä, myös yritystoiminnan laadulliseen puoleen on kiinnitetävä enemmän huomiota. Kummallista kyllä, mutta nämä kaksi ristiriitaista kehityssuuntaa tulevat aniharvoin konkreettisen keskustelun kohteeksi. Ilahdutaan jopa tuhoamaan valmistettavien droonien tuotannon liikkeellelähdöstä.

Yhteenvedonomaisesti totean että yhtäällä odotusarvoisen kasvun, odotusarvoisen työllisyyden  ja toisaalla suoraan rahoitetun työllisyyden ja kasvun välillä on selkeä ero. Uskon löytyvän muitakin kansalaisia, jotka ovat melko perinpohjin kyllästyneet odotusarvoiseen kasvun odotukseen, joka on ollut niin tyypillistä Orton-Purran-Adlercreuzin-Essayahin hallituksen toiminnalle. Viimeisimmät mielipidekyselyt osoittavat, että vain kaksi prosenttia kyselyyn vastanneita 1300 kansalaisesta jaksoi uskoa hallituksen onnistuvan politiikassaan ja kannatti nykyistä hallituspohjaa, joka harjoittaa tällaista politiikkaa. Jos kahden prosenttiyksikön virhearvio otetaan mukaan, voidaan yhtä hyvin todeta että tällaista politiikkaa ajavaa hallituspohjaa ei kannateta käytännössä ollenkaan.

Jäädäänkö odotusarvoisesti edelleen odottelemaan vai tehdäänkö jotakin joka lähtee toteutumaan välittömästi - se on tästä etenpäin keskeisen valinnan kohteeena.

Työvoimatoimistot ja työllisyys prioriteetiksi kuntavaalien jälkeen

 Kun kunta- ja aluevaalit on käyty, herää tietenkin kysymys, mihin asioihin olisi kiinnitetttävä ensisijaisesti huomiota. Tässä suhteessa kunnallisissa valtuustoissa on jonkin verran enemmän liikkumatilaa kuin hyvinvointialueilla, joiden varat  tulevat - tai jäävät tulematta - lain edellyttämällä  tavalla maan hallitukselta, valtion kassasta ja budjetista. Kunnissa voidaan asioista keskustella ehkä suuremmalla valikoimalla. Tärkeysjärjestyksellä on kuitenkin väliä myös taloudellisen selviämisen ja menestymisen kannalta.

Vero-oikeudella varustettu kunta on osa julkista sektoria ja tämä piirre nostaa kunnan taloudellisena toimijana merkittävään erityisasemaan. Kuten olen blogikirjoituksissani usein maininnut, julkiseen sektoriin liittyy taloudellisessa mielessä moninkertaistajia. joiden toiminta käynnistyy erityisesti työllistämisen ja työpaikojen kautta. 

Tässä vähän kertausta siitä, miten työhön - erityisesti julkisen sektorin ja siis oman kunnan työhön - liittyvät moninkertaistajat toimivat:

"Tärkeää on siis palkka ja sen kautta toimeentulon ja jokapäiväisten tarpeiden tyydyttäminen kuluttajana ja kansalaisena. Tässä vaiheessa astuvat kuvaan mukaan edellämainitsemani moninkertaistajat. Työstä maksetaan veroja sekä valtiolle, kunnalle että seurakunnalle. Verotulot palaavat heti takaisin kiertoon (velocity) ja ovat kunnan, työllisyyden kuntakokeilussa nimenomaan myös kunnan käytettävissä. Amerikkalaisen tutkijan mukaan maksettu palkka kiertää vuoden aikana jopa yhdeksän "lompakon" kautta silloin kun on kulutusnälkää ja tyydyttämättömiä tarpeita. Kun verojen kautta tapahtuva tulonmuodostus julkisella sektorilla on välittömien ja välillisten verojen muodossa 50 %:n luokkaa, merkitsee nopea kierto samojen resurssien tuoton moninkertaistumista. Juuri tähän nopean kiertoon (velocity) saattaa liittyä se että julkisen sektori muodostaa dynaamisen kasvun mahdollistajan.

Julkiset tehtävät kunnissa suuntautuvat julkisten, valtuustoissa ja muissa päätävissä elimissä tehtyihin päätöksiin. Tätä kautta taataan että työn tulokset suuntautuvat palvelemaan kuntalaisten tarpeita sekä määrän että laadun suhteen. Kuntakokeilussa luotavat työpaikat näyttäisivät ainakin sormituntumalla palvelevan erityisesti elämän laatua. Tätä kautta syntyviä työsuhteita voidaan suunnata sinne missä apua ja tukea tarvitaan kaikkein eniten. Samoin  kuntakokeilun avulla voidaan luoda uusia ulottuvuuksia kulttuurin, taiteen ja kansalaisjärjestöjen toimintamahdollisuuksien aktivoinnin suuntaan. Tulosta syntyy siis aina ja pysyvänä järjestelmänä se tuottaa vääjäämättömästi myös produktiivista tulosta.

Julkisen sektorin keskeinen piirre ovat kunnossaolevat työehdot ja palkkasopimukset. Suurin osa julkisella sektorilla työskentelevistä on mukana taulukkopalkoissa, jotka takaavat - siis pitäisi taata - sekä työn vaativuuden mukaisen korvauksen että palkkatyön edellyttämän toimeentulon tasa-arvoisena työntekijänä. Tällä on suuri merkitys sekä kulutusmahdollisuuksien että verokertymän kannalta. Samalla palkan kautta kertyy myös vanhuuden varaa, työeläkettä. Tästäkin syystä pysyvä työsuhde on  lähes jokaiselle välttämätön tulevaisuuden turvan kannalta. 

On myös muista toimijoista johtuvia, julkisen sektorin hyväksi ja eduksi painottuvia tekijöitä. Julkisen sektorin ei tarvitse keskittyä erityisesti voiton tekemiseen, vaan kaikki varat ovat käytössä varsinaisen projektin, tässä tapauksessa toimeentulopohjan tarjoavan työn luomiseen. 

Julkisten - varsinkaan kunnallisten tehtävien - siirtymistä pois paikkakunnalta tai peräti maasta ei juurikaan tarvitse pelätä. Verotulot kertyvät aina ja pääsääntöisesti omaan kuntaan. Lisäksi on vielä mainittava kunta - ja jatkossa maakunta - suurena paikallisena ja alueellisena työnantajana. Tästä seuraa tiettyjä skaalaetuja hallinnossa, töiden teknisessä toteutuksessa ja materiaalisessa perustassa, joihin varsinkaan pienet yritykset eivät yllä." 

Kuntasektori on juuri saanut tehtäväkseen työllisyyden hoidon, kun työvoimatoimistot siirtyvät osaksi kunnallista hallintoa. Tämä sattuma antaa kunnille tällä kertaa aivan poikkeuksellisen hyvän tilaisuuden käyttää kunnan erityisasemaa työllisyyden ja samalla kertaa myös oman taloudellisen asemansa parantamiseen. Jo valtuuston yhdellä toimikaudella voidaan saada merkittävää tulosta aikaan ja sen jälkeen alkaa palata myös muiden tärkeiden hankkeiden tuoteuttamiseen. Kunnan oma työllistäminen on siis alkuvaiheessa keskeisessä asemassa. Yritykset tulevat omalla panoksellaan mukaan kun ostovoima työllisyyden kautta alkaa parantua. Tällä kertaa priorisointi kannattaa eikä siis ole yhdentekevää, mihin järjestykseen hankkeita laitetaan. Hyvä työllisyys ja sen nopea parantaminen tukee myös omalta osaltaan vielä käynnistymisvaiheessa olevaa ja halllituksen omalla politiikallaan vaikeuttamaa SOTE-uudistuksen suuruudistuksen saattamista asianmukaiseen kuntoon.

Hyvinvointivaltio taloudellisena ihmeenä...

Orpon ja Purran johtama hallitus on joutumassa leikkauslistoineen yhä vaikeampaan tilanteeseen. Televisiokeskusteluissa niin Kokoomuksen kuin  perussuomalaistenkin   nuoret ja kovaäänisen kiihkeät kansanedustajat Heikki Westman Miro Bergbom tuntuvat tavantakaa kyselevän, mikä on opposition vaihtoehto. Tänään torstaina 11.4. 2024 Eduskunnan kyselytunnilla myös valtionvarainministeri Riikka Purra ja  sosiaaliministeri Sanni Gran-Laasonen esittivät oppositiolle samanlaisia kysymyksiä. 

Talouden ihmekone ei lähde liikkeelle pelkästään yrityksiä tukemalla, jos ostovoimaa ei lisätä, vaan päinvastoin leikataan. On luonnollista, etä yritykset varovat ryhtymistä investointeihin kun kulutuskysyntä heikon ostovoiman  vuoksi on vähissä. 

Miten on selitettävissä, etä Sanna Marinin johtama viisikkohallitus kykeni hallituksen muodostaneen Rinteen ohjelmalla loihtimaan hallituskautenaan Suomen korkeimman työllisyysasteen vuosikymmeniin? Jos hallituksella olisi edellytyksiä kuunnella ja tarkastella objektiivisesti edeltäneen hallituskauden toimia, olisi se jo puolitiessä löytää vastauksia yhä vakavammaksi käyvään ja - ilmeisesti - sen itsensä aiheuttamaan hätätilaan.

Finnwatch julkaisi tänään 11.4. 2024  tutkimuksen, jossa esitetään yli miljardin euron arvosta vaihtoehtoisia verojen korotuskohteita - jotka toimivat jakajaa - bruttokansantuotetta - kasvattavaan suuntaan ja vähentävät siten painetta velkaprosenttia kohtaan. Keinoja olisi käytettävissä, mutta kun  hallitus on ottanut pääkön ja omista, valtavirtatalouden irrationaaleista opeista lähtevän asenteen, vaikeuksista ei päästä eroon. Syöksy kohden pohjamutia on väistämättä edessä.

Mitä siis Marinin viisikkohallitus teki kun työllisyys lähti jo vuoden hallitustyön jälkeen nousuun ja nousi koko Marinin hallituskauden ajan. Jos samaa politiikkaa olisi voitu jatkaa, nykyisenkaltainen velkakeskustelu olisi kokonaan pois päiväjärjestyksestä. Keskeistä Marinin hallituksen työskentelyssä oliovat "päätösperäiset" työpaikat julkiseen hallintoon. Sattumaa oli se, että Euroopan Komissio hetkeksi luopui Maasterichtin sopimuksen velka- ja kasvurajoitteista tehden näin poliittisesti hyväksyttävää tilaa omapäätöksiselle, julkisen sektorin piileviä mahdollisuuksia käynnistävälle politikalle. Mitä ovat nämä piilevät mahdollisuudet?

Kasvattamalla työllisisyyttä julkisen sektorin kautta käynnistetään samalla Keynesin mainitsemia - ja brittien toisen maailmansodan aikana valtionvarainministerinä toteuttamia - moninkertaistajia, jotka nopeassa tahdissa vauhdittavat veronkanto-oikeudella varustetun julkisen sektorin kasvua. Yksi merkittävimpiä moninkertaistajia on julkisten, siis päätösperäisten työpaikkojen kautta käynnistyvä volaliteetti, joka tarkoittaa työllistymiseen käytettyjen varojen kiertämistä vuositasolla jopa yhdeksän kertaa "tilipussista" toiseen amerikkalaisen tutkimuksen mukaan. Yhdessä maksettujen verojen (välittömien ja välillisten), täysiaikaisten työsuhteiden, sopimuspohjaisten palkkojen, vähenevien sosiaalikulujen ja lisääntyvän ostovoiman kanssa käynnistyy "megakone", joka muuttaa muutamassa vuodessa suoritetut satsaukset työpaikoiksi, toimeentuloksi, yritystoiminnan elpymiseksi ja investoinneiksi, yhteisen vaurauden pohjaksi - siis kaivatuksi taloudelliseksi kasvuksi. 

Siis nykyisissäkin oloissa olisi mahdollista voimakkaaseen kasvupyrähdykseen, ellei olisi ylipääsemätöntä estettä. Sen esteen muodostaa EU:n peruskirjaa soveltava kasvu- ja vakaussopimus, joka velan kasvun ohella rajoittaa myös julkisen sektorin kasvun 3%:iin vuositasolla. Komissio luopui muutamaksi vuodeksi näistä rajoittavista prosenteistä Korona-pandemioan vuoksi, mutta nyt niihin ollaan voimalla palaamassa. Rangaistustoimia on "tarkkailulistan muodossa" tulossa eikä Suomi nykyhallituksen politiikalla voi niiltä välttyä.

Tapani Vauhkosen tilastokuva kertoo, millaiseen taloudelliseen anemiaan valtavirtainen, valtiota toimijana vieroksuva uusliberaali politiikka on viemässä koko maanosaa. On menossa tarpeeton, oikeistoideologinen, huijausluontoinen kärsimysnäytelmä...