Talousajatteluun on erityisesti viimeisen vuoden aikana ollut tunkeutumassa uusia ilmiöitä. Erityisesti se näkyy suhtautumisessa velanoton ja etukäteissäästämiseen välisessä ristiriidassa. Perinteinen, valtavirtaiseksi nimetty konsepti on ollut voimassa itse asiassa koko toisen maailmansodan jälkeisen ajan. Mutta pinnan alla on koko saman ajan muhinut myös toisenlainen, useimmiten John Maynaard Keynesin nimeen yhdistetty vastasyklinen taloudellinen lähestymistapa. Sen mukaan laskusuhdanteessa on elvytettävä ja noususuhdanteessa hillittävä taloudellista - ja sen takana olevaa - sosiaalipsykologista vauhtia.
Suurta muutosta makrotaloudellisessa ajattelutavassa on merkinnyt Modernin Monetaarisen Teorian vähittäinen ja nyt jo konkreettisia muotoja saava jälkikeynesiläinen "narratiivi", jota ovat edistäneet sellaisen nimet kuin australialainen professori William (Bill) Mitchell, joka sattuu olemaan myös Helsinmgin Aalto-yliopiston vieraileva professori ja joka myös tänä vuonna on pitänyt sekä julkisen että alan opiskelijoille tarkoitettuja erityisluentoja Modernin Monetaarisen teorian olemuksesta.
Minun tietoisuuteeni tämän ulottuvuuden nostivat nuoren polven taloustreoriaa opiskelleet Ossi Ahokas ja Lauri Holoppa kirjallaan "Rahatalous haltuun - irti kurjistavasta talouspolitiikasta". Kirja ilmestyi vuonna 2014 Like kustantamon julkaisemana. Pidän tätä kirjaa erinomaisena johdatuksena vaihtoehtoiseen, jälkikeynesiläiseen monetaariseen ja myös finanssipoliittiseen tarkastelutapaan. Viime vuonna (2020) toinen kirjoittajista, nimitttäin Lauri Holappa väitteli tohtoriksi modernista rahateoriasta . Ossi Ahokas valmistellee tiettävästi juuri näinä aikoina omaa esitystään John Kaynaard Keynesin uraauurtavasta roolista suhtautumisesta rahaan endogeenisena, itsesäätöisenä välineenä Adam Smithin ulkoa ohjautuvan, eksogeenisen "näkymättömän käden" ohjauksen sijasta ja sen vastapainona.
Moderni Monetaarinen teoria on Bill Mitchellin mukaan ideologisesti neutraali makrotaloudellinen lähestymistapa, jonka mukaan itsenäisen keskuspankin omaava valtio - tai yhteisö - ei voi mennä konkurssiin. Keskuspankki kykenee aina luomaan rahaa velkojen katteeksi. Raha ei siis synny säästämällä vaan velkasuhteita luomalla ja siten kirjanpidollisesti nykyaikana pelkkää enteriä painamalla.
Esimerkkinä tällaisesta rahan luomisesta velkasuhteella voi mainita Euroopan Keskuspankin monetaarisen määrällisen elvytyksen (QE) jolla on luotu viimeisen seitsemän vuoden aikana likviditeetiä Valuuttaunionin jäsenmaiden markkinoiden, tässä tapauksessä pääasiassa pankkien ja yritysten tueksi euroina useampia tuhansia miljardeja. Suomikin on saanut markkinaratkaisuihin tätä tukea kaiketi jo yli 60 mrd euroa. Summat ovat valtavia ja ne ovat todella tulleet valtion velkakirjojen myynnin ja EKP:n osto-ohjelman kautta Suomen Pankin välityksellä liikepankkien kautta markkinoiden käyttöön. Osa tästä on korvannut jossakin määrin valtion omaa taloudelloista panostusta yritysten toimintakyvyn ylläpitämisen. Sekään määrä ei ole pieni - yritystukien määrä lienee YLEn selvityksen mukaan vuositasolla noin neljä miljardia euroa. Valtavirtaisten ratkaisutapojen johdosta tämäkään valtava rahamäärä ei näy nostavan investointyeja liikkeelle - tässä näkyy uusliberaalien talousratkaisujen aneemisuus ja heikkotehoisuus.
Poliittisesti modernin rahateorian tulo kuvioon on jakanut sekä politiikkaa että kansantalouden asiantuntijoita - ja sellaisenaan itseään pitäviä - vastakkaisiin leireihin. Uskalletaanko ottaa velkaa? Pitääkö säästää etukäteen? Kuinka pian velanoton jälkeen on ryhdyttävä palaamaan elvytyksestä 'sopeutukseen' kuten termi kuuluu. Ja uskaltaako luottaa Euroopan Unionin ja Euroopan Keskuspankin velanottoon? Virallisen linjan mukaan Euroopan komission velat tulevat jäsenmaiden maksettaviksi jos Euroopan Komissio ei saa kerätyä omia varoja eritysverojen muodossa. Euroopan keskuspankin määrällisen elvytyksen huikeista velkavastuista ei puhuta tässä yhteydessä mitään. Jäsenvaltioilta lunastetut velkakirjat ovat kuitenkin EKP:n taseissa, tosin jäädytettyinä, "steriloituina" niin että niitä ei ole niiden maturiteetin koittaessa vaadittu lunastamaan takaisin. EKP:n taseissa nämä velat kaksinkertaisen kirjanpidon mukaisesti edelleen ovat, tosin tietääkseni vain nettomääräisinä, koska EKP käy valuuttakauppaa ja hoitaa rahapoltriikkaa intensiivisesti koko ajan. Makrotalouden muutosta ajatellen elämme välivaihetta, murrosta jossa aikaisemmat talousopit vielä vahvasti rajaavat seka ymmärrystä että ratkaisumalleja.
Poliittiset päätöksentekijät, sekä puolueet että työmarkkinajärjestöt laahaavat talousajattelussa vielä vahvasti valtavirtaisen, vanhahtavan talousteorian vankeina. Modernia rahateoriaa edustavat nuoren polven talousasiantuntijat pyritään pitämään keskeisen vaikuttamisen ulkopuolella eikä heitä juurikaan kutsuta mukaan näkemyksiään esittämään,. Useimmat näistä ovat saaneet palstatilaa ja vaikutusmahdollisuuksia vasemmistoliiton piirissä, Kansan Uutisten verkkolehdessä tai vaemmistoliiton ja sen ministerien/kansanedustajien erityisavustajina.
Näyttää siltä että SDP:n piirissä tällaista keskustelua ei ole juuri ollenkaan käyty ja että modernin rahateorian merkityksen ja esiinnousuun suhtaudutaan epäileväisesti. Palstatilaa ei muutenkin vaatimattomassa sosialidemokraattisessa lehdistössä ei näy löytyvän. Tosin Sorsa-säätiö on varovasti koettanut avata näköalaa tähänkin suuntaan. Jää vaikutelma,. että modernin monetaarisen teorian esittelijäöitä ja siitä kiinnostuneita ekonomisteja 'katsotaan pahalla silmällä' ja että heidät pyritään pitämään taka-alalla. Tämä piirre on pinnan alla tapahtuvaa muhimista, jossa uuden esiintuojia valitaan ja ilmiöiden esiinnostajia katsotaan joko pahalla tai hyvällä silmällä. Näyttää siltä että Cancel Culture on pesiytynyt muutoin hengeltään tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta kunnioittavaan työväenliikkeeseenkin.
Minun käsitykseni on että suuret makrotaloudet ovat jo nyt edenneet niin pitkälle modernin rahateorian soveltamisessa, että tämän ulottuvuuden on pakko nousta esiin myös vahvan hyvinvointivaltion rakentamisessa ja suurten globaalien ongelmien ratkaisemisessa. Ei ole mukavaa herätä jonakin aamuna havaitsemaan että makrotalouden suuri juna on ajanut muiden toimesta jo ohi ilman että sen suuntaan ja sisältöön tuli vaikutettua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti